Satusetä Topelius kirjoitti toukokuussa 1873 ulkomaalaisten Suomessa tekemistä metsäkaupoista: ”Helsingissä on kokonainen kolonia saksalaisia, ruotsalaisia, norjalaisia ja englantilaisia herroja, jotka elävät kuin ruhtinaat.” Kemissä häärivää norjalaista Olsenia Topelius luonnehti ”pikku keisariksi”. Terje Olsen oli toimelias mies, joka hääri elämänsä aikana monessa paikassa ja oli monessa mukana.
Kemi
Ruotsalaisessa Hudiksvallsposten-lehdessä julkaistiin 29.3.1873 Pohjois-Suomea koskeva uutinen: Kemijoen varrella valtavien luonnonmetsien keskellä on kuulemma käynnistetty suurisuuntaista toimintaa, joka vaikuttaa merkittävästi koko Peräpohjolaan. ”Mies, joka on yhtäkkiä herättänyt erämaan eloon, on Terje Olsen.”
Olsen oli kulkenut Kemijoen poikki ensimmäisen kerran vuonna 1870 matkallaan Haaparannalta Ouluun. Hän hämmästyi, miten vähän jokivarressa oli yritteliäisyyttä, ja päätti tehdä asialle jotakin. Pari vuotta myöhemmin hän sai viideksi vuodeksi 500 000 tukin hakkuuluvan Kemijoen tuntumasta. Keväällä 1873 höyrysahan rakentaminen oli lehden mukaan täydessä vauhdissa, ja syksyllä pienessä Kemin kaupungissa toimisi yksi Pohjolan suurimmista sahoista. Uutisen mukaan Olsenilla oli metsissä töissä 600 miestä ja 300 hevosta – ja hän saisi tarvittaessa sata hevosta lisääkin.
Hakkuuluvasta oli uutisia Suomen lehdissä jo vuonna 1872. Marraskuun 2. päivänä Oulun Wiikko-Sanomat kirjoitti Olsenin hakkuutarjouksesta: 500 000–700 000 hirttä viiden vuoden aikana hintaan 5½ penniä kuutiojalalta metsämailta, jotka eivät ole viittä virstaa edempänä lauttakululle soveliaasta vedestä.
Josko h:ra Olsen tullee höyrysahaa Kemissä rakentamaan, taikka jos puut vietäneen Ruotsimaalle, sitä ei vielä tiedetä. Kuitenkin sanotaan h:ra Olsenin äskettäin ostaneen Torvisen ja Rautiolan maat Kemissä.
On kummasteltu, että kuin maan omat asukkaat ovat saaneet maksaa 8:kin penniä kuutiojalalta, edellämainittu muukalainen on saanut ostaa hirsiä ylläsanotulla halvalla hinnalla.
Suomalainen Wirallinen Lehti kirjoitti 12.11.1872 äskeisestä Oulun Wiikko-Sanomien uutisesta ja täydensi sitä oululaislehdelle tulleesta yksityisestä kirjeestä:
Kemistä kirjoitetaan, että herra Olsen, norjalainen, ynnä useiden muiden norjalaisten kanssa, on tullut sinne asumaan ja aikoo ryhtyä isoihin hankkeisin sahaliikkeen y.m. suhteen. Hänen palvelijansa ovat jo liikkeellä ja elämänsä on kuin vähäistä hovinpitoa. Rahaa alkaa levitä maahan, vaikka kirjoittaja ei vissiin tiedä sanoa, onko koko tuo homma täyttä tolkkua vaiko ainoastaan kokemattoman yritystä.
Nimimerkki Kemiläinen kirjoitti Oulun Wiikko-Sanomissa 3.5.1873 paikkakuntalaisten toiveista:
– – täytyy kiireessäni ottaa pännä käteen ja nokkia myöden usiamman pyynnöstä antaa tietoa täältä uutisista, kuin nyt yleisöllä on paljon puheena Kemin uuden kaupungin rakennuksesta, ja tänä vuonna tänne tulleen ulkolaisen herra Olsen’in isoista toimista. – – Arvellaan herra Olsen’in ensi kesänä tarvitsevan työ-toimissaan 5 eli 6 tuhatta miestä, jossa lankeaa suuri rahasumma tälle perälle, että ei ole meillä mitään muuta sanottavaa herra Olsen’in toimista, kuin syy suuresti kiittää – – ja saamme toivottaa, että hänen työnsä ja toimensa tulis menestymään ja että hän tulis olemaan ja asumaan meidän kanssamme tulevia aikoja, niin astuisi jonkun askeleen edespäin meidän pohjanperä siveyden sekä varallisuuden tiellä, ja tulisimme näkemään, että Kemin uusi kaupunki, joka nyt on alussa, niin nousis äkkiä, ja tulis vilkas meri- ja maakunnan liike. – – Jos herra Olsen vain sais sahan kaupungin rannikolle rakentaa, jossa toivossa useampi on.
