Kruununnimismies Daniel Sohlman esitti Lopen syyskäräjillä marraskuussa 1811 väärennetyn siirtosetelin numero 87600, päivätty 5.9.1803 ja arvoltaan kolme pankkoriikintaalaria. Setelin mukana oikeudelle annettiin nimismies Sohlmanin ja kruununvouti A. M. Collinin todistus siitä, että seteli oli saatu Läyliäisten Niinimäen Stiina-emännältä, joka oli yrittänyt maksaa sillä kruununveroja ja muita ulostekoja maaliskuun 21. päivän veronkannossa.
 |
| KA Hml, Lopen käräjäkunnan varsinasasiain pöytäkirjat 1809–1813. |
Stiina oli kertonut saaneensa setelin pojaltaan Kustaa Antinpojalta. Kustaa oli nyt haastettu käräjille, jotta selvitettäisiin, miten hän oli saanut setelin haltuunsa ja oliko häntä syytä epäillä väärennöksen levittämisestä.
Kustaa Antinpoika myönsi antaneensa kyseisen setelin äidilleen yhdessä muiden veron maksuun tarkoitettujen rahojen kanssa. Setelin Kustaa oli saanut Turussa tammikuisilla Heikinmarkkinoilla, joille hän vanhempiensa toimeksiannosta oli vienyt myytäväksi kymmenen leiviskää pellavia. Pellavista oli saatu yksi riikintaalari 40 killinkiä leiviskältä, ja siirtosetelin Kustaa oli saanut maksuksi tuntemattomaksi jääneeltä ostajalta. Koska Kustaa ja hänen äitinsä eivät osanneet epäillä setelin aitoutta, sitä tarjottiin muiden rahojen joukossa kruununvoudille veroja maksettaessa. Näin ollen Kustaa ei katsonut itse olevansa vastuussa väärennetyn setelin levittämisestä.
Todettiin, etteivät 19-vuotias Kustaa Antinpoika ja hänen vanhempansa osanneet kirjoittaa eivätkä lukea käsin kirjoitettua tekstiä. Heidät tunnettiin elämäntavoiltaan nuhteettomina, eikä heitä ollut aikaisemmin syytetty mistään rikoksista. Asia päätettiin lähettää Turun hovioikeuden tutkittavaksi.
***
Rahaolot Suomessa olivat 1800-luvun alussa sekavat. Setelirahojakin oli useita. Vaikka Venäjän paperiraha vuonna 1808 määrättiin lailliseksi maksuvälineeksi, käytettiin aina vuoteen 1840 myös ruotsalaisia Valtakunnanpankin seteleitä (riksdaler banco) ja Valtion velkakonttorin seteleitä (riksgäld). Maksuvälineenä käytettiin myös siirtoseteleitä (transportsedel): kun henkilö talletti pankkiin tietyn summan, hän sai vastikkeeksi omalla nimellään varustetun siirtosetelin, johon siirto merkittiin maksettaessa.
Turkuun markkinamatkan tehneen Kustaan vanhemmat olivat Antti Jaakonpoika (1754–1841) ja Stiina (Kristiina) Yrjöntytär (1762–1832). Antti oli Läyliäisissä sijaitsevan Niinimäen uudistilan isäntä appensa, Topenon Peuralta muuttaneen Yrjö (Jöran) Heikinpojan jälkeen. Vuonna 1792 syntynyt Kustaa oli Antin ja Stiinan lapsista kolmanneksi vanhin. Hän avioitui vuonna 1819 Hollolaan, ja hänestä tuli Uskilan Isäntälän talollinen. Kustaa on puolisoni äidinisän isoisän isä. Itselläni on esivanhempia Peuralla kahdeksan sukupolven takaa: esiäitini Kristiina Laurintytär (1749–1823) oli Kustaa Antinpojan serkku.
Lähteitä:
KA Hml Sääksmäen alinen tk, Ca4: 4 Lopen käräjäkunnan varsinaisasiain pöytäkirjat 1809–1813.
Heinonen, Antti, 2018: Ruplista markkoihin: Suomen suuriruhtinaskunnan setelit 1812–1898. Suomen Pankki. Edita: 2018.
