Suutarin vaimo

Marraskuussa 1818 Benvikiin saapunut  Susanna Elgklo eli neito 21 kutoi opin­ahjossa kolmen vuoden aikana run­saat sata kyynä­rää kan­gasta: 26 kyynä­rää ensim­mäi­sen luokan, 33¼ kyynä­rää toisen luo­kan ja 44½ kyynä­rää kol­man­nen luo­kan kan­­gasta.

Alkupään oppilaista Susanna ja neljä muuta neitoa  (1 Sara Greta Grön­lund, 6 Eva Eli­sa­beth Flyktman, 13 Helena Andersin­tytär Syrén ja 16 Elisa­beth Johanin­tytär) saivat Ben­vikistä lähti­es­sään kai­kille annet­ta­vien rukin ja vyyhdin­puiden lisäksi yhden hieno­jen kankaiden kudon­taan sopi­van kai­teen. Kaksi erikois­kaidetta annettiin kaikkein taita­vim­mille eli oppi­laille 11 Maria Laka, 8 Maria Johanin­tytär Grön­roos, 22 Eva Sophia Öster­berg, 23 Helena Carolina Weitz, 7 Chris­tina Gest­rin, 3 Greta Lisa En­ström, 12 Hed­vig Öster­lund, 14 Helena Chris­tina Skott, 18 Lovisa Nord­ström, 19 Agatha Nord­lund ja 20 Helena Sophia Nord­lund.

Ensimmäisten Benvikin neitojen valmis­tuttua Talous­seuran sihteeri Carl Chris­tian Böcker halusi perus­taa omista­mal­leen Tainuk­sen tilalle Jur­vaan pienen kehruu­koulun. Opetta­jaksi hän valitsi Susanna Elg­klon, joka asuikin Tainuk­sessa toista vuotta onnis­tu­matta kuiten­kaan saa­maan oppi­laita. Tainuk­seen piti saada opet­ta­jaksi myös Ben­vikin toi­nen norlan­ti­lainen opet­ta­ja Johan Pet­ters­son, mutta syystä tai toi­sesta suunni­telma rau­kesi. Opetus pääsi Tainuk­sessa vih­doin alkuun vuonna 1826, jol­loin opetta­jaksi tuli Helena San­dell. Hän toimi opet­ta­jana kou­lun lopet­ta­mi­seen eli vuo­teen 1829 asti.

Susanna ja Nils

Susanna palasi Närpiöön ja meni kesäkuussa 1823 naimisiin pitäjänsuutari Nils Hedmanin kanssa. Nils oli syntynyt Närpiön Yttermarkissa 6.12.1797. Hänen vanhempansa olivat Matts Mattsin­poika Malm­berg ja Maria Erikin­tytär Teir. Matts oli muutta­nut Närpi­öön vuonna 1786 Taalain­maan Äppelbosta yhdessä Nils-veljensä kanssa. Veli palasi parin vuoden päästä Ruot­siin vaimon ja tyttä­ren kanssa. Jos Malm­bergin vel­jesten tausta kiin­nostaa, kan­nat­taa tutus­tua ruotsa­laisen Anbytar­forumin keskusteluun. Oliko Nils Hed­man aikoi­naan Suo­mesta Ruot­siin muut­ta­neen Kää­ri­äisen jälke­läinen?

Kuva: 13smok, pixabay.

Susanna ja Nils saivat 1820-luvulla kolme lasta: Maja Lisa 29.4.1824, Anna Wilhelmina 28.11.1826 ja Johan 8.10.1828. Maaliskuun 12. päivänä 1833 Susanna synnytti kuol­leen poika­lapsen ja kuoli itsekin lapsivuoteeseen. Esikois­tytär Maja Lisa oli kuollut heinä­­kuussa 1832, ja Anna Wilhel­mina kuoli touko­kuussa 1840.

Suutarista torppariksi

Marraskuussa 1835 Nils haki Närpiön syys­kärä­jillä eroa pitä­jän­suuta­rin amma­tis­ta ja esit­ti samalla maa­her­ralta 6.11.1819 saa­man­sa pitä­jän­suu­ta­rin valta­kirjan. Nilsin todet­tiin käyt­täy­ty­neen pitäjän­suutarina kunni­al­li­sesti ja hoita­neen työnsä uutte­rasti, minkä jäl­keen häntä keho­tet­tiin kään­ty­mään maa­herran puo­leen eron saami­seksi. 

Suutari Nils Hedman meni kesäkuussa 1836 toisiin naimisiin Anna Lisa Johanintyttären
kanssa. Paris­kun­nalle syntyi 19.2.1837 tytär Edla Maria Malmb­erg, joka kuoli run­saan vuo­den ikäi­senä. Kesä­kuussa 1843 Nilsille ja Anna Lisalle syntyi poika, jonka nimeksi tuli Matts Edvard.

Lesken osa

Torppari Nils Malmberg kuoli Närpiön Kåtnäsin kylässä 30.1.1856. Seuraa­vana vuonna talol­li­set Anders Hans­inpoika ja Johan Henrikinpoika Åbbel sa­mas­ta ky­läs­tä haas­toi­vat suu­ta­rin leski Anna Lisa Malm­bergin syyskäräjille vel­voit­taak­seen lesken lähte­mään Åbbelin pe­rintö­tilaan numero 6 kuulu­vasta tor­pas­ta. Kantaja Anders Hansinpoika Åbbel ja kantaja Johan Henrikinpoika Åbbelin appi Hans Hansinpoika Åbbel oli­vat syys­kuussa 1829 teh­neet suu­tari Nils Malm­bergin ja hänen sil­loi­sen vai­monsa Susannan kanssa kir­jal­li­sen sopi­muksen, jolla Nils ja Susanna ostivat torpan 18 riikin­taalarilla molem­pien elin­ajaksi ja sitou­tui­vat kumpai­nenkin teke­mään talol­le joka vuosi kah­den päivän työn. Asiaa käsi­tel­tä­essä todet­tiin, että Nilsin ja Susannan poika Johan oli talol­li­sena Smedsin talossa Vöy­rin pitä­jän Kov­joen ky­lässä ja Nilsin ja Anna Lisan poika Matts Edvard oli vielä ala­ikäinen. Asian kä­sit­telyä lykät­tiin vuo­den 1858 talvi­kärä­jille, joille haas­tet­tiin myös Johan Nilsinpoika Malm­berg eli Smeds ja Matts Edvardin hol­hooja Johan Perus. Talvi­kärä­jien 1858 pykä­lässä 302 osa­puolet ilmoit­ti­vat haas­teen luke­misen jäl­keen pääs­seen­sä sovin­toon, jonka mukaan Anna Lisa läh­tee tor­pasta heti eivät­kä kan­ta­jat vaadi hä­neltä teke­mättä jää­nei­den päivä­töiden suo­rit­ta­mista.   

Johan Malmbergin eli Smedsin vaiheisiin palataan myöhemmin.

Lähteitä:
FHS ÅAB, D  XV B 4.
KA Astia, Korsholman eteläisen tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat. KO a:42 Syyskäräjät 1835, KO a:78 Syyskäräjät 1857, KO a:79 Talvikäräjät 1858. Linkit tekstissä.
Laine, Katri 1949: Suomen talousseura pellavanjalostuksen elvyttäjänä 1797–1861. Helsinki: Suomen Maataloustieteellinen Seura.