Värvätty vai ei?

Tammikuussa 1849 Lopella pidetyssä meriekipaasin värväystilaisuudessa matruu­sinpestin otti muiden muassa Erik Juhonpoika Sahlstedt. Omasta mielestään hän värväytyi kuudeksi vuodeksi, mutta värväystodistuksen mukaan palvelusaika olikin kymmenen vuotta. Sahlstedt anoi maaherralta vapautusta palveluksesta väittäen, että hänet oli vilpillisesti ylipuhuttu ja että tilaisuudessa oli pestattaville tarjoiltu viinaryyppyjä. Saatuaan selvityksen värvääjänä toimineelta vääpeli Gyldéniltä maaherra määräsi, että asiassa tuli kuulla todistajia Hämeenlinnan raastuvan­oikeudessa.

Hämeenlinnan raastuvanoikeus 28.1.1850

Vääpeli Gyldén ei raastuvaoikeuden käsittelyssä ollut saapuvilla. Sahlstedtin kutsumien todistajien Juho Antinpoika Tuomolan ja August Petterinpojan mukaan Sahlstedt oli värväystilaisuudessa ottanut muutaman ryypyn. Mies oli heidän mukaansa värväytynyt kuudeksi vuodeksi, ja vuosipalkaksi oli sovittu 16 ruplaa pankkoassignaatteina sekä tarvittavat vaatekappaleet. Mitään puhetta ei ollut kymmenen vuoden palvelusajasta. Gyldénille annettiin tilaisuus esittää vasti­neensa, minkä jälkeen maaherra määräsi asianosaiset kuultavaksi kihlakunnan­oikeudessa.

Lopen talvikäräjät 19.4.1851

Gyldén oli kutsunut todistajiksi majoitusmestari Gustaf Wikgrénin, talollinen Heikki Koivulan ja torppari Juho Karhumäen. Wikgrénin mukaan Sahlstedt ei värvättäessä ollut sanottavasti humalassa. Mies oli halunnut ottaa pestin kuudeksi vuodeksi, mutta hänelle oli sanottu, ettei ekipaasiin voi ottaa alle kymmenen vuoden pestejä. Sahlstedt oli värväytynyt, ja palkaksi oli sovittu 15 ruplaa; 16 ruplaa Sahlstedt voisi odottaa saavansa vasta, kun palvelusaikaa olisi jonkin verran takana. Väkeä oli tilaisuudessa kulkenut edestakaisin, mutta esimerkiksi Wikgrén itse tai August Petterinpoika eivät loppuvaiheessa olleet paikalla. Heikki Koivulan selostus tapahtumien kulusta oli samanlainen. Juho Karhumäki tiesi vain, että Sahlstedt oli pyytänyt tulla otetuksi meriekipaasiin, muttei sitä, miten pitkäksi aikaa ja millä ehdoilla.

Vihkiäkö vai ei?

Samoihin aikoihin Erik Sahlstedt oli menossa naimisiin Eeva Kaisa Hjortin kanssa, ja huhtikuun 26. päivänä 1851 heidät kuulutettiin Lopen kirkossa ensimmäisen kerran. Kirkkoherra Elers oli kuullut Sahlstedtin maaherralle tekemästä valituksesta, mutta hän ei tiennyt, että asia oli edelleen vireillä. Koska värväyksestä oli kulunut jo kaksi vuotta, kirkkoherra oletti asian jääneen sikseen.

Tieto avioliittoaikeista oli saavuttanut vääpeli Gyldénin, joka Wikgrénin välityksellä ilmoitti kirkkoherralle, ettei vihkimistä saanut suorittaa. Avioliiton esteestä tulisi meriekipaasista kirjallinen ilmoitus. Koska asetuksissa ei ollut selkeitä ohjeita tällaisen tapauksen varalta, Elers pyysi tuomiokapitulilta lausuntoa asiasta.

Tuomiokapitulin arkistossa ollut Elersin kirje oli lähtökohta koko värväysjutun tutkimiseen. Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulin arkisto, E VI: 110 Loppi (1828–1896).

Vastaus oli, että mikäli meriekipaasi ei ole esteellisyyttä ilmoittanut, ei ole syytä keskeyttää avioliiton toimeenpanoa. Kirjallista kieltoa ei nähtävästi tullut, sillä Erik Sahlstedt ja Eeva Liisa Hjort vihittiin heinäkuussa 1851.

