Kuparisepäksi vai ei?

Kuparisepän oppilas Isac Sandberg anoi Kaskisten järjes­tys­oikeu­den istun­nossa 6.6.1816 pää­syä kau­pun­gin työ- ja suojelus­mieheksi (Arbets- och Förswars karl). Kuulta­vaksi saapu­nut kupari­seppä Hess­ler jätti oikeu­delle Sand­bergin kanssa laati­mansa sopi­muk­sen:

Följande Contracht Haver jag mäd min Lärling Isac Sand­berg Överens komitt nämligen. Såsom nämde Johan Isac Sand­berg hos mig varit 2ne år och ännu skall vara Tvo och ett halft för att lära Koppar­slagare profesion – – Lähde: KA Vsa Kas­kisten raastuvan­oikeuden arkisto, Cb:15 Järjestys­oikeuden pöytä­kirjat 1815–1817.

Seuraavan sopimuksen olen minä oppi­poikani Isac Sand­bergin kanssa tehnyt, nimit­täin. Mai­nittu Johan Isac Sand­berg on luo­nani ollut kaksi vuotta ja on vielä kaksi ja puoli vuotta oppiak­seen kupari­sepän ammatin. Jos hän tämän jäl­jellä olevan ajan käyttäy­tyy sekä minua että vai­moani koh­taan niin kuin oppi­pojan velvol­li­suus Ruot­sin kuningas­kunnan ammatti­kunta­järjes­tyk­sen mukaan vaatii, saa hän jo aiemmin saa­mi­ensa vaat­tei­den lisäksi mai­nit­tuina aikoi­na seu­raavat, nimit­täin

1817: kolme paitaa, kolme paria pieksuja, parin sukkia ja sanotun vuoden jouluksi sarkai­sen puvun ja ponsuuri­takin (Bongsiur rock), parin housuja, liivin, puuvilla­kankaisen kaula­liinan, parin saap­paita ja hatun.

1818: kolme paria pieksuja, kolme paitaa, parin sukkia, liivin, kaulaliinan.

1819: myös kolme paitaa ja kolme paria piek­suja, parin sukkia, koko ajaksi parin kenkiä.

Heti kun hän saa jotain, merkittä­köön se toi­selle puo­lelle. Sekaan­nus­ten välttä­mi­seksi meillä on kaksi saman­sisäl­töistä kont­rahtia. Edellä mainit­tujen vaate­kappa­leit­ten lisäksi saa hän käteistä 16 riikin­taalaria valtion velka­rahaa silloin kun ne tulevat eniten tar­pee­seen. Jos hän on myön­ty­väinen ja tot­te­le­vainen, en kiellä häntä teke­mästä jota­kin pientä omaksi tienes­tikseen, kunhan hän tekee sen hyödyk­seen ja vain minun luvallani. Hänen oppi­vuotensa päät­ty­vät mikkelin­päivänä 1819. Silloin lunas­tan hänen kisälli­kir­jansa ja maksan sisään­kirjoitus- ja ulos­kirjoitus­maksut. Myös sukkien ja paidan pesun ja kor­jauksen saa hän tänä aikana. Ja koska mainittu Johan Isack Sand­berg on täysi-ikäinen, julis­tamme olevamme tähän kont­rahtiin molem­min puolin tyyty­väisiä, minkä alle­kirjoi­tuksil­lamme pai­kalle kut­sut­tu­jen todis­ta­jien läsnä­ol­lessa vah­vis­tamme.

Niin kuin tapahtui Kaskisissa 16. huhtikuuta 1816

Petter Hessler        Johan Isack Sandberg
kupariseppä          oppipoika

Todistavat Anders Stenman, J. M. Birling

Sopimuksen näytettyään Hessler totesi, että Sand­bergin pitää olla hänen luo­naan oppi­vuosien loppuun asti, koska hän on luvannut olla mesta­ril­leen siihen asti hyödyksi. Jos hän pääs­täisi Sand­bergin nyt pois, hän olisi nähnyt vaivaa tur­haan eikä oppi­poika olisi vielä riit­tävän taitava.

