Sakramenskad horkomplotterska

Lappeenrannan kehruuhuoneen johtokunta piti 14. syyskuuta 1837 kokouksen, jossa se käsitteli kehruumestari Ottiliana Widellin ja vanki Maria Ny­bergin välistä sana­sotaa. Kehruu­huoneen tarkas­taja eli johtaja, vän­rikki Anders Henrik Aschan il­moitti kuul­leensa, että Ottilianan ja Marian välille oli puhjen­nut heinä­kuun alussa raju riita, jonka aikana Maria oli käyt­täy­ty­nyt kehruu­mestaria koh­taan sopi­mat­to­mas­ti sekä sanoin että elein (obe­hörigt i ord och åt­häfvor). Otti­lianakaan ei ollut jäänyt sanat­to­maksi, sillä molem­mat osa­puolet olivat sin­gon­neet ras­kai­ta ja sopi­mat­to­mia syytöksiä (före­witel­ser och beskyll­ningar af swårare och mindre till­ständig beskaffen­het). 

Vuonna 1805 syntynyt Maria Nyberg oli kotoisin Helsingin pitäjän Seutu­lasta. Hän oli joutunut Lappeen­rannan kehruu­huonee­seen lapsen­murhan takia vuonna 1827. Virka­todistuksen teksti: Utgående Attest No 17 för år 1827. Pigan Maria Nyberg ifrån Södskog, som enligt Hans Kejserliga Majestäts Nådiga Utslag, för begånget barnamord efter utståndet kropps straff och under­gången Kyrko­plikt, på lifs­tiden skickas till Tukt­huset i Willman­strand, är född här­städes år 1805, läser svagt i bok, men utan­till något full­ständigare både Lutheri och Svebilii Catecheser, förde tills hon kom att föröfva ofvan­nämnde brott, ett klander­fritt lefverne och begick årligen sina salig­hets­medel. – Såsom grymt för­förd af frestaren, hvars svek hon redan kommit att röna, warder hon till den ömmaste efter­syn och wård hos sin blifvande Själa­sörjare recommen­derad. Helsinge d. 27. Augusti 1827. Carl Aspegrén Pastor Adjunct.

Inspehtori Aschan oli saanut selville, että Ottiliana oli jäänyt aikaisemmin Marialle velkaa. Kun Maria oli muistuttanut Otti­lianaa velasta, tämä oli kuu­lemma alkanut vainota Mariaa ja teet­tänyt hänellä aina kai­kkein vaikeim­pia töitä. Monet muutkin vangit valit­tivat, että kehruu­mestari Widell jakoi töitä puolu­eel­lisesti. Lisäksi Otti­lianan sanot­tiin käy­neen vast­ikään käsiksi yhteen van­kiin, Anna Kin­nuseen. Tästä syystä Aschan piti välttä­mät­tö­mänä tutkia tapausta johto­kunnassa.

Ottiliana myönsi lainanneensa Maria Ny­bergiltä jonkin verran rahaa mutta sanoi maksa­neensa rahat takaisin. Hän oli lainan­nut rahaa muiltakin van­geilta ja oli yhä velkaa joil­lekin heistä. Puolu­eelli­suuden työn­jaossa Otti­liana sitä vastoin kiisti ja sanoi pyrki­neensä jakamaan työt aina mahdolli­simman tasai­sesti. Otti­liana totesi kehruu­huoneen rii­tojen johtu­van pää­asiassa siitä, että vangit saivat vapaa­hetkinään tehdä töitä yksityis­henki­löille maksua vastaan. He halusivat luonnol­li­sesti kehruu­mestarilta help­poja töitä, jotta tienesti­töihin jäisi enemmän aikaa. 

Heinäkuinen sanasota syttyi Ottilianan mukaan tilan­teessa, jossa Maria Nyberg pyysi saada kehrätä rohti­mia villan sijasta. Otti­liana vastasi, että hänen on annet­tava rohti­mien kehrää­minen niille van­geille, jotka olivat sai­rauden tai muun syyn takia huo­nossa kunnossa tai joilla oli käytös­sään karsta. Maria oli ollut itse­kin edellis­vuoden kesällä sairaal­loinen, ja monet vangit olivat silloin uumoil­leet hänen olevan raskaana. Nyt Maria arveli ääneen, että roh­timia säästel­lään varmasti ras­kaana olevalle Eva Seleniukselle. Ottiliana huorit­teli Mariaa ja tokaisi: ”Olisitpa sinäkin pääs­tänyt viime kesänä sikiösi päivän­valoon, niin varjel­tuisit.” Maria äkä­mystyi niin, että panetteli Otti­lianaa kirjoi­tuksen otsi­kossa mainituin sanoin ja lähti pois. Hän jatkoi illalla Ottilianan sättimistä muille vangeille. 

Kehruuhuoneessa oli todellakin edelliskesänä kiertänyt huhu, että Maria oli raskaana. Lääkäri Dammert todisti kuitenkin johto­kunnan kokouk­sessa hoita­neensa Maria Nybergiä päivit­täin tämän sairauden aikana ja vakuutti, ettei Maria ollut silloin raskaana. Otsikon sana hor­komplotterska viitannee siihen, että Maria syytti Otti­lianaa huora­huhujen levittä­misestä (komplotterska, veh­keili­jä­tär). 

Maria Nyberg myönsi, että hän oli pikais­tuk­sissaan puhunut kehruu­mestarille epä­kunnioittavasti, mutta hänen mieles­tään myös kehruu­mestaria oli rangais­tava. Maria lisäsi aiempaan lausuntoonsa, että Ottiliana oli yrittänyt saada häntä ja muita vankeja esittämään valituksia kehruuhuoneen tarkastaja Aschanista. 

Kehruuhuoneen saarnaaja Robert Enckell oli kuulustellut Maria Nybergiä ja Ottiliana Widelliä heinä­kuisesta sana­harkasta. Maria oli vastan­nut kysy­myksiin suh­teel­li­sen rauhalli­sesti, mutta Otti­lianan puhe­tulva oli ollut niin vuolas, että Enckellin oli ollut mahdo­tonta muodos­taa tapah­tu­mista käsi­tystä.

Kokouksessa kuultiin vielä kahden vangin todis­tukset. Anna Stina Friman oli kuullut kehruu­mestari Widellin ja Anna Kinnusen sana­harkan. Koska Ottiliana ja Anna riite­livät suomeksi, Anna Stina ei ymmär­tänyt muuta kuin että riita koski töiden jakoa ja että varsinkin Otti­liana oli kiihdyk­sissään. Väittelyn tuoksinassa Otti­liana antoi Annalle kelpo korva­puustin. Toinen vanki, Anna Caisa Högberg, näki Otti­lianan anta­van Annalle korva­puustin, mutta syytä hän ei tien­nyt. 

Johtokunta tuomitsi Maria Nybergin jää­mään vaille lepo­hetkiä kahdek­saksi päiväksi. Otti­lianan johto­kunta totesi syyllistyneen vankien epä­oikeuden­mukaiseen ja kova­kouraiseen kohteluun. Asia jätettiin maa­herran ratkais­ta­vaksi, mutta johto­kunta katsoi, että Ottiliana tuli erot­taa kehruu­mestarin virasta 20.2.1823 annetun Lappeen­rannan kehruu­huonetta koskevan keisaril­li­sen asetuksen luvun 32 nojalla. 

Lähteitä:
KA Mli Lappeenrannan kehruuhuone, I Ca:1 Johtokunnan pöytäkirjat 1830–1838.
KA Mli Lappeenrannan kehruuhuone, I Ee:1 Virkatodistukset 1825–1840.