Erävistö, joka 1800-luvulla tunnettiin Lopen lukkarin virkatalona, oli alun perin torppa isojaossa syntyneellä kruunun liikamaalla noin puolen peninkulman päässä kirkonkylästä. Ensimmäisen kerran pappilan alaisuuteen merkitty Erävistö esiintyy henkikirjassa 1786: Äräwistö torp nybygge, Mats Simonsson, Sophia hu. Rippikirjassa 1786–1791 torppa on nimellä Eräys, ja siellä asuu Matti Simonpoika vaimonsa Sofian ja neljän lapsen kanssa.
Matti Simonpoika syntyi Ourajoella 20.8.1749. Hänen vanhempansa olivat Simo Ristonpoika Heikkilä (1712–1785) ja Beata Juhontytär Vatsia (1713–1777). Matti Simonpojan puoliso Sofia Juhontytär oli talollisen tytär Rengon Ahoisten Klemolasta. Pariskunta meni naimisiin syyskuussa 1774 ja asui ensin Ourajoella, missä syntyivät lapset Matti 1776, Yrjö (Jöran) 1779, Eeva 10.12.1781, Leena 30.12.1783 ja Sofia 1.1.1785. Nuorimmat tyttäret kuolivat pieninä. Haudattujen luettelossa on seitsemän viikon ikäisenä 20.2.1785 kuollut Leena, mutta syntymäajan perusteella kysymyksessä lienee Sofia.
Perhe muutti Erävistöön vuoden 1785 paikkeilla. Siellä syntyi nuorin lapsi Adam 29.10.1788.Torpan sanotaan olevan nybygge, uudistalo, joten nähtävästi Matti Simonpoika itse raivasi sen viljelykset. Vuonna 1796 Matti kääntyi esivallan puoleen, koska edesmenneen kirkkoherra Cajalenin leski Cornelia Cajalen halusi häätää Matti Simonpojan torpasta ja tulla itse asumaan sinne. Maaherran päätöstä asiassa ei ole löytynyt. Lopputulos joka tapauksessa oli, että Matti Simonpoika jäi torppaan, ja leskirouva Cajalen muutti Turkuun vuonna 1798.
Vuonna 1807 annetulla maaherran päätöksellä Erävistö määrättiin lukkarin virkataloksi. Alue käsitti 87,5 tynnyrinalaa (melkein 44 ha) viljelyskelpoista maata, veroluvultaan 1/16 manttaalia. Erävistö säilyi kuitenkin edelleen sen ensimmäisen torpparin asuinpaikkana. Matti Simonpoika kuoli vuonna 1813. Perukirjasta selviää, että torpparilla oli silloin kotieläiminä 12-vuotias valakka, kolme lehmää, kaksi vasikkaa, lammas, pukki ja vuohi.
Sofia Juhontytär kuoli 15 vuotta puolisonsa jälkeen vuonna 1828. Hänen perukirjassaan mainitaan vaatetavaroiden lisäksi vain raudoitettu kirstu ja vanha rukki.
 |
| Matti Simonpojan pesän ilmoitti puoliso Sofia. ”Etten mitään ole tahallisesti salannut voin tarvittaessa valalla vahvistaa. Päiväys kuten yllä Sophia Juhontytär.” Tyytyväisyytensä pesäluetteloon vahvistivat puolison lisäksi pojat Matti, Yrjö (Jöran) ja Adam sekä Eeva-tyttären puoliso Kustaa Iisakinpoika. Perukirjan laativat ja todistivat lukkari Erik Johan Löfroos, karvari Petter Djurberg ja Erik Reinholdinpoika Hevosojan Heikkilästä. KA Uusi Astia Sääksmäen al. tk, Perukirjat 1814–1815. |
Vuoden 1807 päätöksen aikaan Lopen lukkarina oli Sigfrid Löfroos ja hänen jälkeensä Löfroosin poika Erik Johan. Vasta seuraava lukkari, Jakob Johan Lindberg, anoi asumis- ja hallintaoikeutta virkataloon.
