Sääksmäen ja Kalvolan pitäjien syyskäräjillä lokakuun 28. päivänä 1840 syytettiin Unoisten kylästä kotoisin olevaa eläkemiehen poikaa Heikki Jaakonpoika Jussilaa siitä, että hän oli syyskuussa varastanut Kanajärven talon laitumelta Emanuel Kanajärvelle kuuluneen hevosen.
Hevonen oli kymmenvuotias punaruskea valakka, jolla oli valkoinen tähti otsassa ja jonka arvo oli 23 hopearuplaa 33 1/3 kopeekkaa hopeassa eli 70 seteliruplaa. Kanajärvi kertoi huomanneensa hevosen olevan poissa, kun hän syyskuun kolmannen päivän aamuna meni hakemaan sitä laitumelta. Koska laidun oli joka puolelta aidattu, isäntä päätteli, että hevonen oli varastettu. Naapureillakaan ei ollut hevosesta havaintoja, joten Kanajärvi päätti laajentaa etsintöjä Tampereelle, missä syyskuun viidentenä pidettiin hevosmarkkinat.
Kanajärvi kuuli jo menomatkalla, että muuan Heikki Jussila oli menossa Tampereelle hevosen kanssa. Kaupungin torilla Kanajärvi sitten näkikin Heikin varastetun hevosen selässä. Kun Heikki huomasi hänelle ennestään tutun isännän, hän kannusti hevosta ja ratsasti pois. Kanajärvi yritti parhaansa mukaan seurata Heikkiä, joka suuntasi erään ”pitkän sillan” lähellä asuvan työmiehen luo. Saavuttuaan paikalle Kanajärvi löysi heti hevosensa, mutta Heikki Jussila oli ehtinyt lähteä karkuun. Häntä ei etsinnöistä huolimatta tavattu lähitienoilta eikä kotiseudultaan ennen kuin 23. syyskuuta, jolloin hänet passitettiin vankilaan.
Heikki Jussilaa vaadittiin nyt lailliseen edesvastuuseen teostaan. Kihlakunnanoikeus tuomitsi hänet laitumella olleen hevosen varastamisesta pahanteon kaaren 43 luvun ensimmäisen pykälän ja Kuninkaallisen asetuksen 28.3.1807 nojalla kaksinkertaiseen ruumiinrangaistukseen eli 34 pariin raippoja. Koska Heikki oli aiemminkin syyllistynyt samanlaiseen varkauteen, tuli raippoja lisää kuusitoista paria. Samassa oikeudenkäynnissä Heikki Jussilaa syytettiin myös väkivallasta isäänsä kohtaan. Siitä oikeus langetti 40 paria raippoja. Ruumiinrangaistus sai kuitenkin lain mukaan olla korkeintaan 40 paria raippoja, joten Heikin kärsittäväksi jäi 40 paria raippoja, kolme iskua parilta. Lisäksi hänen tuli ennen raipparangaistusta seistä kaksi tuntia häpeäpaalussa ja suorittaa julkirippi Kalvolan kirkossa sekä esittää oikeuden edessä anteeksipyyntö isälleen.
Tuomio alistettiin hovioikeudelle. Pahoinpitelysyytteeseen johtaneista tapahtumista ja hovioikeuden päätöksestä kerrotaan myöhemmin Heikin puolison, Beata Catharina Sylvianderin, yhteydessä, Beata Catharina eli Kaisa oli Benvikin oppilas numero 33 ja oli vuoden 1840 tapahtumien aikaan ollut jo 10 vuotta naimisissa Heikin kanssa.
Emanuel Kanajärvi
 |
| Emanuel Kanajärvi, maanviljelijä ja kirjojenkerääjä. Painokuva puupiirroksesta. Museovirasto. CC BY 4.0. |
Emanuel Kanajärvi oli vaatimattomiin oloihin syntynyt itseoppinut talonpoika. Saatuaan Kanajärven yksinäistalon vanhemmiltaan Emanuel uudisti ja rakensi pihapiirin rakennuksia, lisäsi viljelyalaa ja kehitti karjataloutta. Parhaiten Emanuel Kanajärvi muistetaan kirjallisuuden keräilijänä. Kanajärvi ja hänen puolisonsa Eeva Stiina Matintytär menehtyivät lavantautiin peräkkäisinä päivinä kesäkuussa 1868. Muistokirjoituksessa Hämäläinen-lehdessä kerrotaan:
– – Emanuel Kanajärvi – – jo nuoruudesta opin ja tiedon halukas, kokosi itsellensä, osittain sen kuuluisan kirja kulku-kauppiaan Matts Pohton awulla, suuren kirjaston, joka ynnä wieraskielisiä kirjoja sisältää kappaleen pian kaikista ennen wiimeisiä katowuosia Suomen kielellä painetuista kirjoista ja sanomista; – –
Kun kokoelma vuonna 1908 myytiin Helsingin yliopiston seminaarikirjastolle, siihen sisältyi 650 teosta ja 72 sanomalehtivuosikertaa.
– – Sekä ylhäisiltä että alhaisilta kunnioitettu ja arwossa pidetty, walittiin Emanuel Kanajärvi ei ainoastaan kirkonkuudennusmieheksi, waiwaishoitohallituksen ja paloaputoimikunnan sekä Suomen Ewankeliumiseuran jäseneksi, waan myös kerta talonpojan säädyn edusmieheksi Suomen pankin tilan tarkastamisessa. Wuonna 1855 lahjoitettiin hän keisarillisen Suomen Talousseuran suurella, kaulassa kannettawalla kunniarahalla, jota rahaa hän ei kuitenkaan täällä nähty kantawan. Sitä wainajalle tarjottua kunniaa – että Suomen maan talonpojan säädyn edusmiehenä Moskowassa wiettää hänen Keisarillisen M:tin, nykyisen keisarimme ja Suuriruhtinaamme Aleksander 2sen kruunausta – ei hän tahtonut wastaanottaa, waan soi sen kunnian toiselle. Samoin hän myös muille soi Ali-Sääksmäen kihlakunnan talonpojan säädyn edusmiehen toimen waltiopäiwillä, ehkä hän siihen olisi ollut kukaties mahdollisin.
Emanuel Kanajärven elämästä kerrotaan monissa 1900-luvun alun sanoma- ja aikakauslehdissä sekä muun muassa Hämäläisosakunnan albumissa vuonna 1913.
 |
| Kanajärven talon portti kylänraitilta päin. Kuvattu 1991. |
Lähteitä:
KA Hml Sääksmäen alinen tk, Ca6: 12 Sääksmäen käräjäkunnan varsinaisasiain pöytäkirjat 1840.
ÅAB FHS, B I 23.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Aukusti Salo: Emanuel Kanajärvi. Kaikuja Hämeestä: Hämäläisosakunnan albumi 1.1.1913 no 8. Hämäläinen 16.7.1868 no 29. Linkit tekstissä.
