Jäätyään ilman virkaa Sophia Nordlund anoi eläkettä Tullilaitoksen ylimääräisestä eläkekassasta. Hän jätti anomuksensa Senaatin talousosaston registraattorinkonttoriin 14.9.1832.
Sophia sanoi eläkeanomuksessaan, ettei hän edelleenkään ymmärtänyt, miksi hänet oli irtisanottu virasta ja miksei hänen valitustaan ollut otettu huomioon. Omasta mielestään hän oli aina pyrkinyt hoitamaan velvollisuutensa ja toimimaan kehruuhuoneen ohjesäännön mukaan. Sophia toisti jo kansliakuulustelussa esiin ottamansa syytteet johtaja Barckia kohtaan: Barck oli hankkinut kelvottomia raaka-aineita, teettänyt vangeilla oman taloutensa töitä ja merkinnyt tekemättömiä töitä tehdyiksi. Sophia sanoi maininneensa laiminlyönneistä ja kirjanpidon puutteista myös “herra kreivi Zakrevskille”. (Arseni Zakrevski toimi Suomen kenraalikuvernöörinä vuodet 1824–1831). Sophia ei kerro, missä oli Zakrevskille asiasta puhunut. Olisiko vankeinhoitolaitoksen käytäntöjä uudistanut kenraalikuvernööri käynyt tarkastusmatkalla myös Lappeenrannan kehruuhuoneessa?
Sophian mukaan huomautukset järjestyksenpidosta olivat katkeroittaneet Barckin, joka sitten oli ottanut hänet silmätikukseen. Barck oli monin tavoin pyrkinyt vaikeuttamaan hänen työtään sen sijaan, että olisi tukenut häntä. Esimerkkeinä Sophia mainitsi kisälli Carl Lindholmin todistaman tapauksen ja syytteet väkijuomien toimittamisesta vangeille.
Sophia valitti terveytensä nyt olevan heikko. Käsivarsi ei Barckin pahoinpitelyn jäljiltä ollut parantunut, vaikka kehruuhuoneen lääkäri Dammert oli todistuksessaan vähätellyt vammoja.
Sophia oli aikaisemminkin joutunut turvautumaan lääkärinhoitoon. Vuonna 1825 Sophiaa oli työtehtävissä peloteltu ja tönäisty, jolloin hän oli kaatunut ja loukannut oikean polvensa. Vaiva oli pahentunut samankaltaisessa onnettomuudessa vuonna 1827. Polveen oli jäänyt pysyvä vamma, todisti Sophiaa hoitanut kehruuhuoneen entinen lääkäri Fedor Bykoff.
Lopuksi Sophia totesi työteliäimpien vuosiensa kuluneen toivossa varmistaa toimeentulo niin, ettei hänen myöhemminkään tarvitsisi turvautua avustuksiin. Nyt hän kuitenkin oli vammautunut ja raihnainen ja tuskin pystyi hankkimaan elantoaan.
Asiaa käsiteltiin Senaatin talousosaston istunnossa 27.11. Päätökseksi tuli, ettei anomusta oteta huomioon, koska Sophian erottamisen syynä olivat röyhkeä käytös ja tottelemattomuus sekä kehruuhuoneen johtokuntaa että johtajaa kohtaan. Asia alistettiin Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen, ja lopullinen päätös annettiin 19.3.1833:
– – sitä vastoin Hänen Keisarillinen Majesteettinsa ei ole katsonut aiheelliseksi suostua seuraavien henkilöiden anomuksiin: – – Entinen Lappeenrannan kehruuhuoneen kehruumestari Sophia Nordlund.
.Mikä nyt eteen? Erottamisen jälkeisistä töistä ei ole löytynyt tietoja. Henkikirjojen mukaan Sophia asui sisarensa Agathan luona, ja hänellä on ripilläkäyntimerkintä kehruuhuoneen kohdalla vielä vuonna 1834. Sophia kuoli huhtikuun 9. päivänä 1835 lavantautiin (nervfeber). Hänen kuolinpaikakseen mainitaan kuitenkin Joutseno, ja Sophia myös haudattiin sinne. Syy Joutsenossa oleskeluun ei ole selvinnyt. Sophia oli kuollessaan 33-vuotias.
Testamentti
Elokuussa 1835 käsiteltiin Lappeenrannan raastuvanoikeudessa Sophia Nordlundin testamentin valvontaa. Agatha Nordlundin ilmoituksen mukaan sisarukset olivat suullisesti sopineet keskinäisestä testamentista. Todistajiksi oli kutsuttu aseseppä Petter Widell, hänen puolisonsa, uusi kehruumestari Ottiliana Widell, nikkarimestari Matts Nordlund ja taloudenhoitaja Katarina Nummelin. (Matts Nordlund ei samasta sukunimestä huolimatta ollut sukua Agathalle ja Sophialle. Sääksmäellä syntynyt Matts oli kiertänyt kisällinä eri puolilla maata ja muutti myöhemmin Hämeenlinnaan, missä hän oli nikkarinoppinsa aloittanutkin.)
Petter Widell sanoi kuulleensa testamentista Viipurissa, kun oli saattamassa Helsingin laivalle menossa ollutta Sophiaa. Sophia oli kertonut tehneensä sisarensa kanssa suullisen testamentin, jonka mukaan jomman kumman kuoltua toinen perii kaiken omaisuuden. Ottiliana Widell puolestaan kertoi, että molemmat sisarukset olivat edellistalvena olleet sairaina ja olivat silloin paikalle kutsuttujen todistajien läsnä ollessa sopineet keskinäisestä testamentista. Sophia, joka oli houraillut useita päiviä, oli erikseen maininnut Ottilianalle, että toivoisi myös veljenpoikansa perivän jotain, mutta ei ollut antanut tarkempia määräyksiä. Agatha huomautti Sophian tarkoittaneen tällä, että veljenpojalle oli sovittu tulevan perintöä heidän molempien kuoltua.
Myös Matts Nordlund oli käynyt sisarusten luona heidän sairautensa aikana. Molemmat olivat olleet täysissä sielun voimissa ja olivat silloin kertoneet keskinäisestä testamentistaan. Siinä tapauksessa, että he kuolisivat samaan tautiin, menisi molempien jäämistö Porissa asuvan veljen lapsille. Katarina Nummelin todisti kuulleensa talvella ja jo sitä ennenkin sisarusten keskinäisestä testamentista.
Oikeus katsoi testamentin päteväksi ja määräsi Agatha Nordlundin tiedottamaan asiasta lähimmille perillisille, joilla oli vuoden ja yön kuluessa mahdollisuus valittaa päätöksestä. Asiasta kuulutettiin Finlands Allmänna Tidningenissä 28.9.1835.
Kaikki Helena Sophia Nordlundista kertovat blogikirjoitukset on koottu blogin Benvikin neidot -sivulle. Sophia oli Benvikin oppilas numero 20.
Lähteitä:
KA (DA) Talreg AD 643/97 1832.
KA Hki VSV, Fa: 171 Valtiosihteerinviraston aktit 1833.
KA Mli Lappeenrannan RO, Ca: 31Pöytäkirjat 1835–1836.