Matti Simonpojan ja Sofia Juhontyttären esikoisen Matti Matinpojan puoliso oli vuonna 1784 syntynyt Liisa Antintytär Rengon Ahoisten Lähteenkorvasta. Pariskunta sai viisi poikaa ja neljä tytärtä. Matti on henkikirjoissa merkitty Erävistön torppariksi vuodesta 1815 vuoteen 1826. Nähtävästi torppa ei sen jälkeen ollut enää hänen hallinnassaan, sillä rippikirjojen mukaan hän asui jonkin aikaa myös Vuotavan torpassa, ja joinain vuosina häntä kutsutaan Pietilän tai kylän torppariksi. Vuoden 1833 henkikirjassa hän on itsellinen Erävistössä. Sen jälkeen Matti Matinpoika vaimoineen asui Rajalan torpassa ja myöhemmin Topenolla. Matti Matinpoika kuoli vuonna 1855, ja vaimo Liisa muutti Pietilän Siltasen torppaan, jota piti vanhin poika Juho.
Yrjö (Jöran) Matinpojan puoliso oli Leena Eerikintytär (s. 4.12.1782). Lapsia syntyi seitsemän, joista viisi eli aikuiseksi. Yrjö Matinpoika oli noin vuodesta 1811 vuoteen 1821 pappilan Hirssuon torpparina. Sen jälkeen hän asui perheineen Erävistössä ja muissa taloissa itsellisenä. Hän kuoli Salon Malmvikin torpassa vuonna 1852.
Eeva Matintytär avioitui Lepolan torpparin Kustaa Iisakinpojan kanssa. Lapsia syntyi viisi, joista yksi kuoli pienenä. Eeva kuoli 55-vuotiaana vuonna 1837.
Vuonna 1788 syntynyt nuorin poika Adam pääsi kouluun. Hän aloitti opiskelut Hämeenlinnan triviaalikoulussa vuonna 1803 ja siirtyi Porvoon lukioon vuonna 1810. Sukunimen Lundell hän otti jo koululaisena. Adam Lundell suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1813 ja opiskeli sen jälkeen Turun yliopistossa. Hänet vihittiin papiksi vuonna 1815. Ensimmäinen työpaikka oli Pusulan kappalaisena, sitten kappalaisena Kiskossa ja uudelleen Pusulassa. Lundell oli kolme kertaa naimisissa, ja lapsia oli kolme ensimmäisestä ja yksi toisesta avioliitosta. Adam Lundell kuoli Pusulassa 10.6.1839.
Adam Lundellin pojasta Aleksanterista tuli myös pappi. Hän oli Lohjan kappalainen. Aleksanterin poika Edvard Eliel Lundell puolestaan oli Helsingin lääninvankilan saarnaaja.
—
Erävistön torppariin törmäsin ensimmäisen kerran tutkiessani isänäidin puoleista sukua. Matti Matinpojan vuonna 1815 syntynyt tytär Leena (Helena) oli isänäitini isänisän Heikki Joonaanpojan ensimmäinen puoliso. Avioliitto kesti vain vuoden: esikoisina syntyneet kaksospojat syntyivät kuolleina, ja Leenakin menehtyi synnytyksen jälkiseurauksiin.
Toinen löytö, joka innosti tutkimaan Erävistön alkuaikoja, oli lehtiuutinen vuoden 1928 Hämeen Sanomissa: Miten ennen suomalaisten kotien lapsille sepitettiin vieraskielisiä sukunimiä. Yhtenä esimerkkinä mainitaan Adam Lundell.
Lähteitä:
KA Hml Ulko, Aa: 27 Anomusdiaarit 1796.
KA Uusi Astia Sääksmäen al. tk, Perukirjat 1814–1815 ja 1828–1829.
KA Uusi Astia Lopen srk, Piispantarkastuksen pöytäkirja 1836.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Hämeen Sanomat 9.6.1928.
