Lopelta meriekipaasiin

Vuonna 1830 perustetun Suomen meriekipaasin värvääjät kiertelivät lähinnä rannikkoseuduilla mutta myös Hämeessä etsien matruuseiksi halukkaita. Lähtijät olivat nuoria miehiä, yleensä renkejä ja käsityö­läisten oppipoikia tai kisällejä, joita kiinnosti jännittävämpi ja parem­min palkattu pesti. Joidenkin elämäntilanne ehkä myös vaati poistu­mista kotipaikkakunnalta. Värvääjät kyllä liioittelivatkin armeijan tarjoamia etuja, ja moni tuore matruusi sai kasarmilla herätä karuun todellisuuteen, kuten ekipaasin elämää kuvaavassa artikkelissa Helsingin Sanomien viikkoliitteessä 2.2.1930 kerrotaan.

Meriekipaasin eli meriväkeen kuuluvan jalkaväkijoukon sijoituspaikka oli vuodesta 1832 Helsingissä sijaitseva Carl Ludwig Engelin suunnittelema kasarmi, joka edelleen tunnetaan Merikasarmina. Kuva: Suomen Meriekipaasin kasarmi (ns. Merikasarmi) Elisabethin torilta (nyk. Liisanpuistikko) nähtynä. Liewendal, Frans Oskar, painaja 1859. Museovirasto. CC BY 4.0.

Miehiä saattoi Lopeltakin värväytyä kerralla useampia, kuten vuosina 1837 ja 1849. Vuonna 1837 lähtijöitä oli neljä: Laurilan renki Nikodemus Kustaanpoika Ourajoelta, Sokalan renki Jesse Eenokin­poika Vojakkalasta, Ilkon renki Fredrik Eenokinpoika kirkonkylästä ja renki Abraham Emanuelinpoika Läyliäisiltä Ojalan torpasta. Muutto­kirjojen mukaan kaikki olivat hyväkäytöksisiä ja rehellisiä. Abraham, Nikodemus ja Fredrik saivat heti pestin kymmeneksi vuodeksi. Jesse oli ensimmäisen katselmuksen aikaan sairas, mutta merkintöjen mukaan myös hän oli tullut palvelukseen vuonna 1837.

Vuonna 1814 syntynyt Abraham Emanuelinpoika oli Salon Kaipolan torpan poika. Hän sai sairauden vuoksi eron jo marraskuussa 1838. Lopelle palattuaan hän oli renkinä ja kuoli Yli-Antinniemessä vuonna 1843 keuhkotautiin vain 28-vuotiaana.

Nikodemus Kustaanpoika, s. 3.3.1808, oli ennen värväytymistään ehtinyt olla monessa paikassa palkollisena ja oli jo 29-vuotias. Nikodemus kaseerattiin sairauden takia tammikuussa 1839, minkä jälkeen hän vietti liikkuvaa elämää Lopella ja lähipitäjissä. Irtolaisena hänet määrättiin Saimaan kanavan rakennustöihin, ja siellä hän kuoli 55-vuotiaana vuonna 1863. Hänen vaiheistaan kerrottiin blogikirjoi­tuksessa 24.10.2020.

Fredrik (s. 24.9.1813) ja kuusi vuotta nuorempi Jesse (s. 24.9.1819) olivat veljeksiä, Eenok Heikinpojan (1786–1848) ja Brita Antintyttären (1784–1866) poikia Topenolta. Eenokin äiti Kristiina Laurintytär oli kotoisin Peuralta, jonne isä Heikki Juhonpoika muutti kotivävyksi. Sukuni esivanhempiin kuuluvasta Heikistä tuli myöhemmin Heikkilän uudistilallinen Topenolle. Eenok, joka oli Kristiinan ja Heikin pojista kolmanneksi nuorin, ansaitsi elantonsa renkinä ja itsellisenä, ja myös Eenokin pojat Fredrik ja Jesse lähtivät jo nuorella iällä renkipojiksi.

