Tarinan aikaisemmat osat:
Korpilahden miehet Helsingissä
Joonas Reivilä matkansa päässä
Kuka murhasi Joonas Reivilän?
Kuka murhasi Joonas Reivilän II
Lokakuu 1838
Oikeudenkäynti jatkui 12.10.1838. Paikalla olivat syyttäjä Sahlbergin ohella kauppias Lilljefors, puukhollarit Ekroos ja Holmgren, rengit Fredrik Thusberg ja Carl Gustaf Björk, työmies Henrik Häggblom sekä murhasta epäilty ja kaupunginvankilasta istuntoon tuotu renki Fredrik Ropsberg Siikajoen pitäjän Lapin kylästä. Työmies Österman sitä vastoin ei ollut paikalla, koska hän ei Sahlbergin mukaan ollut vielä palannut merimatkaltaan. Koska Östermanin kuuleminen oli tärkeää, jutun käsittelyä päätettiin jatkaa samalla joukolla 2.11.1838.
Marraskuu 1838
Marraskuun toisena päivänä koolla oli sama joukko kuin viimeksikin. Työmies eli oikeammin merimies Österman oli yhä merimatkalla, joten käsittelyä lykättiin yhä. Marraskuun 20. päivänä todettiin, ettei haastetta ole vieläkään saatu toimitetuksi merimies Östermanille. Syyttäjä ilmoitti, että matruusi Österman oli ollut töissä suomalaisessa kauppalaivassa, joka oli joutunut haaksirikkoon Suursaaren edustalla. Sieltä Österman oli päässyt Viipuriin ja lähtenyt merille jossain toisessa kauppalaivassa. Oikeuden vahtimestari Gustaf Thornberg vahvisti saaneensa samat tiedot Östermanin Helsingissä asuvalta vaimolta.
Oikeudenkäyntiä päätettiin jatkaa 18.12.1838 tai aikaisemminkin, jos Österman palaisi sitä ennen Helsinkiin. Lisäksi kämnerinoikeus katsoi välttämättömäksi selvittää, oliko Fredrik Ropsbergillä ja hänen isännällään Antti Koivusaarella alkuvuodesta Helsinkiin lähtiessään mukanaan piiska. Tämä piti selvittää Koivusaaren kotipaikkakunnalla, joten Reivilän ruumiin vierestä löytynyt piiska päätettiin lähettää Vaasan läänin kuvernöörille. [Siikajoen pitäjä sijaitsi Oulun läänissä.]
Joulukuu 1838
Merimies Österman ei ollut palannut Helsinkiin, joten oikeudenkäyntiä lykättiin tammikuun 18. päivään.
Tammikuu 1839
Tammikuun istunnon aluksi todettiin, että piiskasta oli saatu lausunto. Saloisten kihlakunnan kruununvouti Gustaf Adolf Hårdh oli 23.12.1838 näyttänyt piiskaa monille Lapin, Pehkolan ja Luohuan kylän asukkaille. Heistä piiska ja sen siima olivat paikkakunnalla tuntemattomia ja muistuttivat sen sijaan hämäläisten käyttämiä. Koivusaaren naapurissa asuvan Juho Ropposen mukaan Koivusaaren hevoset olivat niin ketteriä, ettei piiskaa tarvittu. Ropponen ei ollut koskaan edes nähnyt piiskaa Koivusaaren talossa. Talollisen poika Jaakko Sakarinpoika Kokko Lapin kylästä oli kulkenut ¾ peninkulmaa Koivusaaren ja Ropsfeltin matkassa, kun nämä olivat lähteneet alkuvuodesta kolmella hevosella Helsinkiin. Hän ei ollut nähnyt kummallakaan piiskaa.
