Perä-Pohjolainen julkaisi 13.4.1909 uutisen, jota lainattiin lyhennettynä moniin muihinkin lehtiin. Alkuperäisen jutun otsikko oli Hirvi tapettu – tappaja vangittu. Muissa lehdissä otsikko oli värikkäämpi: Nolosti kävi hirvenampujalle. Tässä on alkuperäinen kirjoitus kokonaisuudessaan.
Kun Kemin maalaiskunnan maalaispoliisi M. E. Rantamaula viime lauantaina t. k. 10 pnä läksi kotoaan Alapaakkolan kylässä metsästä hevosella noutamaan hirsipuita, niin tultuaan kylästä noin viiden kilometrin päähän niin sanotulle Kellojängälle huomasi hän tiepuolessa jängän laidassa hirven lihat ja taljan. Odotettuaan hetken, eikö joku ilmestyisi metsästä lihoja omistamaan, ei lähiseutuvilla näyttänyt ketään liikkuvan. Poliisi Rantamaula päätti senvuoksi ryhtyä toimenpiteisiin lihain ja taljan kuljettamiseksi kylään. Tätä tarkoitusta varten alkoi hän hakata metsästä pohjapuita rekiinsä asettaakseen lihat rekiin. Silloin saapui metsästä muuan tuntematon mies, joka kysyi, mitä varten Rantamaula tuollaisia puita tarvitsee. Kun Rantamaula selitti tarkoituksen, ilmoitti mies hetken tuumailtuaan olevansa hirven tappaja sekä tarjoutui hirven pään ja toisen paistin luovuttamaan Rantamaulalle, jos Rantamaula suostuu siihen, että tapetun hirven lihat hevosella kuljetetaan kylään tai Kemijokivarrelle. Hirven tappaja näet ei tiennyt, että Rantamaula on poliisi.
Rantamaula oli tarjoukseen suostuvinaan, ja kun lihat oli asetettu rekiin, lähdettiin rantamaata kohti kumpikin omalla tavallaan hyvillä mielin asian tällaisesta käänteestä. Rantamaula luonnollisesti oli mielissään siitä, että sai mielisuosiolla lihat talteen rekeensä ja hirven tappajan vielä lähtemään mukaan, kun taasen hirventappaja selitti puoleltaan olevansa iloissaan, että sattui niin taattu ja tuumiin taipuva henkilö osumaan lihaläjälle, joten ei tarvitse peljätä, että lihat joutuvat poliisin syyniin. Kylään tulomatkalla hirven tappaja jutteli Rantamaulalle aikovansa oman osansa lihoista kuljettaa Maalari Kakko-nimiseen kruununtorppaan Akkunusjokivarrelle, missä hän sanoi olevansa paperipuiden hakkuussa. Mies ilmoitti nimensä olevan Iisko Hirvonen ja sanoi jo ennenkin pitemmän aikaa toimineensa tällaisissa hommissa.
Kun oli päästy noin kolme kilometriä kylään päin, sattui vastaan tulemaan hevosella talokas E. Keskimaula, jonka takia Rantamaulan hevonen oli hetkeksi pysäytettävä, kunnes vastaantulija pääsisi ohi. Vastaantulijan vielä ollessa edessäpäin suhahti Rantamaula hirven tappajalle, joka hiihti suksilla liharekien lähellä, että eiköhän pitäisi tuolle vastaantuliallekin joku lihakämpäle luvata, muuten voi se viedä sanan poliisille, vaan samassa hyppäsikin Rantamaula hirven tappajan suksille estääkseen miestä pakoon pääsemästä ja pyysi Keskimaulaa tuomaan narua hirven tappajan köyttämiseksi. Se ei vienytkään pitkää aikaa ja silloin oli hirven tappaja satimessa. Keskimaula lähti jatkamaan metsään menoaan, jotavastoin Rantamaula saaliineen painui kylää kohti. Voi arvata, ettei hirven tappaja istuessaan lihakuorman etupuolella kädet köytettyinä seljän taakse enää pitänyt Rantamaulaa yhtä taattuna toverina kuin äsken; päinvastoin tuntui toivottelevan tällaista toveria hiukan kuumempaan oleskelupaikkaan.
Kun Rantamaula oli hetkisen levähtänyt kotonaan, toi hän hirven tappajan ja lihat taljoineen tänne Kemin kaupunkiin kruununnimismies L. Helteen huostaan. Hirven tappaja ilmoitti täällä olevansa nimeltään Ville Ahti eikä Hirvonen, ja kotoisin Karkun pitäjästä Turun ja Porin lääniä. Hän pistettiin irtolaisena toistaiseksi kaupungin putkaan. Hirven lihat, jotka painanevat arviolta noin 300 kiloa, tulevat myytäviksi huutokaupalla.
Marraskuussa 1909 Perä-Pohjolaisessa kirjoitettiin karkkulaisen tuomiosta:
Äskettäin päättyneillä Kemin syyskäräjillä tuomittiin työmies Kalle Kallenpoika Ahtee, kotoisin Karkun pitäjästä, luvattomasta hirventaposta vetämään sakkoa 300 markkaa, jota paitsi hänen tappamansa hirven lihoilla saatu hinta tuomittiin kruunulle menetetyksi. Ahtee on sama hirven tappaja, jonka maalaispoliisi M. E. Rantamaula viime kevättalvella tapasi itse “pääkallon paikalla” eli hirven tappohommissa Alapaakkolassa.
Matti Emil Rantamaula oli isäni serkku. Hänestä minulla ei ole muistikuvia, mutta hänen vaimonsa, “Poliisin Maijan”, muistan. Vielä paremmin mieleen on jäänyt heidän tyttärensä “pikku Maija”, jonka tapasin vielä 2000-luvulla.
Pikku-uutisia Alapaakkolasta marraskuulta 1901. Yllä: Alapaakkolan kansakoulun koulutalon työt eivät näytä hevillä valmistuvan. Vastarakennettavan luokkahuoneen kivijalka on jo – ehkä ainaiseksi – lakannut hoipertelemasta. Sileänä ja suorana se seisoo, odottaen runkoa päälleensä. Kunhan se nyt valmistuisi yhdellä kertaa, ett’ei kävisi kuten koulun maan selkäaidan. Se kun tuli tehdyksi näin kovina pakkas-aikoina, että kirsi nosteli seipäät ylös ja ensimäiset syyshallat taittelivat muutamia seipäitä. Vaikka eihän se ole ihme, kun pakkanen asuu aivan samassa vaarassa ja paukkui aikalailla, kun aitaa myytiin tehtäväksi. Keskellä: Haaksirikko Kemijoella. Kun laivuri Sarén lokakuun 27 p:nä purjehti römppätavarain kanssa ylös Kemijokea, sattui myrsky Rantamaulan majatalon kohdalla kukistamaan aluksen kumoon. Laivuri töin tuskin pelastui, alus sai pienempiä vammoja, jotka voitiin vielä samana päivänä korjata ja purjehtiminen jatkui Taivalkoskelle. Mutta osa nais- ja ukkolimonaadeista joutui ahvenenvaltakuntaan, joten omistaja sai kärsiä vahingon, kun lasti oli vakuuttamaton. Toivottavasti sentään arv. römppävieraat korvaavat vahingon, arvelee tämän kirjoittaja. Alla: Suuria juomaria varmaankin tulee niistä surkeista ja surkuteltavista ihmisvesoista, joita kasvaa Alapaakkolan Ala- ja Keskimaulain talojen emäpuiden ympärillä! Pojat eivät vielä ole edes “koko leivän miehiä” ja tulivat tässä muudan päivä sikahumalassa kaupungista kotiin, että täytyi rattailta kantaa huoneeseen. – Älkääpäs, vanhemmat, naurako kun tällaista näette, vaan kasvattakaa lapsianne “kurituksessa ja Herran nuhteessa”. Lähde: Perä-Pohjolainen 5.11.1901. |
Lähteitä:
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Perä-Pohjolainen 5.11.1901, 13.4.1909, 30.11.1909.
Voisiako tyä kirjutaa noi pikkuutisetti suameksi kunenminä neät oikeen ossoo ghootia.
Hyvätä pässiäistä
Toteutin toiveen. Samalla korjasin kuvalähteen päiväyksen. Hyvää pääsiäistä!