Ottiliana oli Benvikin neito numero 36. Hän oli kehruuopissa helmikuusta 1822 helmikuuhun 1825, Carl Christian Böckeriltä saamansa palkkakuitin mukaan kolme vuotta ja viisi päivää. Benvikistä hän jatkoi matkaansa Turkuun. Samalla hevoskyydillä matkusti viisi muutakin saman koulun neitoa: Agatha Benich, Agatha Wilhelmina Jahn, Eva Björkfelt, Helena Hemmelin ja Elin Ukander. Matkaa tehtiin kuudella hevosella, ja kuskit Daniel ja Lars Jåppas, Matts Hermans ja Hans Manfolk saivat kuljetuspalkkaa 19 ruplaa hevosta kohti eli yhteensä 114 ruplaa pankkoassignaatteina.
 |
| Kuuden neidon kuljetus Benvikistä Turkuun. Lähde: KA Sta, Gs:19. |
Ottiliana ja Kangasniemeltä Benvikiin tulleet Helena Hemmelin ja Elin Ukander viettivät ennen kotiseudulle paluutaan kaksi kuukautta Turun kehruukoulussa. Opettajatar Carolina Weitzin mukaan neidoille opetettiin Turussa esimerkiksi kirjanpitoa, kirjoittamista ja laskentoa. Kehruukoulu tarjosi neidoille majoituksen, sänkyvaatteet ja ruuan 30 killingin vuorokausihintaan. Talousseura maksoi kehruukoululle huhtikuun lopussa yhteensä 120 riikintaaleria. Kehruukoulun lisäksi Ottiliana, Helena ja Elin saivat maalis- ja kesäkuun välisenä aikana opetusta Josef Juvanderilta 89 tuntia 16 killingin tuntihintaan. Talousseura maksoi tämänkin opetuksen.
Lokakuussa 1825 opettajatar Anna Ottiliana Wilén Kuopiosta meni naimisiin Keisarillisen Suomen Jääkärirykmentin Kuopion pataljoonan pistooliseppä Petter Widellin kanssa. Sulhanen oli leskimiehenä jättänyt aviokuulutusta varten pesänositustodistuksen samoin kuin majuri Tigerstedtin allekirjoittaman hyväksymisen avioliitolle.
Pariskunnalle syntyi Kuopiossa kolme lasta: Otto Napoleon 28.7.1826, Petter Arvid 3.6.1828 ja Sophia 29.10.1829.
Marraskuussa 1827 Petter haki Kuopion lääninvankilan vahtimestariksi, kun edellinen vahtimestari Carl Fredric Palmgrén oli vangittu. Petter liitti hakemukseen pataljoonan päällikön, majuri Gyllingin kirjoittaman todistuksen. Myönteinen päätös tehtiin lääninkansliassa samana päivänä.
Toukokuussa 1830 vankilan vahtimestari Petter Widelliä syytettiin vankien karkaamisesta. Syytteen mukaan hän ja Matti Utriainen olivat vankeinhoidossa osoittamansa leväperäisyyden ja huolimattomuuden tähden (genom vårdslöshet och vangömo i fångavården) aiheuttaneet useiden ryöstöistä ja varkauksista vangittujen henkilöiden karkaamisen vankilasta huhtikuun 24. päivän vastaisena yönä. Widell pyysi esimerkiksi vankeinkuljettaja Tiirikaisen ja kaikkien vankilan vankien kuulemista asiassa. Kuopion linnaoikeus ei suostunut Widellin pyyntöön ja muistutti, että Widell oli toiminut vastoin 25.10.1824 annettua vankeinhoitoasetusta. Asetuksen mukaan hänen olisi pitänyt joka aamu ja ilta tutkia itse kaikki tilat, joissa vankeja pidettiin, ja varmistaa, ettei niissä ole mahdollisesti väkivaltaan käytettäviä esineitä. Tämän Widell oli jättänyt tekemättä myös huhtikuun 23:nnen päivän iltana. Linnaoikeus tuomitsi hänet saamaan kahdeksan paria raippoja ja menettämään työnsä. Widell valitti linnaoikeuden tuomiosta senaatin oikeusosastolle, mutta oikeusosasto katsoi valituksen aiheettomaksi. Se määräsi Widellin kärsimään neljätoista päivää vesileipävankeutta ja menettämään vahtimestarin työnsä.
Tammikuussa 1832 Petter ja Ottiliana ottivat muuttokirjan Viipuriin. Mukana muuttivat lapset: Petterin ensimmäisessä avioliitossa saama poika Johan Petter sekä Petterin ja Ottilianan lapset Otto Napoleon, Petter Arvid ja Sophia.
Kesäkuussa 1832 Viipurin läänin maaherra Karl August Ramsay erotti päätöksellään numero 1096 Sophia Nordlundin Lappeenrannan kehruuhuoneen kehruumestarin virasta. Seuraavalla päätöksellä hän nimitti Sophian seuraajaksi pistooliseppä Widellin vaimon, Anna Ottiliana Wilénin. Ottiliana oli esittänyt hyvän ja mairittelevan todistuksen (hennes företedda goda och hedrande bevis) kehruu-, pellavankäsittely- ja palttinanvalmistustaidoistaan ja oli osoittanut käyttäytyvänsä kunniallisesti.
Lähteitä:
KA Sta, Gs:19.
KA Jns Kuopion lka, Eba:71 Saapuneet anomusasiakirjat 1827.
KA Mli Viipurin lka, Db:21 Päätöstoisteet 1832.
ÅAB FHS, F I 53.