Maaherran päätös 17.12.1851

Maaherra hylkäsi Sahlstedtin anomuksen, koska värväys oli pöytäkirjojen mukaan tapahtunut asianmukaisesti eikä valitusta ollut tehty asetuksen määräämässä ajassa. Sahlstedt teki päätöksestä valituksen, joka ohjattiin senaatin oikeusosaston tutkittavaksi. Selvitykset osoittivat, että Sahlstedt oli valittanut värväyksestä ajoissa eli kuuden viikon kuluessa siitä, kun hän 22. heinäkuuta oli saanut värväys­todistuksen. Oikeusosaston mukaan aiemmissa oikeudenkäynneissä ei myöskään ollut kiinnitetty huomiota todistajanlausuntojen ristiriitaisuuksiin. Todistajia tuli kuulla uudelleen.

Lopen syyskäräjät 27.11.1852

August Petterinpoika ei päässyt todistamaan, sillä hänet oli irtolaisena määrätty Hämeenlinnan pakkotyölaitokseen. Wigrén ja Heikki Koivula toistivat aiemmin antamansa lausunnot. Lisäksi todistajina kuultiin Juho Kurkea, Juho Tuomolaa, Kristiina Koivulaa ja Amalia Juhontytärtä. Kurki ja Tuomola kertoivat, että Sahlstedt oli sanonut värväytyneensä kuudeksi vuodeksi eikä värvättäessä ollut humalassa, mitä nyt pienessä hiprakassa (dryckesrörd). Kristiina Kustaantytär sanoi Sahlstedtin pyytäneen kuuden vuoden pestiä, mutta kun oli sanottu, että lyhin pesti on kymmenen vuotta, Sahlstedt ei ollut kysellyt sen enempää. Palkaksi oli sovittu 15 ruplaa, josta Sahlstedt oli heti saanut pienen osan. Sahlstedt kiisti tämän. Amalia Juhontyttären mukaan Sahlstedt oli värväystä seuranneena päivänä ollut vahvasti humalassa ja siitä toivuttuaan valittanut, että hänet oli petollisesti värvätty kymmeneksi vuodeksi.

Maaherran päätös 31.3.1853

Raastuvan- ja kihlakunnanoikeuden pöytäkirjojen perusteella maaherra teki asiassa päätöksen 31.3.1853. Koska oli näytetty toteen, että Sahlstedt oli värväytynyt kymmeneksi vuodeksi ja oli värvättäessä selvä, hänen tuli välittömästi saapua meriekipaasin palvelukseen. Lisäksi hänen tuli korvata vääpeli Gyldénille oikeuden­käynneistä koituneita kuluja 15 hopearuplaa. Päätöksestä oli mahdollisuus valittaa oikeusosastolle, minkä Sahlstedt tekikin. Oikeusosasto katsoi maaherran päätöksen olleen oikea ja vahvisti sen joulukuussa 1853.

Sahlstedt ei kuitenkaan tainnut mennä meriekipaasiin, sillä ekipaasin rippikirjoista tai muuttaneiden luetteloista häntä ei löydy. Jossain muualla kuin Lopella hän kuitenkin vietti seuraavat kolme vuotta. Rippikirjamerkinnän mukaan hän oli pakosalla (afviken) vuosina 1854–1856. Sahlstedtilla on ripilläkäynti­merkintä 26.10.1853 ja seuraavan kerran 14.12.1856.

***

Erik Johan Sahlstedt syntyi 18.3.1823. Vanhemmat olivat Läyliäisten Roution talollinen Juho Erikinpoika ja Anna Maria Heikintytär. Värväytyessään meri­ekipaasiin Sahlstedt oli 26-vuotias ja renkinä Lopenkylän Ilkolla, mistä muutti seuraavana vuonna Uotilaan. Siellä palveli piikana hänen tuleva vaimonsa, Eeva Kaisa Hjort. Eeva Kaisa oli pappilan Ali-Vuotavan torpparin Erik Hjortin ja Maria Matintyttären tytär, syntynyt 12.4.1823. Sahlstedtin perheeseen syntyi viisi lasta: Amanda Maria 1851, Vilhelmiina 1853 (k. 1854), Oskar 1857, Kustaa 1860 ja Erkki Juho 1864. Perhe muutti 1875 Pusulan Kärkölään.

Lähteitä:

KA Tku, TTka E VI: 110 Loppi 1828–1896. Elersin kirje. TTka: B I: 118 Kirjekirja 1851.

KA Hml, Hämeenlinnan RO Varsinaisasiain pöytäkirjat 1850. Lopen talvikäräjät 1851 ja 1852. Hämeen lk, Dba: 22 Vankiosaston päätöskonseptit 1853.

KA (DA) Oikeusosasto. Da: 52 Päätöstaltiot 1852, Da: 55 Päätöstaltiot 1853.

SSHY. Lopen ym. kirkonkirjat. Jäsensivut.