Kemin maakirjatalot 1767

Sanomalehti Perä-Pohjolainen julkaisi syyskuussa 1915 kolmiosaisen artikkeli­sarjan ”Kemin maatilat, niiden omistajat ja maa­verot noin 150 vuotta taka­perin”.  Aluksi annetaan tausta­tietoja:

Vuoden 1767 maakirjan aikana kuului Kemin pitäjään ei ainoastaan nykyinen Kemin pitäjä, vaan myöskin Simo, Tervola, Rovaniemi ja Kemijärvi, joista viimeksi maini­tuista muut olivat Kemin emä­pitäjän kappeleja paitsi Simo, joka vuoteen 1796 saakka muodosti Kemiin kuuluvan rukous­huone­kunnan ja vasta v. 1796 muuttui kappeli­kunnaksi. Manttaalien luku koko tässä jättiläis­pitäjässä oli 148 3/8, josta manttaali­määrästä 100 7/24 manttaalia oli vero- eli perintö­taloja ja 48 2/24 mant­taalia kruunun­tiloja. Luettelemme seuraavassa ainoastaan ne maa­tilat omista­jineen ja manttaali­määrineen, jotka olivat nykyisen Kemin pitäjän alueella. Maakirjassa olevat tilain nimet ovat sulku­merkkien sisällä alku­peräi­sessä asussaan eli siinä muodossa kuin ne esiin­tyvät vuoden 1767 maa­kirjassa. Kun tilan­omistajan suku­nimenä oli tilan nimi, niin mainitaan maa­kirjassa ainoastaan ristimä­nimet. Ne on seuraa­vassa muutettu suomen­kieliseen asuun.

Ensimmäisessä, 4.9. julkaistussa osassa luetellaan Ala­paakkolan, Korois­kylän, Ilmolan ja Hirmulan tilat. Joistakin tiloista kirjoit­taja esittää myös lisä­tietoja tai huomautuksia. Juttusarjan toisessa osassa ovat vuorossa Liedakkalan ja kirkon­kylän tilat sekä valta­osa Lautio­saaren maa­kirja­taloista. Viimeinen osa ilmestyi 11.9. Siinä luetellaan Lautio­saaren loput tilat (29–34) ja annetaan yhteen­veto­tietoja. 

Malliksi luettelo Koroiskylän (Kåråis) yhdeksästä maakirja­talosta:

1. Maunu, vaimo Margreta ja Olli, 1 mant. perintömaata. Tilalla näkyy olleen 2 eri asukasta, joista toisena oli Margreta. Kun häntä ei mainita leskeksi, kuten aina on laita siinä tapauk­sessa, että nais­puolisen tilan­haltijan mies on kuollut, niin arvat­ta­vasti hänen miehestään ei ollut tilaosan isännäksi. Vanhoissa asiakirjoissa tavallisesti tilanhaltijana maini­taankin emäntä eli vaimo, silloin kuin mies on joko mielen­vikainen tai muuten isän­näksi kykene­mätön. Vuoden 1773 maa­kirjassa on saman Maunun tilan asukkaina Olli ja Iisakki.
2. Ämmä, Olli, ½ mant. p. m.  
3. Rusko (Ruskå), Pekka, ½ mant. p. m.  
4. Laiti, leski Vappu, joka viljeli myöskin tilaa n:o 9 samassa kylässä, ½ mant. p. m.  
5. Matala, Mikko, ½ mant. p. m.  
6. Kukko (Kuckoi), Niilo, 11/24 mant. p. m. Ollut ennen koko manttaalin vero­tila, vaan kuninkaal. komissiooni 1733 vähentänyt 13/24 manttaalia.
7. Inkilä ja Tuokila, Heikki, ½ mant. p. m.  Tuokila yhdistetty 13/7 1685 Inkilään ja vähen. ¼  mant. ½ mant. merkitty vuoden 1761 maa­kirjaan perintö­maaksi. Tilan omistajalle kuului myöskin tila n:o 8 samasta kylästä.
8. Inkilä, ¼  mant. p. m. Manttaalin vähennys v. 1697. Kuului edellisen tilan omistajalle.
9. Laiti, ½ mant. p. m. Kuului tilan n:o 4 omistajalle samassa kylässä. Vuoden 1761 maa­kirjassa siirretty perintö­maiden sarak­kee­seen.

