Kovaa kyytiä

Kovaa ajoa kaupungin silloilla

Wuonna 1888. Lokakuun 1. päivänä kokoon­tui Raastuvan­oikeus Joen­suussa Raati­huoneelle. Saapuvilla olivat Pormes­tari J. A. Nystén, sekä raati­miehet Juhana Nousi­ainen ja Simo Hirvonen. 

Pöytäkirjan toimitti Pormestari Nystén.


§: 13.

Wirallinen syyttäjä Kaupunginviskaali N. H. Aschan lausui vir­kan­sa puo­les­ta ja Poliisi­konstaa­peli Joo­seppi Leväi­sen ilmi­annosta, että Lois Antti Juhonp. Hui­kuri, Neste­rin­saaren kylästä Enon pitä­jätä, oli, kuten Leväi­nen oli ilmoit­ta­nut viime Syysk. 13. pnä huma­lassa aja­neen kovasti kau­pun­gin sil­loil­la, vaikka sem­moi­nen aja­mi­nen oli kahden­kymmenen markan uhka­sakolla kiel­let­ty, minkä vuoksi syyt­tä­jä ja ilmiantaja nyt vaa­ti­vat vjata edes­vas­tauk­seen niin­hyvin mai­nit­tuun uhka­sak­koon, kuin myös juop­pou­desta.

    Kantaja, joka tänne oli saapunut, kuulus­tel­tiin syytök­sestä, ja myö­dytti kyllä maini­tussa tilai­suu­dessa aja­neensa kovasti kau­pungin kadulla, vaan kiel­ti ol­leensa huma­lassa, ehken hän kovan hammas­taudin tähden oli suus­sansa pitä­nyt pyhän puun las­tuja, joi­ta hän oli sitä ennen vii­nassa liot­tanut.

Syyttäjä pysyi lauseessansa ja nimitti asiassa todistamaan työmiehet Paavo Wänskän ja Juhani Kettusen, jotka esteettöminä ja valan arvosta muistutettuina kuulusteltiin ja kertoivat: 

     1:/ Paavo Wänskä: vjan mainittuna päivänä kovasti aja­neen kau­pun­gin sil­loil­la ja näyt­tä­neen olevan juo­vuk­sissa; ker­rottu; myö­dytti; meni ulos pyy­täen päivä­palkkaa.

      2:/ Juhana Kettunen: kyllä ei huoman­neensa vjan huma­luu­desta mitään vaan näh­neensä vjan mai­nit­tuna pnä aja­van kovasti kau­pun­gin sil­loil­la. Todistaja, joka pyyti päivä palkkaa, astui ulos.

    Syyttäjä, joka ilmoitti lisätodistuksia hänellä ei olevan, antoi nyt vjan maineesta Oikeu­teen papin­kirjan joka tähän kopioi­tiin ja oli näin kuu­luva

Kuopion Hippakunta.

Papintodistus.

No 101 W:na 1888.

Lois Antti Juhonp. Huikuri, Nesterin­saaresta, on syntynyt Elo­kuun 4 päi­vänä 1851, ripillä­käypä, eikä mai­netta vastaan mitään muistu­tusta. Enossa, Syys­kuun 25 päiv. 1888. 

minkä luettua aset käskettiin astu­maan ulos, siksi aikaa kun Oikeu­dessa kes­kus­tel­tua

Päätettiin:

   Koska syyttäjä ei ole voinut toteut­taa että vja maini­tussa tilai­suu­dessa oli­si ol­lut huma­lassa, niin kanne sii­tä kumo­taan, jota vastaan vja kovasta ajosta tuomi­taan vetä­mään siinä suh­teessa mää­rä­tyn uhka­sakon kaksi­kym­mentä mark­kaa jaet­ta­vaksi tasan Ruu­nun ja syyt­täjä Aschanin välissä, tahi mak­santo­varo­jen puut­tees­sa pidet­tä­väksi kah­dek­san päi­vää van­keu­dessa, kui­ten­kaan ei ve­dellä ja lei­vällä, min­kä ohes­sa vja vel­voi­te­taan mak­sa­maan tjillensa Wäns­källe ja Ket­tu­selle kum­mal­le­kin 3. mkaa, mihin mieli­suosi­olli­sen mak­sun puut­tu­essa lisä­tään lunas­tus pöytä­kir­jan ot­teesta. Julis­tet­tiin.   

     

Sama aihe oli myös pykä­lissä 15 ja 16. Vastaajana oli pykälässä 15 talollinen Olli Laurinp. Kokko Kiihtelys­vaaran Hammas­lahdesta ja pykä­lässä 16 talolli­sen poika Heikki Pekanp. Wenä­läinen Kiihtelys­vaaran kirkon­kylästä.

Tässäpä varsinainen sakkorysä! Pielis­joen puu­raken­tei­nen silta oli erit­täin tär­keä, kal­liis­ti huol­let­tava ja arka raken­nel­ma, jota oli tie­ten­kin tar­kas­ti var­jel­tava. Oli­han sitä paitsi jo lii­kenne­tur­val­li­suu­den­kin vuoksi aiheel­lista mää­rä­tä nopeus­rajoi­tus ver­rat­tain kapealle ajo­radal­le, jolla ei juu­ri ol­lut ti­laa väis­tel­lä hol­tit­to­mas­ti kii­tä­viä ajo­neu­vo­ja.

Joensuun markkinat

Huikurin, Kokon ja Venäläisen kova ajo liittyi Joen­suun syys­markkinoihin, joista sanoma­lehti Karja­lat­ta­res­sa­kin oli muuta­mia kirjoi­tuksia. Tiis­taina 11.9.1888 leh­dessä oli uuti­nen pian alka­vista mark­ki­noista:

Markkinat owat tulossa ensi tors­taina. Useita markkina­miehen näköisiä kaupus­te­li­joita ja muita keinot­teli­joihin wiwah­tavia henkilöitä näkyy jo tänne saapu­neen. Maamiehet ovat muutoin jo wiime wii­kolla ja pyhän seutuna tuoneet run­saasti woita kaupaksi ja vielä kuulostaa markki­noik­sikin tulevan. Muutoin ovat kau­punki­laiset ja tänne saapuvat maalai­setkin taas tilai­suu­dessa tutus­tua markkina-elä­mään; sen huono­hin ja hyviin­kin puoliin, jos niitä sat­tuu ilmesty­mään.

Hoijakka (karuselli) on taas tänne saapunut kewyt­mieli­siltä hoijaus­halui­silta ja muilta ym­märtä­mät­tö­miltä rahoja pyörit­tämään, ja epäiltäwää on, josko ei tuossa paikal­laan pyörit­tä­mi­sessä joilta­kuilta älykin pois jau­haudu. 

Sanottu peli on sijoi­tettu torille, jossa wiime syksy­näkin hoijaus­halui­sia pyöri­tet­tiin ja hywin tunnettua elämää pidet­tiin.

Muutoin arwelemme että tuon­lainen huwi­tus­kone on war­sin­kin lapsille waaral­li­nen, kun se ei ole eroi­tettu katso­jista riittä­vällä aituuk­sella.

 Perjantain 14.9. Karjalattaressa oli selontekoa markkinamenosta:

Markkinat ovat tätä kirjoittaissa wielä hom­massa, mutta eiwät ne tällä kertaa tahto­neet oikein ylei­siksi reima­markki­noiksi sukeu­tua. Kansaa on ollut jok­seen­kin wähän ja wähän ollut muuta maalais­tawa­raa­kin kuin woita, hewosia ja karjaa; käsi­teolli­suuden tuot­teista ovat Lipe­rin kärryt entistä myöten edus­tet­tuna, muita koti­teolli­suus­tawa­roita on waan sanan sijaksi. 

    Woil­la on saatu 13, 14 m. ja hiukan yli leiw:; kar­jasta on mak­settu noin 40 mk. kappa­leesta ja tawal­li­sen työ­hewosen on woi­nut ostaa 100 à 200 mar­kalla. Parem­piakin hewosia on joku näky­nyt, mutta kaup­poja tus­kin lienee monta tehty, waan noita markki­noil­la kiu­sat­ta­wia lai­hoja ko­nia oli­si ol­lut monel­le korp­pi­kar­jalle koko syk­syksi ruo­kailla.

    Huwi­tuk­sina ovat useat mark­kina­miehet pitä­neet hoijak­kata, jossa ilta­kaudet on reu­hattu ja rähis­ty, ja onpa usea käy­nyt kat­so­mas­sa ”jätti­läis­täki”, joka ra­hasta itse­änsä näyt­te­lee Seura­huo­neella. Mutta monella wali­tet­ta­vasti on ollut huwinsa punssi­pul­lossa, jonka sisus mie­heen muut­tu­neena, muodos­taa nautti­as­tansa ihmis­kunnan ja mark­ki­nainki irwi­kuwan.

Tiistaina 18.9. markkinoihin palasi vielä nimi­merkki Lmn. eli kaupungin­saar­naa­ja Niilo Johan Laa­ma­nen (1849–1915):

Kirje Joensuusta. Markkinat ovat olleet ja men­neet. Huwi­tuk­sia oli kansalle run­saasti warus­tettu. Paul soit­teli har­moo­nik­kaansa Lil­jen­dahl’illa, ”jät­ti­läinen” näyt­te­li itse­ään Åker­lund’illa, W. P. K:n soitto­kunta tans­sitti kansaa Ilo­saa­rella ja karu­selli antoi hoi­jak­kaa torin laidalla. Minä wähän epäi­len josko on oikeen että kaupun­gin aut­tama soitto­kunta*) rie­hut­taa mark­kina­wäkeä illan pime­ässä, waik­kapa lyh­tyin­kin walossa, mutta tot­ta­pa se lie sowe­liasta koska se saa tapah­tua. Karu­selli sai kai taas siewät rahat, ja on luulta­wasti wahvis­tunut wakuu­tuk­ses­saan, että ”ei missään ole niin hul­luja ihmisiä kuin Joen­suussa” – kuten karu­selli-isän­nän ker­ro­taan lau­su­neen.

*) Mitään ”kaupungin autta­maa soitto­kuntaa” ei tällä kertaa olek­kaan kun W. P. K:n soit­to­kunta ei ole toi­messa; soit­ta­jat oliwat toi­messa aiwan yksi­tyi­sinä mie­hinä. Karj. toim.

Karjalatar 18.9.1888 no 74, sivu 3. Linkki tekstissä.

Lähteitä:
KA Jns, Ca:33 Joensuun RO:n varsinaisasiain pöytäkirjat 1888 II.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Sanomalehti Karjalatar. Linkit tekstissä. 
Kansallisbiografia. Niilo Johan Laamanen.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *