Adam Juhananpoika Haili

Adam Haili syntyi 2.3.1868 Viipurin pitäjässä. Kaste­merkin­nässä on syn­ty­mä­paik­ka­na Karp­pi­la, mutta sen perässä on kysy­mys­merk­ki. Vuo­sien 1866–1878 lasten­kir­jassa per­heen asuin­paik­kana on Suur­pero 6, Kupa­ri­nen. Adamin van­hem­mat olivat Juha­na Alek­san­terin­poika Haili ja Sofia Adamin­tytär Uski. Juha­na oli syn­ty­nyt vuon­na 1839 ja Sofia 1848, mutta rippi­kir­jois­sa Sofian syn­ty­mä­vuo­tena on sit­ke­ästi 1845. Adamin kum­mit olivat lam­puoti Vil­helm Hatu­nen ja Val­borg Björn sekä Lee­na Paa­janen ja Elias Hei­no­nen, kaik­ki Suur­perolta.

Adam vihittiin joulukuussa 1889 Suur­perol­la synty­neen ja vihki­misen ai­kaan Vii­pu­rin kau­pun­gissa asu­neen Ma­ria Tuki­ai­sen kanssa. Marian van­hem­mat oli­vat Tah­vo Niko­demuk­sen­poika Tuki­ai­nen ja Maria Abra­hamin­tytär Papu­nen. Vuosien 1898–1908 lastenkirjassa näkyvät Adamin ja Marian lap­set lu­kuun otta­matta esi­kois­tytär Sofiaa, joka huk­kui Pero­jokeen elo­kuussa 1897. Lasten­kir­jassa Adam on torp­pari, sa­man ajan­jakson rippi­kir­jassa taas isä-Ju­ha­na on Suur­peron Laavo­lan torp­pari ja Adam työ­mies.

Viipurin maaseurakunnan lasten­kirja 1898–1909 II, s. 164. Torppari Adam Hai­lin ja Maria Tuki­ai­sen lap­sista Alexandra, Anna, Pent­ti ja Maria Sofia on yli­vii­vattu, koska hei­dät on siir­retty lasten­kir­jas­ta rippi­kirjaan. Alim­pana oleva Tuomas on yli­vii­vattu siksi, että hän kuoli pienenä.

Kuopuksen syntymästä oli Työ-lehdessä hauska ilmoi­tus 7.6.1909. Vali­tet­ta­vas­ti Tuomas eli vain kolmi­sen kuu­kaut­ta. Kuo­lin­syy oli ”ramp­pi”.

Työ 7.6.1909.

Suurperon kylälle perustettiin vuonna 1901 kansan­kirjasto, jossa oli al­kuun 97 nidosta. Adam Haili valit­tiin kir­jas­ton johto­kuntaan ja kir­jas­ton­hoi­ta­jaksi. Kir­jasto oli määrä pitää auki joka sun­nuntai kello 3–5 ilta­päi­vällä. Kansankirjaston asiaa edis­tet­tiin muun muassa pitä­mäl­lä il­ta­mia. Näin kertoi Vii­puri-lehti 30.3.1901:

”Kansankirjastolaiset” toimeen­panivat pie­nen ilta­man viime sun­nun­tai­na Suur­peron ky­lässä, torpp. A. Hai­lilla. Ohjel­mas­sa oli run­saasti yksi-, seka- ja nais­äänistä laulua, runo­ja, kerto­muk­sia, onki­mista y. m. Ylei­söä oli run­saan­puoleisesti ja oli sen käy­tös sii­voa.