Koroiskylän maakirjatalot vuoden 1759 maakirjassa. Vuoden 1767 maakirjaa ei ole digitoitu.  Lähde: DA. Pohjanmaan läänin tilejä. Maakirja 1759.

Kirjoitussarjan viimeisen osan lopussa on yhteenvetotietoja:

Mitä maatiloilta suoritettaviin vakinaisiin veroihin tulee, teki n. s. maa­kirja- eli maa­vero yhdeltä koko mant­taa­lilta kaik­kiaan 7 taa­la­ria 17 äyriä 4 4/5 penninkiä. Yhden manttaa­lin maa­vero kertyi seuraa­vista eristä: neljännes­maksu 3 taalaria, ketun­nahka­parseeli 16 äyriä, jyvä­parseeli 18 äyriä, voi­parseeli 20 äyriä 19 1/5 penninkiä, kala­parseeli 1 taalari 6 äyriä 9 3/5 äyriä, 6 päivä­työtä 1 taalari 14 penninkiä ja 1 sylyys (fång) heiniä 16 äyriä.

Sitä paitsi oli koko manttaa­lilta suoritettava manttaali­veroa 16 taalaria 29 äyriä 21 3/5 pen­ninkiä niin­ikään hopea­kannassa eli hopea­rahassa. Tähän veroon sisältyi sotaveroa 7 taalaria 21 3/5 pennin­kiä, talvi­ajosta 12 äyriä, sal­petteri­vero 1 taalari 17 äyriä, karja­vero 2 taa­laria, kyyti­raha­vero 3 taalaria ja päivä­työt 3 taalaria. 

Pyörein luvuin kannettiin koko manttaa­lilta maa- ja mant­taali­veroa yhteensä 24 taa­laria 15 äyriä, puolelta mant­taa­lilta 12 taalaria 8 äyriä ja  ¼ manttaalin tilalta 6 taalaria 4 äyriä. Silloi­sen viral­li­sen rahan­kurssin mukaan tekisi koko mant­taa­lin vaki­nainen vero nykyi­sessä rahassa 96 markkaa 98 penniä. Mutta on otet­tava huo­mioon, että rahalla sen vähyy­den takia oli paljon suu­rempi arvo kuin nykyi­sin, jota paitsi tilal­li­sil­ta­kin kan­net­tiin vielä melkoi­sen ras­kaat yli­mää­räiset eli suos­tunta­verot. Koko silloi­sesta Kemin pitä­jästä kappe­lei­neen kart­tui maa­veroa 1,118 taa­laria 12 äyriä ja mant­taali­veroa 2,512 taa­laria 20 äyriä, jota paitsi Kemi­joen lohen­kalas­tus­arenti, 55 tynny­riä lohta, teki 550 taala­ria hopeassa. Mant­taali­veroista kum­minkin 290 taa­laria 5 äyriä meni virka­miesten, m. m. Kemin komp­pa­nian upsee­rein y. m. palk­koihin. Kemin kirkko­herran tulo­vero teki noin 46 taa­laria 20 äyriä.

Perä-Pohjolainen oli kemiläinen sanomalehti, joka ilmestyi vuodesta 1897 vuoteen 1921. Tämän juttusarjan aikaan päätoimittajana oli Gustaf Adolf Andersson. 

Lähteitä:

Kansalliskirjaston digitoidut aineistot. Perä-Pohjolainen 4.9., 9.9. ja 11.9.1915. Linkit tekstissä. 

DA. Pohjanmaan läänin tilejä. Maakirjat 1759.