Fredrik Eenokinpoika ei aivan kymmentä vuotta ekipaasissa viettänyt, sillä hän sai erokirjan jo joulukuun lopulla 1844. Muuttokirjassa ei lähdön syytä mainita. Mistään rikkeistä ei ollut kysymys, sillä Fredrikiä kuvattiin rehelliseksi ja hyvämaineiseksi. Lopelle paluun jälkeen Fredrik teki töitä muonatorpparina, sahan­renkinä ja itsellisenä eri puolilla pitäjää. Hän avioitui Rengossa syntyneen Ester Eliaantyttären kanssa vuonna 1846. Pariskunnalle syntyi seitsemän lasta, joista kolme eli aikuisiksi. Maria Eufemiasta, s. 12.9.1846, tuli itsellisen vaimo Sajaniemeen, 19.6.1849 syntynyt Tiitus oli muonatorpparina Rengon Vehmaisissa ja Emma Loviisa, s. 21.2.1851, muona­torpparin vaimona Rengon Oinaalassa. Fredrik Eenokin­poika kuoli vanhuuteen 76-vuotiaana 29.3.1890.

Jesse Eenokinpoika sairastui ruusuun ja kuoli meriekipaasissa vuonna 1853. Hän oli silloin palvellut yhden kymmenvuotiskauden ja värväytynyt jatkoajalle. Rippikirjasta puuttuvat sekä syntymäaika että -paikka. Hänestä sanotaan, että hän oli tullut meriekipaasiin ”ilman todistusta, tietojen mukaan vuonna 1837”.

Vuonna 1849  värvääjät olivat hyvin tarmokkaita. Lopella pestattuja oli seitsemän, muuttokirjan meriekipaasiin otti kuusi, mutta vain kolmesta tuli lopulta matruusi:

• Juho Strandberg, s. Lopen kirjojen mukaan 29.5.1831 Janakkalassa, oik. 6.6.1830. Juho oli renkinä Viedahlin talossa Lopenkylässä. Hän sai vuonna 1857 ekipaasista eron sairauden takia, muutti Pyhäjärvelle ja avioitui. Pariskunta muutti vuonna 1861 Inkerinmaalle. Rippikirjan merkintöjen mukaan Juho Strandberg kuoli 1883.
• Juho Heikinpoika Sundberg, s. 15.6.1826. Sundberg sairasti epilepsiaa, mutta siitä huolimatta hänet värvättiin. Palvelukseen miestä ei nähtävästi kelpuutettu, koska hän palasi pian takaisin Lopelle.
• Vilhelm Juhonpoika Collin, s. 26.4.1823. Collin oli entisen lampuodin poika ja renki Joentaustan Konkkalasta. Hän palasi Lopelle 12 vuoden kuluttua, perusti perheen ja eli muonatorpparina ja itsellisenä Joentakana. Hän sai palve­lusajaltaan eläkettä.
• Kustaa Adaminpoika Karolin, s. 8.6.1827. Renki, sotilas Adam Karolinin poika. Kustaa kuoli ekipaasissa koleraan 25.5.1853.
• Antti Eerikinpoika Spjut eli Spets, s. 10.12.1817. Myös Antin isä oli sotilas, Eerik Spets. Muuttokirjassa mainitaan, että Antti Spjut oli aiemmin ollut kaartilaisena ja karannut palveluksesta kaksi kertaa, minkä vuoksi hänen käy­töstään tuli pitää silmällä. Spjut kaseerattiinkin huonon käytöksen takia ja hän palasi Lopelle vuonna 1852 samalla muuttokirjalla. Hän värväytyi Suomen toiseen meriekipaasiin vuonna 1854. On selvittämättä, onnistuiko matruusiksi pääsy silloin.
• Suutari Abraham Ahlstedt, s. 2.6.1818, perheineen. Myös hän palasi pian Lopelle ja kuoli vuonna 1855. Ahlstedt ehkä oli toivonut voivansa harjoittaa ekipaasissa suutarin ammattia.

Seitsemäs pestattu oli Lopenkylän Uotilan renki Eerik Juhonpoika Sahlstedt. Hän tuli pian katumapäälle ja valitti värväyksen tapahtuneen lain vastaisesti, mikä johti pitkällisiin kiistoihin. Tuliko hänestä matruusia, siitä kerrotaan blogissa myöhemmin.

Lähteitä:

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot:

Sota-arkistossa säilytettävistä sukututkimuksen lähteistä. Sota-arkiston tutkijan Veli-Matti Syrjän esitelmä Suomen Sukututkimusseuran kokouksessa 14.12.1982. Genos 54 (1983), s. 1–11.

O. Seiskari: Suomen sotalaitos Venäjän sotilashallinnon osana 1800-luvulla. Sotilasaikakauslehti 1.2.1939.

Helsingin Sanomat 2.2.1930 no 31. 

SSHY. Jäsensivut.