Sandberg myönsi sopimuksen kaikilta osin oikeaksi mutta sanoi, ettei hän halunnut enää kupari­sepäksi. Hän väitti irti­sano­neensa sopimuksen ennen huhti­kuun loppua, ja Hess­ler oli kuulemma suostunut siihen. Hessler myönsi Sand­bergin sano­neen sopi­muksen irti mutta kielsi hyväksy­neensä irti­sanomista. Sand­berg pyysi saada kutsua todista­jiksi porvari­mes­tari Anders Sten­manin ja por­vari J. M. Birlingin, joita ei ollut haas­tettu tähän istun­toon. Sand­berg perus­teli päätös­tään vielä sillä, että koska Hessler ei ole ammatti­kunta­mestari (skrå­mästare), oppi­poika ei pääsisi Hess­lerin opissa oltuaan kisäl­liksi ennen kuin olisi ollut kolme vuot­ta jonkun oikean ammatti­kunta­mestarin opissa. Hess­ler huo­mautti siihen, että hänellä on Kaskis­ten perus­ta­mis­kirjan mukaan saman­lainen oikeus kuin ammatti­kunta­mesta­reil­la­kin sisään- ja ulos­kirjoit­taa oppi­poikia.

Järjestysoikeus päätti lykätä asian käsit­te­lyä seuraa­van istun­toon, johon Sand­bergin tuli itse saapua paikalle sekä haas­taa Hessler ja todistajiksi Stenman ja Birling.  

Asian käsittely jatkui 17. kesäkuuta. Johan Isac Sand­berg ilmoitti, ettei hän ollut kut­su­nut todistajia, koska hän oli sopinut Hesslerin kanssa saavansa lähteä mestarin luota heti, vaikka oppi­aikaa oli vielä jäljellä kaksi vuotta. Hän näytti oikeu­delle Hess­lerin anta­man todis­tuksen:

Johan Isaac Sandberg, joka on ollut luonani kaksi vuotta ja kaksi kuukautta oppiakseen kuparisepän ammatin 16. huhtikuuta solmi­mamme sopi­muksen mukai­sesti, on sen jälkeen hellit­tä­mättä pyy­tänyt vapau­tusta, sillä hän haluaa hakea suoje­lusta ja mennä naimi­siin Kaski­sissa. Koska hän lupaa olla kuljeksi­matta pitkin maata nurkka­mestarina (fuskare), mistä muut kupari­sepät voisivat minua syyt­tää, ja koska näen, että hän on menet­tänyt työn­teko­halunsa eikä enää tahdo käyt­tää hyödyk­seen sitä, mitä olen hänelle opet­tanut, niin olen pako­tettu hänen ali­tui­sen kärt­tä­mi­sensä täh­den hänet vapaut­ta­maan. Koska hän on tänä aikana tietääk­seni käyt­täy­ty­nyt rehel­li­sesti ja uskol­li­sesti, olemme me toi­sis­tamme, hän minusta ja minä hänestä, vapau­tetut. Kaski­sissa 17. kesä­kuuta 1816.

Järjestysoikeus kutsui Hesslerin paikalle ja kysyi, miten oli mahdollista, että kun hän oli ensin ottanut oppipojan, hän olikin päästänyt tämän pois ennen oppi­vuosien loppua, jolloin ammatti­kunta- ja manu­faktuuri­järjes­tysten tarkoi­tus saada osaa­via käsi­työ­läisiä jää täytty­mättä sekä maa täyt­tyy tuna­reista (klåpare). Hessler vastasi ymmärtä­neensä päätök­sensä seu­raukset mutta sanoi, ettei hänelle ollut hyötyä työn­teki­jästä, joka oli hänen luo­naan pako­tettuna. Hän totesi myös, ettei tiennyt varmasti, pääsi­sikö hänen oppi­poikansa oppi­vuosien jäl­keen kisäl­liksi, sillä hän ei ollut aivan perillä määräyk­sistä eikä Kaski­siin hyväksy­tyn mestarin oikeuk­sista. Hän sanoi kuiten­kin ymmärtä­vänsä, miten suurta vahin­koa käsityö­ammateille ja Kas­kisten käsityö­pajoille koi­tuu, jos oppi­pojat saavat kahden vuoden opin jälkeen lähteä kesken kaiken pois ja jos maa täyttyy tunareista.

Lopuksi Sandberg vaati, että hänen on päästävä pois mestari Hesslerin luota ja saa­tava porvari­oikeus kaupun­gissa. 

Järjestysoikeus totesi päätöksessään, että Sandberg halusi saada porvari­oikeu­den kahdella perus­teel­la: 1. Hän oli saanut Hess­leristä luvan oppi­poika­sopimuksen irti­sanomiseen. 2. Hess­ler ei ollut ammatti­kunta­mestari, joten hänellä ei ollut oikeutta sisään- ja ulos­kirjoittaa oppi­poikia. Järjestys­oikeuden mukaan Hess­lerin ja Sand­bergin solmima sopimus kupari­sepän amma­tin oppi­vuosista ei ollut sel­lainen sopi­mus, jonka osa­puolet voi­si­vat kumota tai jota he voisi­vat muut­taa oman halunsa mukaan, vaan se sitoi heitä kum­paakin oppi­vuosien ajan. Petter Hess­ler taas oli otettu Kaskis­ten kau­pun­kiin kupari­sepäksi 6. kesä­kuuta 1811, jol­loin hän oli todis­tanut osaami­sensa esit­tä­mällä asian­mukai­sen, Falunin kupari­seppä­killan vuonna 1807 anta­man kisälli­kirjan. Kaskisten perus­ta­mis­kirjan mukaan Kaski­sissa ei ollut ammatti­kunta­pakkoa ja vapailla mesta­reilla (frimästare) oli oikeus sisään- ja ulos­kir­joit­taa oppi­poikia. Vapaat mes­ta­rit eivät kui­ten­kaan saa­neet aiheut­taa valta­kunnan käsi­työ­amma­teille vahin­koa eivät­kä täyt­tää maata puo­liksi oppi­neilla tuna­reilla, niin kuin kävi­si, jos Hess­ler saisi vapaut­taa oppi­poikia oman halunsa mukaan. Edellä maini­tuista syistä velvoi­te­taan Hess­ler pitä­mään Sand­berg opissa koko sopi­muk­sen kattaman ajan ja Sand­berg pysy­mään Hess­lerin pajassa, kunnes hän on täysin­oppinut. Tästä syystä Sand­bergille ei myöskään voi myön­tää hänen hake­maan­sa porvari­oikeutta.

Sandberg ilmoit­ti heti tyyty­mättö­myytensä pää­tök­seen. Oikeus ilmoitti, että hänen piti valit­taa pää­tök­sestä Vaa­san hovi­oikeuteen 30 päivän kuluessa. Muussa tapauk­sessa järjestys­oikeuden pää­tös jäisi pysy­västi voimaan. 

Hovioikeuden asiakirjat ovat tältä osin tutki­matta, mutta Kaskis­ten historia­kir­joista ja rippi­kir­joista voi pää­tellä, ettei Johan Isak Sand­bergista tullut kupari­seppää: hänen amma­tikseen maini­taan vuosina 1817–1854 kalas­taja, sotilas, työ­mies ja suojelus­mies.

Lähteitä:
Finell Helge et al. 1984: Kaskisten kaupungin historia. Kaskisten kaupunki.
KA Vsa Kaskisten raastuvanoikeuden arkisto, Cb:15 Järjestysoikeuden pöytäkirjat 1815–1817. Istunnot 6.6.1816 ja 17.6.1816.