Mikkelin Wiikko-Sanomissa oli 6.3.1863 uutinen Mikkelin läänissä asuvista Suomen sodan veteraaneista: ”Meillä oli äskettäin tilaisuus nähdä sitä luetteloa, ku Turussa oleva veteraanitoimikunta on lähdettänyt täkäläiselle läänin hallitukselle. Tässä luettelossa on kahden ja kolmen ruplan lahjona jaettu 103 ruplaa seuraaville läänissä asuville sotavanhuksille:”
Joroinen: Antti Bullra eli Jyrinä
Juuka: Pekka Phil eli Nuoli, Jaakko Björn eli Karhu ja Tuomas Dag eli Päivä
Pieksämäki: Kalle Mård eli Näätä ja Matti Kamm eli Kampa
Puumala: Heikki Hök eli Haukka ja Taavetti Lillja eli Lemmenkukka
Mikkeli: Kalle Rietrik Björkengren eli Koivunoksa, Matti Fors eli Koski, Martti Snabb eli Sukkela ja Pekka Hjort eli Hirvi
Kangasniemi: Matti Svärd eli Miekka
Hirvensalmi: Juhana Knall eli Pamaus, Aatami Dank eli Tuohus, Sipi Tupp eli Kukko ja Hanno Sparf eli Varpunen
Ristiina: Eljas Fröjd eli Riemu, Mikko Fröjd eli Riemu, Juhana Grek eli Reikkalainen, Maunus Kork eli Tulppa ja Pietar Lang eli Pitkä
Mikkelin kaupunki: Aatolf Rietrik Påhlman eli Waajanen
Rantasalmi: Mikko Skön eli Björn, Kauno eli Karhu, Lassi Juuri ja Antti Alm eli Jalava
Savonlinnan kaupunki: Antti Rewell ja Ierik Åberg
Heinola: Matti Girs eli Sirk, Kiiski eli Sirkka, Juhana Näsman eli Nenonen ja Johana Rietrik Salf
Hartola: Juhana Snäll eli Nopsas, Rietrik Borg eli Linna ja Olli Fång eli Saalis
Sysmän pitäjä: Aatami Nick eli Nyykyttäjä ja Pietar Pietarinpoika Riskopp
Mäntyharju: Antti Ek eli Tammi.
Miehiä oli yhteensä 37. Sama luettelo julkaistiin Åbo Underrättelser -lehdessä 24.1.1863 mutta ilman nimien suomennoksia. Tässä luettelossa ovat mukana kaikki läänit. Seuraavan vuoden luettelo julkaistiin samassa lehdessä 16.1.1864.
Suomettaressa oli 2.6.1865 uutinen yhdestä sotaurhosta:
Sunnuntaina Toukokuun 14 p:nä piti kappalainen, nimikirkkoherra Stenroth jalon muistopuheen eräästä seurakuntamme jäsenestä, sotamiehestä Martti Snabb’ista, joka äskettäin kuoli Harjumaan kylässä 87 vuoden ikäisenä. Vainaja sanottiin olleen viimenen Suomen sodan sankariloista tässä pitäjässä. Hänellä oli ollut hyvä maine rehellisyydestä ja siveydestä. Kolmenkymmenen vuoden vanhana oli hän lähtenyt sotaan, jossa Lapuan tappelussa haavoitettiin ja Venäläiset ottivat vangiksi. Tultuansa lähelle Lappeenrannan kaupunkia, pääsi Snabb kuitenkin vihollisten käsistä karkuun, meni sitte, vähän viivyttyänsä Mikkelissä, jälleen sotajoukkoon ja oli ollut Hörnefors’inkin tappelussa. Urhoollisuudestaan oli hän Ruotsin kuninkaalta saanut Miekkatähdistön metalin kunniamerkiksi. Sodan päätettyä eli hän koti-pitäjässään pienessä torpassa. Vaimonsa oli kuollut jo 5 vuotta tätä ennen. Ainoa elossa oleva lapsensa, tytär, sanottiin olevan naimisessa talonmiehen kanssa. Näin kuului mutkatoin elämänkertomus, johon saarnaaja jatkoi moniaita lempeitä sanoja siitä kiitollisesta ja rakkaasta muistista, jossa urhoollinen, uskollinen ja rehellinen isänmaan puolustaja, olkoon ylhäisempi tahi alhaisempi, aina on pidettävä.
Lähteitä: Kansalliskirjaston digitoidut aineistot. Linkit tekstissä.