Pyryilman pyörteissä

Viipurilaisessa Työ-lehdessä oli 11.3.1911 uuti­nen harvinaisesta hääyöstä:

Herttainen hääyö.
Harwinainen tapaus sattui raja­seudulla pidettä­wissä häissä tässä
hil­jat­tain. Wihiltä tul­lessa Kite­län kreik­ka­lai­selta kir­kol­ta
ko­tiin Uo­maan ky­lään, jossa häi­tä wie­tet­tiin, oli weli Iwana
nuo­ren wai­monsa kanssa nukku­nut rekeen. Näil­lä oli ollut pidot pari
päi­wää ennen. Tätä rak­kau­den unta jat­kui­kin myö­hään yö­hön.
Hewo­nen­kin oli kyl­läs­ty­nyt pit­kis­tä mat­kois­ta jää­den
toi­sis­ta jälem­mäksi kowas­sa lumi­pyrys­sä. Jos­tain syystä oli
joutu­neet ohjak­set reen alle, kään­täen hewo­sen tieltä syr­jään.
Iwanan ja Marian huo­maa­mat­ta wei tämä hei­dät pit­kän mat­kan
lahdel­maan, jossa wasta herä­si­wät, ihme­tel­len ympä­ril­lään ole­waa
maail­maa enem­män kuin kowaa ilmaa. Pois eiwät osan­neet, joten piti
olla yötä. Ajella sai­wat Sääks­järwen ran­toja pit­kät mat­kat. Iwana
pani lo­pulta hewo­selle kaura­säkin pää­hän ja Maria lait­toi wuo­teen
sul­hol­leen, polke­mal­la hau­dan lumeen, johon pan­tiin reki­nahka
alle ja wälly peit­teeksi. Ol­tiin yötä awa­rassa aitassa, johon­ka sopi
myös hepo­kin. Se oli iha­na hää­yö. Hää­talossa jo alet­tiin yöllä
oudok­sua pahaa kuin ei paria alka­nut kuulua, käy­tiin etsi­mässä
appe­lasta ja sit­ten jo jär­wel­tä­kin waan ei löy­det­ty. Nuori pari
maka­si her­roiksi aamu­silla kym­me­neen asti, eikä hei­tä ken­kään
häi­rin­nyt. Kos­ka Iiwa­na sit­ten suo­riu­tu­nut oli ajoi hän
rakas­tet­tun­sa Marian kans­sa hää­taloon yl­peänä. Hert­tai­sempaa
hää­yötä ei kai moni nuo­ri pari ole wiet­tä­nyt.  

Kitelän ortodoksisen seurakunnan metrikoista ei tunnu löytyvän sopi­vaa pariskuntaa, joka olisi vi­hitty loppu­vuodesta 1910 tai alku­vuo­desta 1911. Tammi­kuun 30. päivänä 1911 vi­hit­tiin muuan uomaa­lai­nen Ivan, mutta mor­sia­men nimi oli Iri­na.

Kahdeksan vuotta aikaisemmin Laatokka-lehdessä oli uutinen kulkukauppias Antti Koistisesta. Yhteisiä piir­teitä edel­li­sen uuti­sen kans­sa ovat lumi­pyry, eksy­mi­nen ja Uo­maa.

Neljä wuorokautta eksyksissä.
T. k. 4:nä päiwänä läksi kulku­kaup­pias Antti Kois­tinen hiih­tä­mään
Impi­lahden pitä­jän Uomaalta, Sepän talosta, oiko­tietä Uuk­sulle.
Mutta kun oli an­ka­ra pyry-ilma, eksyi hän tiel­tä ja har­hai­li
sit­ten pit­kin met­sää koko­naista neljä wuoro­kautta ilman ruokaa,
sillä wasta näet 8:na päi­wänä saa­pui hän taka­sin Uo­maalle, samaan
ta­loon josta oli lähte­nytkin. Tul­les­saan oli hän niin pa­hoin
uupu­nut että tus­kin jaksoi puhua, ja eikä ihme­kään, sil­lä pait­si
ruuan puu­tetta, oli hän kowin wäsy­nyt­kin, kun kol­meen yö­hön ei
ollut saa­nut nuk­kua­kaan. Ensim­mäi­sen yön oli hän näet wiet­tä­nyt
nuo­ti­olla, mutta sit­ten oliwat tuli­tikut kas­tu­neet, joten hän ei
kol­mena yönä woi­nut lewätä, waan täy­tyi lämpi­mik­seen olla
lii­kkeel­lä. Kai­keksi onnet­to­muu­deksi oli­wat wielä suk­set­kin
tait­tu­neet, joten mies parka sai kah­lata it­sensä uuwuk­siin sywässä
lu­messa. Nyt hän kui­ten­kin on jo täy­sissä ruu­miin woi­missa, eikä
hänen ter­wey­tensä näy kär­si­neen tuosta wähem­män miel­lyt­tä­wäs­tä
seik­kai­lusta.

Laatokka 14.3.1903.

Lähteitä:

Kansalliskirjaston digitoidut aineistot. Työ 11.3.1903, Laatokka 14.3.1903. Linkit tekstissä. 

DA I Ca:31, Kitelän ortodoksisen seurakunnan metrikat 1910–1912 (maaliskuun 1911 uutisen lopussa mainittu vihkitieto jaksossa 152).