Syyttäjä Sahlberg ilmoitti, että Fredrik Thusberg oli tätä nykyä osallisena taskuvarkausjutussa, jonka tähden hänet oli pantu vankilaan. Sahlberg totesi myös, ettei Östermanin olinpaikasta ole tietoa ja että oli epävarmaa, palaisiko hän konsanaan Helsinkiin. Siksi hän ehdotti, että seuraavaan istuntoon kutsutaan kuultaviksi jo aikaisemmin kuultuja henkilöitä, jotka voisivat antaa valaehtoisen todistuksen. Oikeus päätti jatkaa tapauksen käsittelyä 5.3.1839 ja kutsua sakon uhalla kuultavaksi seuraavat: kauppias Lilljefors, puukhollarit Ekroos ja Holmgren, puotipalvelija Tulander, renki Carl Gustaf Björk, piiat Ulrica Vilhelmina Cajander, Margaretha Wester ja Carolina Ekholm, työmies Henrik Häggblom, konstaapeli David Henell, entinen sotilas Henrik Gustaf Fogelberg, kivalteri Gabriel Dahlberg sekä poliisipäällysmies Herman Lagerstam, kaikki Helsingistä; torpparit Juho Erkinpoika Peltola, Joonas Ahola, Aleksanteri Ristvehmas, Matti Sallila ja Matti Sompajärvi, talollisen poika Matti Yrjönpoika Reivilä ja talollinen Kalle Niklas Kallenpoika Finni Korpilahden kappelin kirkonkylästä, talollinen Erkki Erkinpoika Joentaipale Sysmän pitäjän Särkilahden kylästä sekä lautamies Elias Erkinpoika Ryytilä ja talollinen Matti Juhonpoika Keskinen Sysmän pitäjän Soiniemen kylästä. Jos merimies Österman saapuu kaupunkiin, Sahlbergin on käskettävä hänet kuultavaksi. Fredrik Ropsfelt vietiin nyt niin kuin aikaisemminkin kaupunginvankilaan odottamaan seuraavaa istuntoa.
Maaliskuu 1839
5.3.1839
Istuntoon haastetuista olivat poissa kivalteri Dahlberg, poliisipäällysmies Lagerstam, entinen sotilas Fogelberg ja renki Carl Gustaf Björk. Dahlberg oli vuoteenomana, Lagerstam oli nykyään kymnaasin vahtimestari ja asui Viipurissa, entinen sotilas Fogelberg oli kuulemma puutarhurina valtioneuvos Hisingerin tiluksilla Meilahden kartanossa. Carl Gustaf Björk ja jutussa aikaisemmin kuultu renki Matti Heikinpoika olivat merillä eivätkä palaisi ennen kesää. Syyttäjä oli halunnut kutsua istuntoon myös sotilas Elis Vilhelm Holmgrenin muttei ollut tavoittanut häntä.
Muut todistajat antoivat valaehtoisen lausunnon, mutta Joonas Reivilän lähisukulaista Matti Reivilää kuultiin ilman valaa. Kuultavana oli myös Fredrika Luhtinen, joka oli ollut murhan tapahtuma-aikaan Sundmanin talossa Lilljeforsin naapurissa. Hän ei tiennyt asiasta mitään. Muidenkaan todistajien lausunnoissa ei tullut ilmi uusia yksityiskohtia.
Syyttäjä ilmoitti saaneensa juuri tietää, että Ropsfelt oli käynyt Joonas Reivilän katoamisen aikoihin kauppias Brennerin talossa. Hänellä oli ollut vastikään vereen tahriintunut nenäliina, ja hän oli käyttäytynyt omituisesti ja vaikuttanut levottomalta.
Kämnerinoikeus päätti jatkaa oikeuskäsittelyä 26.3.1839 ja kutsua sakon uhalla kuultaviksi seuraavat: entinen sotilas Fogelberg, kivalteri Dahlberg, poliisipäällysmies Lagerstam, piiat Ulrika Sofia Eklund ja Anna Sofia Malmberg, postiljoonin vaimo Maria Sundman, rengit Fredrik Morelius ja Carl Fredrik Friman sekä sotilas Elis Vilhelm Holmgren.
26.3.1839
Fogelbergistä oli lähetetty kysely lääninkansliaan, mutta vastausta ei ollut vielä saatu. Dahlberg oli edelleen sairaana. Renki Carl Fredrik Friman oli poissa ilman syytä. Lagerstam oli muuttanut Viipuriin, ja renki Fredrik Morelius oli merillä. Paikalla oli 5.3. mainittujen haastettujen lisäksi esimerkiksi kauppias Brennerin talon väkeä.
Margaretha Våghals oli ollut useita vuosia Brennerin talossa asuvan kaupungin poliisikamarin notaari Björklundin palveluksessa. Hän muisti nähneensä talossa johonkin aikaan talvesta kaksi tai kolme pohjalaismiestä, jotka olivat tuoneet poroja myyntiin. Miehet asuivat samassa tuvassa kuin Brennerin silloiset rengit Carl Bergsten eli Svahn ja Gustaf Klang. Margaretha oli kuullut piialtaan Sofia Estlanderilta, että yksi mainituista pohjalaisista oli pyytänyt myöhemmin todistajana kuultavaa Helena Eklundia pesemään verisen nenäliinan ja likaisen paidan, joka ei kuitenkaan ollut verinen. Margaretha ei ollut käynyt renkituvassa, joten hän ei pystynyt sanomaan, oliko pidätetty Ropsfelt yksi tuntemattomista pohjalaisista.
Puukhollari Hildén totesi, että porojen kanssa tulleet ja Brennerin talosta kortteerin ottaneet miehet olivat Kuusamosta. Hildénin käsityksen mukaan yksi heistä oli talollinen nimeltä Pesonen. Myös toinen oli nimeltään Pesonen. Kolmas oli renki, jonka nimeä Hildén ei tiennyt. Miehet olivat lähteneet maaliskuun alussa poroineen Porvooseen ja Loviisaan ja palanneet jonkin ajan päästä Brennerin taloon ilman poroja, jotka he sanoivat myyneensä Loviisassa. Miehet olivat eläneet siivosti omissa oloissaan. Tosin renki oli kuulemma käynyt kaupungilla ja viettänyt aikaa joidenkin Lilljeforsin talossa majailevien pohjalaismiesten kanssa. Hildénin tietämän mukaan rengillä oli ollut verinen nenäliina, jonka hän oli pesettänyt Helena Eklundilla. Renki oli nukkunut ennen Loviisaan lähtöään hyvin levottomasti, hypännyt yöllä yhtäkkiä pystyyn ja mölissyt jotain sekavaa. Ropsfeltiä Hildén ei ollut koskaan nähnyt.
Brennerin renkipoika Carl Gustaf Nordman oli asunut talvella samassa renkituvassa kuin kolme pohjalaista. Miehet olivat majoittuneet Brennerin renkitupaan jo talvella 1837. Yhden nimi oli Johan ja toisen Sigfrid. Renki oli nimeltään Pekka. Samat miehet olivat palanneet Brennerin taloon talvella 1838. Joonas Reivilän katoamista seuraavana yönä Nordman oli nukkunut lähellä Pekkaa ja oli herännyt kesken unien siihen, että Pekka oli kauhealla äänellä karjaisten hypännyt sängystä ja pudonnut nelinkontin maahan.
Brennerin renkituvan viereisessä paakarintuvassa asuva Gustaf Adolf Eklund muisti, miltä miehet näyttivät. Keskimittainen Johan-niminen mies oli talollinen. Sigfrid-niminen mies oli häntä lyhyempi. Kolmas mies eli Pekka (Pecka) oli pitkä ja laiha, ja hänellä oli tummanpunaiset kasvot. Gustaf Adolfin vaimo Helena Eklund lisäsi, että Pekka tuli hänen luokseen joko keskiviikkona 28. helmikuuta tai torstaina 1. maaliskuuta kymmenen tai yhdentoista aikoihin aamupäivällä. Hän pyysi Helenaa pesemään mahdollisimman pian pellavaisen, yltä päältä tuoreen veren peitossa olevan nenäliinan ja likaisen paidan. Pekka sanoi, että he joutuisivat pian lähtemään kaupungista, koska poliisi kielsi heitä viipymästä kauempaa. Helena tivasi syytä nenäliinan verisyyteen ja sai vastaukseksi, että Pekka oli iskenyt suonta ja yrittänyt tukkia vuotoa nenäliinalla. Edellispäivänä Pekka oli tullut Helenan tupaan matkakumppaneidensa ja jonkun oudon miehen kanssa ja pyytänyt Helenaa keittämään heille pannullisen kahvia. Helena oli tehnyt työtä käskettyä, ja Pekka oli maksanut kahvista. Helena oli kahvinjuonnin aikaan hoitanut pienokaistaan, joten hän ei osannut sanoa, oliko outo mies Fredrik Ropsfelt. Itse Ropsfelt kiisti olleensa kahvilla Eklundin tuvassa.
Syyttäjä ilmoitti kysyvänsä poliisikamarilta, keitä edellä mainitut pohjalaiset olivat. Oikeus päätti jatkaa asian käsittelyä 19.4.1839, jolloin kuultaviksi haluttiin edellä mainitut todistajat, tästä istunnosta poissa olleet todistajat, rengit Carl Bergsten eli Svahn ja Gustaf Klang sekä piika Sofia Estlander. Istunnon päätteeksi Ropsfelt ja Thusberg vietiin taas kaupunginvankilaan.
Lähde: KA Tku Turun HO, Ebd:224 Alistusakteja 1840.
