Itara ukkotuomari

Wuonna 1888. Heinäkuun 2. päivänä kokoontui Raas­tuvan­ Oikeus Joen­suussa Raati­huo­neel­la. Saapu­villa oli­vat Porimes­tari J. A. Nystén sekä raatimiehet Juhana Nou­si­ai­nen ja Simo Hirvonen.

Pöytäkirjan toimitti Porimestari Nystén. 


§: 4

     Kirjansitoja Jooseppi Niemi, tästä kaupungista, on työpalkasta täksi päiväksi Raastu­van Oikeu­teen manuut­tanut Kihla­kunnan tuoma­rin Simon Wil­helm Nylan­derin, myös tästä kaupun­gista; ja kun asiaa nyt tutkit­ta­vak­si otet­tiin, tuli kja itse saapu­ville, mutta vja oli, es­teestä tie­toa laitta­mat­ta, Oikeu­desta poi­kessa, vaikka hän oli tänne lailli­sessa järjes­tyk­sessä manattu Kaupun­gin­pal­velia Paavo Kauppi­selta, Jouto­naisen Kaisa Pusan läsnä­ollessa, kuten Kau­pungin­palvelia Kaup­pi­nen siitä nyt todisti.

Kannettansa toimittaen antoi kja Oikeuteen laskun, joka tähän kopioi­tiin ja oli näin kuu­luva:

katso liite lasku

,

minkä luettua kja kertoi vjalle ja Liperin kihlakunnan arkistoon sitoneensa laskussa mainitut kuusi­toista tuomio­kirjaa, joista hän oli työ­pal­kaksi saapa viisi­kymmentä­kahdek­san mark­kaa mutta vjan tätä vas­taan ei mieli­suo­siolla suorit­ta­neen enem­män kuin kolme­kymmentä­kaksi mark­kaa, minkä täh­den kja nyt vaati vjan velvoit­tamista kjalle maksa­maan jään­nöksen laskun sisäl­löstä kaksi­kym­mentä­kuusi mark­kaa, sekä sitä paitsi koh­tuul­li­sesti ja Oikeu­den tut­kin­non mu­kaan pal­kit­se­maan kjan kulun­git jutussa.

   Sitte sai kja, joka kertoi tarpeisiin näitä tuomiokirjoja sitoessaan jo menneen kanta­jalta rahaa noin kol­men­kymme­nen markan seu­tuun, astua ulos, siksi aikaa kuin Oikeu­dessa, keskus­teltua, 

Määrättiin:

    Asia jatketaan kjan ajetta­vaksi maanan­taina, ensi­tulevan Syys­kuun 10. päi­vänä kello 10. päi­vällä, jol­loin vas­taaja ol­koon saapu­villa, jos mie­lii tulla asi­assa vielä kuu­lus­tel­luksi, ja mi­hin kja tuo­koon näy­tök­siä sii­tä että kysy­myk­een tul­leet tuo­mio­kir­jan niteet ovat suu­rem­masta ar­vosta, kuin mitä vja niis­tä on suorit­tanut, jos kja tah­too että hänen vaati­muk­sensa huo­mi­oon ote­taan. Julis­tet­tiin


Wuonna 1888. Syyskuun 2. päivänä kokoontui Joen­suun Raas­tuvan­oikeus raati­huo­neel­la. Saapu­villa oli­vat Pormes­tari Ivar J. Paqva­len, sekä jäse­ninä Neu­vos­mies Juho Nou­si­ai­nen ja Kaup­pias Aa­pe­li Kopo­nen, joka jo en­nen oli tehnyt tuoma­rin­valan.

Pöytäkirjan toimitti v. t. Pormestari Paqvalén. 


 §: 2

Kun Ros otti edelleen käsiteltäväksi viime Heinäkuun 2 pnä pöytäkirjan 4 §: alla Rossa esillä olleen ja pöytä­kirjassa maini­tusta syystä täksi päi­väksi lykä­tyn asian työ­palkasta, jossa Kirjan­sitoja Joo­seppi Niemi tästä kaupun­gista on kjana ja tääl­lä asuva Kihla­kunnan­tuomari Simon Wil­helm Nylander vjana, tuli, asian­osaisia esiin­kutsuttua, kjan puolesta valta­kirjan nojalla saapu­ville Kaup­pias Pekka Hakka­rainen, vaan vja oli taas poissa, esteestään Oikeudelle tietoa toimittamatta. 

      Kun tämä oli mer­kitty ja edelli­nen pöytä­kirja julki­luettu, nimesi kjan asiamies Kirjuri Paul Lindholmin asiassa tjana kuultavaksi ja tuli Lindholm, esiinkutsuttua, saapuville sekä sai hyvämaineisena ja kun estettä hänen kuulus­te­le­mi­ses­taan ei tiedetty vannoa tjan valan, jonka arvosta muis­tu­tet­tuna hän kertoi, että kun hän oli vjalla kirju­rina ja vja ennen nidot­ti saman­laisia tuomio­kir­joja olivat ne ainakin puolta huokeam­mat kjan vaati­maa hin­taa ja että kjan vaimon ensimä­inen mies Kirjan­sitoja Kalle Holo­pai­nen myös oli vjalle nitonut täm­möi­siä kir­joja puol­ta huokeam­masta, vaan sanoi tja että k. olevat kjan nito­mat kir­jat tosin ovat parem­masti ja tanakam­masti tehdyt, kuin vjalle ennen nido­tut tuomio­kirjat. Muuten lisäsi tja, että paksum­mat k. ole­vista kir­joista ovat noin kort­telin pak­sut, vaan toiset ohuem­mat, sekä että hän vei ne kjalle nidot­ta­vaksi, jol­loin nitoma­pal­kasta ei ollut muuta puhetta, kuin että se oli oleva koh­tuul­linen. Ei muuta. Myön­net­tyään puheen­sa oi­kein pöytä­kirjaan merki­tyksi ja anot­tuaan koh­tuul­lista vieras­mies­palkkaa astui tja ulos. 

