Fahlu Weckoblad -lehdessä julkaistiin joulukuussa 1789 syytekirjelmä, jonka kanneviskaali Johan Barck oli jättänyt Turun kuninkaalliseen hovioikeuteen 10.10.1789. Entinen Ruotsin armeijan eversti Yrjö Maunu (Göran Magnus) Sprengtporten oli osallistunut 11.–13. kesäkuuta Kyyrön ja Porrassalmen taisteluihin Venäjän armeijan puolella, ”niin kuin aivan yleisesti tiedetään ja puhutaan” (en mer än allmänt bekant sanning, som föres i hvars Mans mun).
Barck vaati Sprengtportenia lailliseen edesvastuuseen petollisista salajuonista ja nurjan kilven kantamisesta kuningasta ja valtakuntaa vastaan (haft förrädiska stämplingar, och fördt afvog Sköld emot Konungen och Riket). Sprengtportenin toimista Venäjän armeijassa ja haavoittumisesta oli Barckin mukaan kirjoitettu ulkomaillakin, esimerkiksi berliiniläisissä lehdissä lähinnä pietarilaislähteisiin perustuen. Varmemmaksi vakuudeksi Barck haastoi kahdeksan ristiinalaista todistamaan, että Sprengtporten oli kesäkuussa 1789 everstin puustellissa Brahelinnassa ja että hän haavoittui Porrassalmen taistelussa. Haastetut todistajat olivat:
- puuseppä Nygren ja hänen vaimonsa
- henkikomppanian rummunlyöjä Hirnin vaimo
- haudankaivaja Juho Liikanen ja hänen vaimonsa
- lukkari Jernström ja hänen vaimonsa
- everstin puustellin torppari Juho Korhonen.
Valalla varmennetut todistajanlausunnot oli määrä kuulla Ristiinan kihlakunnanoikeudessa.
Lausunnot annettiin Ristiinan välikäräjillä 28.–29.12.1789. Todistajia oli enemmän kuin Barckin kirjelmässä oli mainittu, ja osa todistajista oli vaihtunut. Kaikki asuivat Ristiinan pitäjässä lähellä everstin puustellia, jonne venäläiset olivat majoittuneet muutamaksi päiväksi Kyyrön taistelun jälkeen. Venäläisten joukossa oli myös Sprengtporten, mitä todistajat eivät voineet olla huomaamatta, olivathan monet heistä entisiä everstin alustalaisia ja palkollisia.
 |
|
Brahelinnan rauniot. Postikortti noin vuodelta 1900. Painaja Uusi Paperikauppa. |
Todistajista rummunlyöjä Hirnin vaimo Anna Tukiainen, haudankaivaja Juho Liikanen ja hänen poikansa Antti Liikanen, torppari Juho Korhonen, loismies Jöran Toivakainen ja piika Anna Long tapasivat Sprengtportenin ja puhuivat hänen kanssaan, kun vihollisarmeija saapui Brahelinnaan Kyyrön taistelun jälkeen perjantaina 12.6. Ensimmäiseksi hänet tapasi torppari Juho Korhonen, koska joku venäläinen sotilas vei hänet Sprengtportenin luo. Entinen eversti istui hevosen selässä venäläisessä univormussa miekka kupeella venäläisten upseerien ja sotilaiden ympäröimänä. Hän näytti Korhoselle poikaansa ja aiemmin paennutta kapteeni Ladauta ja kysyi, tunsiko torppari heidät. Sen jälkeen hän käski Korhosta hakemaan maitoa ja joi sen Brahelinnan puustellissa.
Sprengtporten sanoi Korhoselle ja muillekin todistajille, että hän oli nyt heidän entinen isäntänsä mutta palaisi Brahelinnaan käytyään ensin Mikkelin pitäjässä. Hän kehotti todistajia pysyttelemään kotona, jottei heidän tarvitsisi pelätä kasakoiden ryöstelyä. Samalla hän ilmoitti Korhoselle lähtevänsä vihollisjoukon mukaan.
Venäläiset lähtivät Brahelinnasta 12. päivän iltana kohti Porrassalmea, ja Sprengtporten lähti matkaan kaikin puolin terveenä ja hilpein mielin. Useimpien todistajien mukaan hänet tuotiin kuitenkin seuraavana päivänä Brahelinnaan sairaana. Puuseppä Gustaf Nygren, hänen vaimonsa Catharina Myrberg ja piika Anna Long pääsivät käymään huoneessa, jossa Sprengtporten oli. Eversti makasi vaatteitta lakanoiden välissä ja liikautti vain oikeaa kättään. Kerran Nygren näki everstin jalkeilla, mutta mies oli aivan voimaton eikä pystynyt istumaan, joten välskäri auttoi hänet heti takaisin sänkyyn. Samalla käyntikerralla Nygren huomasi pöydällä joitakin pulloja ja pellavariepuja.
Everstin sairaus pyrittiin pitämään salassa, mutta todistajien mukaan paikkakunnalla puhuttiin yleisesti, että hän oli haavoittunut Porrassalmella. Todistaja Nygren sanoi kuulleensa asiasta suomea puhuvilta venäläissotilailta. Todistaja Jöran Toivakainen taas sanoi ymmärtävänsä täydellisesti venäjää, mitä hän ei kuitenkaan paljastanut venäläisille. Sotilaat olivat keskenään venäjäksi jutellessaan todenneet, että Sprengtporten oli haavoittunut Porrassalmen taistelussa nivusiin, rintaan ja vasempaan olkapäähän. Myös entinen kapteeni Ladau mainitsi everstin haavoittumisesta todistaja Johanna Juhontyttärelle, jota hän pyysi laittamaan everstille ruokaa.
Haudankaivaja Juho Liikanen, hänen poikansa Antti Liikanen ja loismies Toivakainen kertoivat, että kapteeni Ladau, majuri Suttkoff ja kersantti Tavast pyysivät 13.6. heitä ja puuseppä Nygreniä viemään Sprengtportenin veneellä Lappeenrantaan tai Kyyröön, mitä he eivät kuitenkaan tehneet. Toivakaisen kertomuksen mukaan venäläiset sotilaat kuljettivat everstin kesäkuun 14. päivän jälkeisenä yönä pois Brahelinnasta Toivakaiselle kuuluvalla veneellä, jota hän ei ole saanut takaisin. Toivakainen totesi vielä, että kasakoita johtanut majuri Denisoff maksoi Sprengtportenin käskystä Toivakaiselle kaksi ja puoli imperiaalia (25 ruplaa) korvaukseksi kasakoiden aiheuttamasta kärsimyksestä ja väkivallasta. Samassa tarkoituksessa eversti jakoi viljaa muutamille todistajille, jotka olivat hänen entisiä alustalaisiaan.
 |
Vuonna 1739 virkaan astui pappilan torppari Kalle Liikanen, joka samalla toimi suntiona.
1760-luvulla kuoppia kaivoi Antti Liikanen ja vuosisadan lopulla tekstissäkin mainittu Juho Liikanen.
Hänen poikansa Kaapro Liikanen jatkoi työtä vuoteen 1828 ja sitten tämän poika Otto Vilhelm Liikanen. Ainakin Otto Vilhelmin tapaamme blogissa myöhemminkin, sillä hän sai vaimokseen yhden Benvikin neidoista.
Myös Sprengtportenin alaikäinen poika Magnus Wilhelm osallistui Porrassalmen taisteluun. Lukkari Jernströmin leski Christina Forstadia todisti pojan sanoneen kyynelsilmin, että hänen oli pakko totella isäänsä.
Turun hovioikeus antoi tuomion 9.2.1790 ja kuningas Kustaa III vahvisti sen 15.3.1790. Sprengtporten tuomittiin menettämään henkensä, kunniansa ja omaisuutensa.
Todistajanlausunnot ja Turun hovioikeuden tuomio julkaistiin esimerkiksi Dagligt Allehanda -lehdessä 16. ja 17.3.1790.
Lähteitä:
Ruotsin kansalliskirjaston Svenska dagstidningar –verkkopalvelu.