Adam toimi aktiivisesti myös Suur­peron Työ­väen­yhdis­tyk­ses­sä, joka oli ensim­mäi­siä Vii­pu­rin seu­dul­le perus­tet­tu­ja työ­väen­yhdis­tyk­siä. Yhdis­tyk­sen huvi­toimi­kun­ta il­moit­ti Työ-leh­des­sä 5.5.1906 pitä­vän­sä sun­nun­tai­na 6.5. ”haus­kan il­ta­man vaih­te­le­val­la oh­jel­mal­la” Adam Hai­lin ta­lossa. Ilta­ma al­koi kel­lo kuu­del­ta, ja sisään­pää­sy mak­soi 50 pen­niä, lap­sil­ta 25 pen­niä. Helmikuussa 1908 työ­väen­yhdis­tys piti ilta­man A. Hai­lin talos­sa kir­jas­ton perus­ta­misen hyväk­si. Ennen vuotta 1906 Suur­peron työ­väen­yhdis­tys oli saa­nut toi­mia Suur­peron kar­ta­non suu­res­sa väen­tuvas­sa, mut­ta yh­dis­tyk­sen lii­tyt­tyä sosi­aali­demok­raat­ti­seen puo­lu­ee­seen ta­paa­mis­paik­ko­ja piti et­siä muu­al­ta, kuten torp­pa­rien tu­vista.

Adam Haili oli pitkään töissä Peron naula­teh­taal­la. Sosi­aali­demok­raat­ti-lehti uuti­soi 1.10.1912, mitä tapah­tui, kun naula­tehtaan isän­nis­tö irti­sanoi Adamin 32 vuoden työssä­olon jäl­keen:

Huomiota ansaitseva oikeuden päätös. Suur­peron naula­teh­taan isän­nistö erotti joku aika sitten teh­taan töis­tä 32 vuo­den ajan olleen työ­mies Adam Hai­lin. Ero­tettu van­hus pyy­si isän­nis­töl­tä pie­nem­pää­kin elä­ket­tä, mutta siihen ei suos­tuttu. Hai­li sil­loin tur­vau­tui oi­keu­teen, joka nyt­tem­min on tuo­min­nut isän­nis­tön mak­sa­maan Hai­lil­le 365 mk:n vuo­tuisen eläk­keen.

Suurperon asutusalue

Adam Haili oli mukana Suurperon työväen­yhdis­tyk­sen kokouk­ses­sa, joka päät­ti esit­tää Vii­pu­rin maa­lais­kun­nan kun­ta­ko­kouk­sel­le, että val­tion ja kun­nan tulisi ostaa Viipu­rin seudun suurim­piin lahjoi­tus­mai­hin kuu­lu­nut Suur­­peron kartano tilat­to­man väes­tön asut­ta­mi­seksi. Suur­peron omis­tava kenraalinleski Orgevs­ki tar­jo­si­kin yhdeksästä maakirjatalosta koostuvaa ti­laa val­tiolle vuon­na 1910, mutta se­naat­ti piti 775 000 mar­kan hin­taa liian kor­kea­na. Kaup­pa rau­kesi sil­lä ker­taa, mutta seu­raa­vana vuon­na Viipu­rin kunta osti ti­lan 600 000 mar­kalla. Maata oli kaikkiaan yli neljä ja puoli tuhatta hehtaaria. Ti­lan jakamista var­ten pe­rus­tet­tiin toimikunta, joka sai työn­sä pää­tök­seen vuon­na 1913. Maa­kansa-lehdessä julkais­tiin touko­kuussa 1912 toimikunnan en­sim­mäinen jako­ehdotus, johon sisältyi 11 pals­ta­tilaa ja toista­sataa uudis­tilaa. Uudistilojen jou­kossa mainit­tiin Hai­lila, joka ehdo­tet­tiin annet­ta­vaksi Adam Hai­lille. Myö­hem­min tilo­ja muo­dos­tet­tiin vielä jonkin verran lisää. Uudis­tilat olivat kool­taan 14–36½ heh­taa­ria ja pals­ta­tilat 3–6 heh­taa­ria. Tilo­jen hinta vaihteli 389 mar­kasta 8 483 mark­kaan, ja se mak­set­tiin vuok­ra­mak­sui­na 28 vuo­des­sa.

Maa­kansa kirj­oitti 26.9.1925, että Vii­pu­rin lää­nin maan­vilje­lys­seu­ran johto­kun­nan jäse­net oli­vat käy­neet tutus­tu­massa Suur­peron asutus­alu­ee­seen. Alue oli valit­tu käynti­koh­teeksi, ”koska se on suu­rim­pia ja onnis­tu­neim­pia seu­ran alueel­la ja koska seu­ran toi­mesta on oltu myö­tä­vai­kut­ta­mas­sa jaon onnis­tu­mi­seen sekä myö­hem­min pit­kin ai­kaa maa­talou­del­li­sen ti­lan kehit­tä­mi­seen”. Yksi tutustumiskohteista oli Adam Hai­lin ti­la, jos­ta oli 4.10.1925 tar­kem­pi­kin kuvaus. Näin kir­joitti nimi­merkki Muka­na ollut:

Matka jatkui täältä Adam Hailin taloon. Tässä oli jo talo kuin lin­na. Asuin­raken­nus oli tii­les­tä, na­vet­ta ki­ves­tä. Kak­si asu­tus­pals­taa kuu­lui täl­le ta­lolle, mutta työ­mie­hiä­kin oli pait­si isän­tää, 5 vah­vaa poi­kaa. Tääl­tä käy­tiin jal­kai­sin katso­mas­sa myös Anna Hallen­bergin kau­nista val­koi­sek­si ra­pat­tua taloa. Is­tut­tua Hai­lin pirt­tiin kah­vi­kup­pien ää­reen luki maan­vilj. Jah­nu­kai­nen Suur­pe­ron asu­tus­alu­een his­to­riikin. – – Ker­to­muk­ses­ta saa­tiin m.m. tie­tää, että alku­aan oli Suur­perolla ollut 9 räls­si­tilaa, joi­ta oli­vat omis­ta­neet ja vil­jel­leet ta­lon­pojat. Sit­ten oli­vat maat lah­joi­te­tut sota­her­roil­le, jotka taas vuo­ros­taan oli­vat nii­tä myy­neet venä­läi­sil­le j.n.e.

Hailin talosta oli mainin­ta myös Kar­jala-leh­dessä 21.8.1931. Viipurissa ja sen ympäris­tössä oli rie­hu­nut pari päi­vää aikai­semmin an­kara ukon­ilma. 

Suurperolla ukkonen riehui klo 4 ja 5 välil­lä erit­täin ra­jus­ti. – – Taloll. Aata­mi Hai­lin ta­loon löi sala­ma ka­tosta si­sään rik­koen raken­nuk­ses­sa kak­si uu­nia mil­tei täy­del­leen ja sy­tyt­täen tuli­pa­lon. Kun pai­kalla sat­tui kui­ten­kin ole­maan asuk­kai­ta, saa­tiin palo pian sam­mu­maan. Muu­ta­kin vau­rio­ta aiheut­ti sala­ma taloll. Hai­lin ta­los­sa. Niin­pä se pais­ke­li ihmi­siä nu­rin ja meni sit­ten lo­pul­ta ovi­pie­les­tä ulos teh­den sii­hen noin nyr­kin ko­koi­sen reiän. Pi­halla se vahin­goit­ti vielä kuja­pyl­väs­tä loh­kais­ten sii­tä aika kim­pa­leen men­nes­sään.

Mainittakoon vielä, että Helsingin Sanomissa oli 4.3.1938 tieto Adam Hailin 70-vuo­tis­päi­västä.

Tulossa

Seuraavassa Haili-kirjoituksessani kerron Adamin vuon­na 1900 synty­neestä pojasta, jolla oli sama nimi kuin isäl­lään.

Lähteitä:
Kansalliskirjaston digitoidut aineistot. Linkit tekstissä.
Kuujo, Erkki 1982. Viipurin pitäjän historia II. Vuodesta 1865. Mänttä: Viipurin maalaiskuntalaisten pitäjäseura ry.
Meurman, Otto-I. 1985. Viipurin pitäjän historia III. Kartanot. Mänttä: Viipurin maalaiskuntalaisten pitäjäseura ry, Viipurin pitäjäsäätiö.