Kotimaanmatkailu on nyt suosittua. Oppaaksi voi ottaa vaikkapa Suomen Matkailijayhdistyksen vuosina 1888–1890 julkaisemat kirjaset Matkasuuntia Suomessa, joihin on koottu sopivia retkikohteita maan eri osista. Vuoden 1888 oppaassa esitellään läntisen Uudenmaan matkailureittejä, joista yksi kulkee Lohjan kylästä Hämeenlinnaan. Loppikin osuu tämän matkan varrelle.
Oppaan mukaan matkailijaa kiehtoo läntisellä Uudellamaalla erityisesti luonnon kauneus ja monimuotoisuus. Vaihtelua matkan varrelle tuovat ”vuorikaivokset, linnanrauniot, vanhat kirkot, kartanot ja teollisuuslaitokset”, ja jo muutaman päivän matka tarjoaa paljon nähtävää. Matkailijaa neuvotaan varaamaan mukaansa sopivia rahoja asuntoa, ruokaa ja venematkoja varten, sillä rahaa voi vaihtaa pienemmäksi vain kaupungeissa ja niissä kylissä, joissa on maakauppoja. Talonpoikaistaloista saa asunnon 1–1,30 markalla päivässä, ja lyhyistä venematkoista veloitetaan 25–50 penniä, pidemmistä päiväpalkka.
Lohja–Hämeenlinna-reitin sanotaan sopivan erityisesti niille, jotka ”eivät vaivoja vältä”. Matka alkaa Lohjan kylästä veneellä Suitilan sahan kautta pohjoiseen Hiidenvedelle ja Vihdin kirkonkylään. Sieltä jatketaan maanteitse vuonna 1835 perustetulle Högforsin rautatehtaalle: ”Tie kulkee entisen Ekestubben maatilan Olkkolan (omistaa nykyisin af Hällström-suku) ohitse ja etäämpänä harvaan asuttuja metsämaita, joissa ei ole mitään erittäin huomattavaa”.
Högforsin tehtaalta matkustetaan maanteitse Pilpalan sahalle, josta voi jatkaa eteenpäin kahta eri reittiä. Toinen vie maantietä aution metsän läpi kesävieraiden suosimalle Loppijärven etelärannalle [Sajaniemeen]. Tässä vaihtoehdossa jatketaan maitse kohti Tervakoskea ja sieltä veneellä edelleen Leppäkoskelle ja Turenkiin sekä Hämeenlinnaan.
Alkuperäisen luonnon ihailijoiden kannattaa valita reitti, joka kulkee Tevännönjärvelle, sieltä jokea pitkin Sakarajärvelle ja kapean salmen kautta Punelialle, joka on ”matkan loistokohta”:
Yleiskatsaus saadaan parhaiten Salmen kartanon (omist. maanviljelijä Olsson) puutarhasta länsi rannalta. Näköala erittäin laaja loppumattomien metsien yli. Talon kohdalla on keskellä järveä kuuluisa ahvenenonkimispaikka. Järven hauskin osa on pohjoispää, vuonon tapainen lahdeke, vesi tummaa, korkeat rantatöyräät kasvavat järeää vanhaa mäntymetsää. Iltavalo edullisin.
Punelian pohjoispäästä kuljetaan matalan hietikkokankaan yli Kaartjärven rannalle Salon kartanoon. Sieltä saa oppaan mukaan todennäköisesti hyvän yösijan. Kartanosta matkataan Topenon kestikievariin, joka tarjoaa myös oivat yöpymismahdollisuudet. Kylässä on myös kauppapuoti.
Vaivattominta on jatkaa Topenolta maantietä kirkonkylään ja sieltä edelleen Tervakoskelle, mutta kiinnostavampi matkasta tulee, kun suuntaa kahden ja puolen kilometrin päässä olevaan Aurajoen [Ourajoen] kylään ja jatkaa veneellä alas saman nimistä jokea: ”Vesimatka kaunis. Joen pohja täynnä sinisimpukoita”.
Venematkan keskeyttää Loukaisen talon luona oleva koski, jonka jälkeen kävellään pari kolme kilometriä Ahoisten kylään. Sitten otetaan kyyti Janakkalan kirkonkylään, jollei saada venettä Haapaniemen järveltä Kernaalanjärvelle.
Kartasta voi seurata reittiä Högforsilta Janakkalaan. Osa C. W. Gyldénin 1864 laatimasta kartasta. Kartan lähdetiedot jutun lopussa. |
Janakkalan kirkkoon tutustumisen jälkeen on syytä katsastaa vanha Hakoisten kartano ja käydä sen lähellä olevalla vuorella, Hakoisten linnassa. Räikkälän kestikievarista, jonka opas arvostelee keskinkertaiseksi, hankitaan vene ja soutajia, ja lähdetään upeita näköaloja tarjoavalle matkalle Hämeenlinnaan Kernaalanjärven ja Vanajaveden kautta. Vaihtoehtoisesti voi valita maantiematkan pitkin Hattelmalan harjua.
Kannattaa kokeilla!
Lähteitä:
Karta öfver Finland: Sektionen F3: Nylands län med tillstötande delar af Åbo, Tavastehus och St. Michels län. http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200806175494. http://www.vanhakartta.fi/. Jyväskylän yliopiston julkaisuarkisto.
Matkasuuntia Suomessa, 01.01.1888, nro 2. https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/501440?page=1. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.