Toive toteutui, ja ”Olsenin hommasta” tuli totta. Englantilaisen Steweni Olsen & Co. -yhtiön osakas Terje Olsen oli saanut Suomen kansalaisuuden ja osti kirjoittajan isänisän isältä Junton tilan n:o 11 Kemin pitäjän Lautiosaaren kylästä. Sen jälkeen Olsen vuokrasi tilan 50 vuodeksi norjalaiselle herra J. N. Fleischerille, joka edusti Holst & Fleischer -yhtiötä. Fleischer sai 29.7.1873 maaherralta luvan rakentaa kuusikehäinen, hienoteräinen höyrysaha Karihaaran saarelle. Sahayhtiön nimeksi tuli Kemi Ångsågs Ab – Kemin Höyrysaha Oy. Tämä niin sanottu Olsenin homma alkoi korkeasuhdanteen aikana ja vilkastutti Kemin seudun ja Peräpohjolan talouselämää. Lehdissä kerrottiin Terje Olsenin rustaavan ahkerasti uutta kaupunkiaan ja maksavan työntekijöille huippupalkkoja.
Sahan toiminta alkoi varsinaisesti maaliskuussa 1874, jolloin työntekijöitä oli 139. Huhtikuun lopulla työväkeä oli jo 418 ja elokuun lopulla 539. Sen jälkeen työntekijämäärä kääntyi laskuun.
Höyrysaha ajautui vararikkoon vuonna 1877 osittain Olsenin huonon taloudenpidon mutta myös sahojen yleisten vaikeuksien takia.
Saksa ja Englanti
Terje Olsen syntyi Arendalissa Norjassa vuonna 1831 mutta muutti jo nuorena Hampuriin. Hän perusti siellä pankki- ja kaupintaliikkeen ja toimi sen nimissä kymmenen vuotta. Hänelle ja Augusta Duffourille (s. 1834) syntyi Hampurissa poika Albert vuonna 1860 ja tytär Erna vuonna 1862. Tyttäret Inga ja Alma syntyivät vuosina 1870 ja 1873 Hullissa Englannissa.
Englannissa Terje liittyi toukokuussa 1870 vapaamuurareihin. Vuoden 1871 väestölaskennassa hänen asuinpaikkansa oli Hull ja ammattinsa laivameklari. Samassa taloudessa asuivat vaimo Augusta, anoppi Louisa Duffour ja lapset Albert, Erna, Egmont ja Inga. Egmont oli syntynyt Ruotsin Kolbäckissä vuonna 1866, jolloin perheen pysyvä asuinpaikka lienee ollut vielä Hampurissa.
Pohjois-Ruotsi
Terje Olsen oleskeli paljon Pohjois-Ruotsissa jo Englannissa asuessaan. Siitä on hyvänä esimerkkinä Luulajassa julkaistavan Norrbottenskuriren-lehden 21.3.1872 ilmestynyt numero, jossa on Terjestä kolme eri juttua. Ensimmäisen jutun aiheena on Haaparannalla pidetty konsertti, jossa Terje soitti viulua useiden säveltaiteen ystävien taitavalla avustuksella. Esitetyistä kappaleista suurinta huomiota herätti kansanlaulu Sweet Home. Konsertissa oli 123 kuulijaa, mikä oli Haaparannalla poikkeuksellisen runsaslukuinen yleisö. Konsertin tuotot jaettiin Haaparannan ja Tornion vähävaraisille.
Seuraavalla sivulla samassa lehdessä on nimimerkin Staffan kirjoittama runo viuluniekka Terje Olsenille. Viimeinen säkeistö alkaa sanoin Skål för Terje Olsen! Lefve han! Han, som kom och slog och hjertan vann! (”Malja Terje Olsenille! Eläköön hän, joka tuli ja voitti sydämemme!”)
Samalla sivulla on vielä ”kirje Haaparannalta”. Kirjeessä tehdään selkoa Terje Olsenin ja Antti Kurtin naapurimaassa pidetystä värikkäästä oikeudenkäynnistä, johon lienee aihetta palata toisessa kirjoituksessa. Oikeudenkäyntiin ja riitajutun hovioikeuskäsittelyyn palasi myös Norrbottenskuriren vuoden 1873 tammikuussa.
Tukholma
Tukholmaan muuton jälkeen Olseneille syntyi poika Terje Waldemar vuonna 1874 ja tytär Sigrid Augusta vuonna 1877. Tytär kuoli jo vuoden ikäisenä vuonna 1878.