     Kjan asiamies arveli kjan vaatiman nitomis­palkan ei olevankaan kohtuut­toman sii­hen näh­den että työ on hyvin tehty ja nitei­siin käy­tetty hyviä tar­peita ja tästä johtuen kjan vaati­muksen sitä suurem­malla syyllä kun tuo­mari Wolde­mar Ny­stén’kin oli maksa­nut kjalle tuomio­kirjain nitomi­sesta kjalle saman hin­nan, minkä kja on vjalta vaatinut; jonka jäl­keen kjan asia­mies sai käydä ulos siksi ai­kaa kun Rossa keskus­teltua

Päätettiin:

     Ros on tämän asian tutkinut; ja kun asiassa tjana kuultu Kirjuri Paul Lind­holm on todis­ta­nut, että ky­seessä olevat kirjat ovat parem­min ja tuke­vam­min nido­tut, kuin vjalle ennen nidotut tuomio­kirjat, joista vja on huo­keam­man hinnan maksa­nut, sen­tähden ja kun vja, ilmoit­ta­mat­ta lail­lista es­tettä pois­sa­olol­lensa, ei ole enää Oikeu­teen saapu­nut kjan vaatimusta kiis­tä­mään, katsoo Ros lail­li­seksi vel­voit­taa vjan Tuo­mari Simon Wil­helm Nylan­derin heti kuit­tia vastaan kjalle Juo­seppi Niemille maksa­maan vaadi­tut kuus­kolmatta markkaa ja sen ohessa palkit­semaan kjan lain­huuto­kulut yhdellä­kolmatta mar­kalla, joista kum­minkin kja maksa­koon tjal­lensa Kir­juri Paul Lind­holm’ille vaadi­tuksi vieras­mies­palkaksi kolme mark­kaa, johon, ellei sitä mieli­suosi­olla suori­teta, lisä­tään tästä pöytä­kir­jasta ja pää­tök­sestä kirjoi­tet­tavan osa­otteen lunas­tus ynnä muut ulos­ottoa varten tar­peel­li­set kustan­nukset.

      Kumminkin tulee kjan vetoajan kuluttua antaa tästä päätöksestä vjalle tieto tahi hakea sillä ulosottoa niin aikaiseen, että vja, jos luulee siihen syytä olevan, voi haas­tattaa kjan kuu­kauden kulu­essa Raas­tu­van­oikeuteen voit­taak­sensa omansa ta­ka­sin, ja jos kja ei sitä tee, on vjalla sama aika päätök­sestä tie­don saa­tu­ansa. Mitä sillä välin ulos­oton kautta saadaan on kjalla valta täyt­tä ta­kaus­ta vas­taan ottaa ulos­otto­mie­heltä hal­tuunsa. Jul. ennen maini­tulla ajalla ja pai­kalla.

     Jälestäpäin vaan kuitenk­in lailli­sella ajalla on vja Tuomari S. W. Nylander maksa­malla 5:46 saanut tä­män pää­töksen ve­toon, jonka­tähden etc.        , ja siis viimestäänkin perjantaina tulevan Marraskuun 9 pnä ennen klo 12.  


Kihlakunnantuomari maksoi omasta pussistaan tuomio­kuntansa kulut, kuten henkilö­kun­nan pal­kat ja toi­misto­tarvikkeet, joten tämän­kaltainen tinki­minen on sinänsä ymmär­ret­tävää. Arkis­toja pen­kova tut­kija on toki kii­tol­linen siitä, että korttelin [15 sentin] paksuiset tuomio­kirjat ”ovat parem­masti ja tana­kammasti tehdyt”. 

Tampereen kaupunginarkistossa 17.10.2017.
Kuva: Olli Liikanen.

Simon Wilhelm Nylander syntyi Oulussa vuonna 1827 kauppias, raatimies Matts Nylanderin ja Beata Hoffrénin per­hee­seen. Hän pääsi yli­oppi­laaksi 1846, suo­ritti tuomarin­tutkinnon joulu­kuussa 1850 ja sai vara­tuomarin arvon 1854.  Nylander toimi esimerkiksi Kajaanin kihla­kunnan henki­kirjurina, Kajaanin vt. pormes­tarina, Raa­hen pormes­ta­rina, Oulun kun­nal­lis­por­mes­ta­ri­na, Oulun tuomio­kunnan tuoma­rina ja Liperin tuomio­kunnan tuoma­rina. Hän oli myös vuoden 1867 valtio­päivillä porvaris­säädyn edusta­jana. Pyhän Stanis­lauksen 3. lk ritari Nylan­der kuoli Kuo­piossa kesä­kuussa 1889. 

Lähteitä:
KA Jns Ca:33 Joensuun RO:n varsinaisasiain pöytäkirjat 1888 II.
Yrjö Kotivuori. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Simon Wilhelm Nylander. Verkkojulkaisu 2005.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *