Sotilaita ja sotilaiden vaimoja

Kaksi varhaisinta tunnettua esivanhempaani 1700-luvulta olivat sotilaita: Yrjö Yrjönpoika (Jöran Jöransson) Sundberg (s. 1701) ja Eric Brockman (s. noin 1697). Molemmat palvelivat Hämeen ja Uudenmaan rakuunarykmentissä. Sundberg oli Sajaniemen rakuuna ja Brockman rummunlyöjä, joka tuli Ruotsista isonvihan jälkeen vuonna 1721 siirrettyjen joukkojen mukana.

Eric Brockman oli saanut asuttavakseen Rengon Vehmaisissa sijainneen Marttilan talon noin vuodesta 1729, jolloin talo maakirjan mukaan otettiin autiosta viljelykseen. Brockmanin vanhimmasta pojasta Eerikistä (1726–1801) tuli uudistilallinen Renkoon. Abraham (1729–1782) ja Tuomas (1731–1803) muuttivat Lopelle, ja heistä tuli torppareita Salonkylään.

Ensimmäinen sotilas Brockmanin jälkipolvissa oli Abraham Eerikinpojan kolmanneksi vanhin lapsi, 27.1.1760 syntynyt Eerik, joka sai sotilasnimen Sik. Hänen rykmenttinsä ei ole selvinnyt eikä kuolinaikaa ole rippikirjassa tai perukirjassa. Eerik Sikin ja hänen puolisonsa Sofia Heikintyttären vihki­merkintääkään ei löydy. Hämmennystä herättää se, että Salon Kaipolan torpantytär Sofia Heikintytär on luetteloiden mukaan vihitty 21.10.1786 ”Haalan merimies Johan Abrahamssonin” kanssa. Sikin puoliso Sofia oli kaikesta päätellen samainen torpantytär, ja vihkimisaikakin sopisi.

Eerikillä oli puolisonsa kanssa pienenä kuollut tytär ja 1789 syntynyt poika Eerik Juho (Johan), jolloin isän ammatiksi on merkitty sotilas. Pojan kummeina olivat pitäjänräätäli Ernest Belterus, Antti Heikinpoika Kaipolasta (eno) ja Matti Juhonpoika Röykästä, mademoiselle Maria Catharina Laurentz ja piika Anna Heikintytär (täti). Rippikirjan mukaan Eerik oli jo poikansa syntymän aikoihin lähtenyt Salonkylästä Herajoelle.

Edesmenneen sotilas Eerik Sikin perunkirjoitus pidettiin 7.5.1792. Ajankohdasta päätellen Sik ehkä kaatui Kustaan sodassa (1788–1790). Perunkirjoituksessa alaikäisen pojan etua valvoi kornetti Carl Gustaf Laurentz. Torpassa oli tavanomaiset työkalut: lapio, kaksi kirvestä, petkele, viikate ja sirppi. Sofialla oli rukki ja karstat. Astioita oli kaksi pataa, kahdentoista ja yhden kannun vetoiset, noin kymmenen kannun vetoinen oluttynnyri sekä maitopytty. Miesten vaatteita luetellaan sininen verkatakki, vaaleansininen puolivillainen takki, nahka­housut, kaksi paitaa ja musta hattu. Vaimon vaatetavarat käsittivät muun muassa neljä röijyä ja kuusi hametta, nokkoskankaisen ruudullisen esiliinan, kaksi huivia, joista toinen oli punaista silkkiä, sekä kolme päähinettä. 

Kotieläimiä oli Laukas-niminen lehmä, hieho, kaksi vuohta ja pukki. Aikaisemmin Sikillä oli ollut hevonenkin, sillä pesäluettelossa mainitaan vanha satula. Velkaa oli otettu mademoiselle Christina Elisabeth Laurentzilta, rakuuna Tuomas Sahlilta ja sotilas Matti Röökiltä. Vähennysten jälkeen pesän arvoksi tuli 19 riikintaalaria seitsemän killinkiä.

Leski Sofia solmi syyskuussa 1792 uuden avioliiton. Puoliso oli Uudenmaan läänin jalkaväkirykmentin sotilas Juho (Johan) Tupp. Tupp tuli reservistä sajaniemeläisen Sigfrid Kempen tilalle vuonna 1795, mutta sai jo muutaman vuoden kuluttua eron palveluksesta sairaalloisuuden takia. Rippikirjan mukaan Sofia kuoli Hämeenlinnan lasareetissa vuonna 1797, ja vuonna 1793 syntynyt tytär Anna Kaisa menehtyi rokkoon vuonna 1799. Ensimmäisessä avioliitossa syntynyt Eerik Juho muutti äitinsä kotitorppaan Kaipolaan ja päätyi myöhemmin vävyksi Rengon Vehmaisten Maarpakkaan.

Juho Tuppin sanotaan myöhemmin olevan tykkimies. Uudessa avioliitossa Stiina Juhontyttären kanssa syntyi kaksi poikaa. Tupp kuoli vuonna 1809 ”kentällä”.

Myös Abraham Eerikinpojan tyttären Kristiinan (1757–1833) puoliso Tuomas Hård oli sotilas Uudenmaan läänin jalkaväkirykmentissä. Vuonna 1780 perheeseen syntyi Adolf ja vuonna 1783 Eeva Regina. Tuomas Hård kuoli kuumeeseen 43-vuotiaana vuonna 1789, ja Kristiina lapsineen muutti kotitorppaan Salon Hankaisiin.

Poika Adolf muutti aikuistuttuaan Janakkalaan ja avioitui siellä. Eeva Regina meni naimisiin reservin sotilas Kaarle Kustaa Godin (1779–1850) kanssa. Suomen sodan jälkeen mies oli torpparina Salonkylässä ja alkoi käyttää sukunimeä Kant. Pariskunnalle syntyi kymmenen lasta, joista kolme kuoli pienenä. Vanhimman tyttären Serafian puoliso oli Sääksmäen komppanian sotilas Antti Antinpoika Ahlsten.

Brockmanin nuorimman pojan Tuomaan jälkeläisissä sotilaita on vasta pojanpoikien joukossa 1800-luvulla. Joonas Tuomaanpojan 1815 syntynyt poika Markus pestautui  vuonna 1840 tarkk’ampujaksi Suomen Kaartiin Helsinkiin ja sai sotilasnimen Mark. Hän ehti palvella kaartissa kahdeksan vuotta. Markus Mark kuoli lavantautiin 32-vuotiaana vuonna 1848. Hän oli testamentannut omaisuutensa samassa komppaniassa palvelleelle serkulleen Matti Åkerille, joka ilmoitti asiasta Finlands Allmänna Tidning -lehdessä

Täten tiedoksi annetaan, että Helsingissä 28.4.1848 edesmennyt Henkikaartin suomalaisen tarkk’ampujapataljoonan Hänen Korkeutensa komppanian [1. komppanian] tarkk’ampuja nro 178, Lopella syntynyt Markus Mark, on elinaikanaan täydessä ymmärryksessä ja todistajien läsnä ollessa lahjoittanut jälkeen jäävän omaisuutensa allekirjoittaneelle, serkulleen Åkerille, kyseisen pataljoonan ja komppanian tarkk’ampujalle numero 39. Muut perilliset voivat jättää valituksen  yön ja vuoden kuluessa, jos katsovat siihen olevan syytä. Matti Åker.

Matti syntyi Heikki Tuomaanpojan (1774–1839) kolmantena lapsena 15.3.1810. Hän lähti jo ennen ripille pääsyä renkipojaksi Pusulaan ja sieltä Kirkkonummelle. Vuonna 1828 Matti oli palveluksessa Ingvaldsbyssä, mistä hän otti matkapassin Pyhäjärvelle. Suomen Kaartin rippikirjoissa hän on vuodesta 1835 nimellä Matts Åker. Matti Åker kuoli koleraan 43-vuotiaana 1.9.1853, ja hänet haudattiin Suomenlahteen (begrafen i Finska Viken). Haudattujen luettelosta näkyy, että kaartissa raivosi kesä-syyskuussa 1853 koleraepidemia, johon kuoli kolmisenkymmentä henkeä.

Lähteitä:

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Finlands Allmänna Tidning 7.9.1848, nro 207, s. 4.

KA Uusi Astia Lopen srk, Perukirjat 1738–1849.

KA Uusi Astia Uudenmaan ja Hämeen läänin tilejä, 8216 Maakirja 1735.

SSHY. Jäsensivut. Sotilasasiakirjoja.