Seuraavassa muutamia pikku-uutisia, jotka ovat tulleet vastaan Kansalliskirjaston digitaalista lehtiarkistoa selatessa.
Topenon sepältä Johan Grönqvistiltä varastettiin joulukuussa 1870 ruskea valakka:
Warastettu
Eilen puolipäiwän aikana warastettiin Åkerbergin talon kartanolta tässä kaupungissa [Hämeenlinnassa] pruuni wiidettä rekeä wetäwä walakka hewonen, mustalla oikealle riippuvalla harjalla, sukka oikiassa takajalassa ja walkonen pilkku otsassa sekä musta kirkkoreki sinisillä waljailla nahkasen kaulapaidan kanssa ja punaisella säreisellä luokalla; kunniallinen palkinto luwataan sille joka tästä tiedon antaa joko sanottuun taloon tahi allekirjoitetulle Topenon kylässä Lopella. Seppä Johan Grönqvist.
”Viidettä rekeä vetävä” viittaa hevosen ikään. Maamiehen käsikirja vuodelta 1943 opastaa, että varsan ajo-opetus tulisi aloittaa toisella vuodella. ”Kun maassa on riittävästi lunta, niin että kengätön varsa ei liukastele, aloitetaan varsinainen ajo-opetus reen edessä.” Grönqvistin valakka oli niin ollen kuusi talvea vanha.
Niinimäen isännän markkinamatka päättyi surullisesti vuonna 1889:
Pillastunut hevonen
Kun talokas Kustaa Niinimäki, kotoisin Lopen pitäjästä, keskiwiikko aamuna klo 6 tienoissa seisoi kauppatorilla Helsingissä myymässä tawaroitaan, sattui hänen hewosensa säikähtämään teurastajawaunuja, joita paraikaa wedettiin torille, niin pahoin että se hyökkäsi täyttä wauhtia Kappeli-Esplanadiin, mennessään kiskaisten poikki rautaisen pylwään Esplanadin aidasta, ja suoraa päätä ”kappelin” kyökkiin rattaineen päiwineen. Kun Niinimäki sai sieltä hewosen ulos ja kahden miehen piteliwät kuonosta kiinni, pillastui se uudelleen ja ryntäsi kauppatorille päin, jossa Niinimäki joutui omien ja erään wastaantulevan kärryjen wäliin, missä rusentui pahanpäiwäisesti. Niinimäki wietin heti uuteen kirurgilliseen sairashuoneeseen, jossa sittemmin kuoli.
1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa puutavaran kuljetus tarjosi loppilaisille hevosmiehille runsaasti työtilaisuuksia. Tukkeja ajettiin metsästä sahoille ja sahatavaraa sahoilta Riihimäen asemalle. Hevoset joutuivat joskus koville. Nimimerkki ”J.” kirjoitti 4.4.1896 Hämeen Sanomissa puunajosta Riihimäelle ja kertoi, että lämpimän sään takia tiet olivat jo huhtikuussa lumettomia:
Se on muutamain hewosten wahingoksi! – – muutamat petomaiset ihmiset – – , jotka tuowat lankkuja ja lautoja Lopen sahoilta, panewat noita tuoreita ja painawia lautoja kuormaansa melkein saman määrän kuin talwella hywän sään aikana. Sitten ajajat pakoittawat hewoisparkojansa santasella tiellä kulkemaan eteenpäin, mitä raaimmilla huudoilla ja kirouksilla. Mutta ei siinä kyllä! – – Ansaitsemansa rahat juowat muutamat ukot n.s. ”raittiusrawintolassa” päihdyttäwästä kaljasta. Sillä wälin kun ukot istuwat puolisen päiwääkin kaljapullojen ääressä, on hewonen sidottu puuhun kiinni, ilman ruuatta, wilussaan, uuwuksissaan ja nälissään. – – Mitähän te ukot ajattelisitte, kun teidät pantaisiin samallaisen kohtelun alaiseksi?
Petoeläimet olivat metsissä laidunnetun karjan uhkana. Hämäläinen-lehti kertoi elokuussa 1886:
Urhollinen sonni
Lopella ilmestyi karhu hiljan Suontaan karjaan ja ahdisti lehmiä. Silloin hyökkäsi sonni reippaasti karhun päälle ja likisteli sitä petäjää wastaan, että ”luut ryskyi”! Puun kylkeen, maahan sekä sonnin sarwiin oli tukuttain jäänyt karhun karwoja. Luultawasti sonnille lopultakin olisi pahoin käynyt, ell’ei paimen olisi tähän nujakkaan saapunut, sillä karhu lähti paimenta pakoon.
Liekö kysymyksessä ollut sama ”tappajakarhu”, jonka Kaarlo Skogberg kaatoi kyseisenä vuonna. Susien ja ilvesten metsästäjänä tuli tunnetuksi August Nyman, joka vuonna 1889 sai hyvän hinnan koirastaan:
Kallis koira
Muutamia päiwiä ennen markkinoita möi tunnettu susien ja ilwesten pyytäjä Nyman Lopen pitäjästä ison jahtikoiran, joka oli opetettu warta wasten ilwesjahtia warten, h:ra J. Erlandssonin koiralaitokseen Gööteporissa Ruotsissa. Koirasta maksettiin, kuten Lqw. tietää kertoa, 400 markkaa.
Suomen Pankin rahamuseon rahanarvolaskurin mukaan koiran hinta nykyrahassa olisi 2 144 euroa.
Lähteitä:
Hämäläinen 22.12.1870 no 51 s. 4, 21.8.1886 no 67 s. 1, 11.5.1889 no 38 s. 1. Hämeen Sanomat 4.4.1896 no 39 s. 3. Päivän Uutiset 6.10.1889 no 233 s. 1. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Linkit tekstissä.
Maamiehen käsikirja. Toim. Ilmari Poijärvi ja J. A. Wikström. Helsinki: 1943.