Tukkukauppias Terje Olsen tuli Tukholmassa tunnetuksi monista keksinnöistään. Tuohon aikaan nahka oli hyvin tärkeää tavaraa: sitä tarvittiin kenkien ja valjaiden ohella suuret määrät esimerkiksi letkuihin ja teollisuuslaitosten voimansiirtohihnoihin. Nahkatavaroiden hoitoon ja kestävyyden parantamiseen oli syytäkin kiinnittää paljon huomiota. Ei siis ihme, että markkinoille ilmestyi toinen toistaan paremmilla resepteillä valmistettuja suoja-aineita.
Terje Olsen perusti vuonna 1880 ”kemiallisen tehtaan” ja hieman myöhemmin rekisteröi tavaramerkiksi Collan-öljyn, jota myytiin Suomessakin. Tampereen Uutisissa mainostettiin 20.7.1901:
Todellista Collan öljyä Collanöljy-tehtaasta Tukholmassa, perustettu 1880 (ainoa maailmassa), (5 kultamitallia, 7 kunniakirjettä) Jalkineitten säästämisainetta. Jalkineet, ajokalut, koneremmit ja ylipäänsä kaikki nahkatavarat Collanöljyllä voideltuna tulevat pehmeiksi, vettäpitäviksi ja moninkertaisesti kestävimmiksi. Myytävänä Tampereella paljottain ja vähittäin Rohdoskauppa-Osakeyhtiössä, Kauppatorin varrella (Commercén talo).
 |
| Collan-öljy. Valmistaja Terje Olsenin perustama Collan-Olje-Fabriken. Kuva: Alf van Beem, Public domain, via Wikimedia Commons. |
Vuonna 1885 Olsen sai patentin antrasiitin polttoon soveltuvalle pientulisijan arinalle. Keksintöä suositeltiin etenkin skoonelaistaloihin, mutta se oli lehtien mukaan suosittu myös Tukholmassa, jossa polttopuu oli kallista ja talvet kylmänkalseita.
1890-luvulla Terje Olsen luopui kivihiilibisneksestä ja keskittyi tekemään nimeään tunnetuksi ruotsalaisten perheenäitien keskuudessa. Hän toi Ruotsiin ”aitoa kahvia” Ranskan, Englannin ja Hollannin siirtomaista sekä Arabiasta. Nautinnon takaamiseksi hän kehitti vielä tyylikkään aparaatin, jolla kahvi valmistui muutamassa minuutissa. Kahvia sai käydä ostamassa hänen kotiosoitteestaan Kungsgatan 34.
Terje näytti hallitsevan markkinoinnin jalon taidon. Muutamassa lehdessä oli marraskuussa 1893 Sekalaisia-palstalla puffi. Kaksi kahvinystävää oli vastikään juonut aitoa kahvia Tukholmassa Bergströmin kahvilassa (Vesterlånggatan 77) ja Åkerblomin konditoriassa (Kungsgatan 15). Juoma oli tarjoiltu somista aparaateista, ja se oli parasta kahvia, mitä he olivat koskaan maistaneet. Heille kerrottiin, että tätä muita halvempaa kahvia sai ostaa tunnetusta T. Olsenin tuontiliikkeestä Tukholmasta. Lopuksi he kysyivät, miten on mahdollista, ettei yksikään paikkakunnan kauppias ole hankkinut myyntiin Olsenin kahvia. ”Olisi jo aika saada tännekin parempaa!”
Terje Olsen kuoli Tukholmassa marraskuussa 1910. Hänen jälkeensä laaditussa perukirjassa luetellaan tarkasti huonekalut ja muut esineet huoneittain jaoteltuina. Salongin arvokkaimpia esineitä olivat flyygeli (700 kruunua), 3 viulua ja 1 sello (500 kruunua). Varojen kokonaisarvo oli 27 285,60 kruunua. Collan-öljytehtaan valmistevaraston ja tehdashuoneiston osuus varoista oli 5 769,14 kruunua.
Terjen esikoispoika Albert ja Terje Waldemar asuivat vuonna 1910 Lontoossa. Albert oli muusikko ja Terje Waldemar tukkukauppias. Lontoossa oli asunut myös jo kuollut, tukkukauppiaana toiminut Egmont-poika.
Lähteitä:
Ancestry.com. Terje Olsen vuoden 1871 väestölaskennassa.
ArkivDigital. Oikopolku Terje Olsenin perukirjaan: r7.p223186587.
Hedman, Ossi 1969: Kemin kaupungin historia.
Kansalliskirjaston digitoidut aineistot. Linkit tekstissä.
Ruotsin kansalliskirjaston Svenska dagstidningar –verkkopalvelu. Norrbottenskuriren-lehden selonteot Terje Olsenin ja Antti Kurtin oikeudenkäynnistä: 1. 21.3.1872: Bref från Haparanda; 2. 10.1.1873: Upprättelse.
Topelius, Zacharias: Finlands krönika 1860–1878. Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland. Sitaatti sivulta 276.
