Heinäkuu 1839
Joonas Reivilän murhaoikeudenkäynti jatkui Helsingin kämnerinoikeudessa perjantaiaamuna 12.7.1839. Puheenjohtajana toimi varatuomari Nils Herman Sanmark, ja muina jäseninä oikeutta istuivat viinikauppias Ståhl ja kulta- ja hopeatyöntekijä Wickman. Pöytäkirjaa piti notaari Bergman.
Oulun läänin maaherra oli passittanut kuusamolaiset Pekka Emanuel Törmäsen, Juho Pesosen ja Sipi Törmäsen Helsingin kruununvankilaan, josta heidät oli siirretty kaupunginvankilaan ja tuotu nyt kämnerinoikeuden kuultaviksi. Istunnossa ainoastaan luettiin kuusamolaisten papintodistukset, ja sen jälkeen käsittelyn ilmoitettiin jatkuvan seuraavana päivänä kello 13.
Pekka Emanuel Törmänen
Pekka Emanuel Törmänen kertoi, ettei hän ollut koskaan palvellut renkinä vaan oli asunut aina vanhempiensa luona Kuusamon pitäjän Heikkilän kylän Heikkilän talossa. Hän oli käynyt kaksi kertaa Helsingissä myymässä poroja: ensimmäisen kerran talvella 1836 Juho Pesosen kanssa ja toisen kerran edellistalvena seurassaan Juho Pesonen ja Sipi Törmänen. Toisella kerralla miehet saapuivat Helsinkiin 21.2. ja majoittuivat edelliskertaiseen tapaan kauppias Brennerin luo. Perjantaina 2.3. miehet lähtivät Fredrik Ropsfeltin kuljettamina Porvooseen ja sieltä Loviisan kautta Tallinnaan, jossa Törmäset ja Pesonen myivät poronsa. Pekka Törmänen ei ollut solminut Helsingissä tuttavuuksia eikä ollut käynyt öisin ulkona muuten kuin luonnollisilla tarpeillaan. Päivisin hän oli käynyt harvakseltaan tuntemattomissa paikoissa, kuten eräässä kauppapuodissa, joka osoittautui sittemmin Lilljeforsin puodiksi. Sinne Pekan ja muiden kuusamolaisten tie vei siksi, että Pekka tunsi Lilljeforsin kauppa-apulaisen Tulanderin, joka oli ollut aikaisemmin töissä Brennerillä. Miehet ostivat puodista ruokatavaroita, minkä jälkeen Tulander kestitsi heitä viinaryypyllä. Tulander neuvoi heitä käymään vielä pihan perällä olevassa tuvassa, jossa Lilljeforsin rengiksi esittäytynyt mies tarjosi heille kaljaa. Janonsa sammutettuaan miehet poistuivat Lilljeforsin pihasta eivätkä nähneet siellä koko aikana sen paremmin matkalaisia kuin hevosiakaan. Pekka ei ollut koskaan nähnyt Joonas Reivilää eikä ollut edes kuullut, että Reivilä oli murhattu. Niinpä hän olikin ihmeissään, kun häntä tultiin hakemaan kotoa Kuusamosta vankilaan.
Pekalta kysyttiin, miksi hän nukkui Brennerin renkituvassa levottomasti ja miksi hänen nenäliinansa oli verinen. Hän vastasi, että hänen terveydentilansa oli Helsingissä käynnin aikaan heikko, mistä syystä hänellä oli univaikeuksia. Laskiaistiistaina 27.2. hän kävi iskettämässä suonta merimies Gustaf Östermanin luona. Pekka ei ollut nähnyt Östermania sen jälkeen eikä tiennyt, missä mies tätä nykyä oli. Suoneniskennän jälkeen Pekka oli sitonut käsivarren nenäliinalla, joka oli tahriintunut vereen.
Seuraavaksi Pekalle näytettiin oikeuteen tuotua piiskaa, jota Pekka ei lausuntonsa mukaan ollut nähnyt aikaisemmin. Hänen seurueessaan vain Sipi Törmäsellä oli piiska, jossa oli puinen varsi ja nahkainen siima. Varren päähän oli sorvattu valkoinen luinen nuppi. Sipillä oli ollut piiska mukanaan myös Porvooseen lähdettäessä. Hän ei muistanut, oliko myös Fredrik Ropsfeltillä mukana piiska. Renki Fredrik Thusbergin Pekka sanoi nähneensä vasta kaupunginvankilassa. Lopuksi hän totesi, ettei tiennyt murhasta mitään.
Pöytäkirjaan merkittiin, että Pekka antoi lausuntonsa vakaasti ja selvästi eikä osoittanut pienintäkään merkkiä hämmennyksestä.
Sipi Törmänen
Sipi muisteli tulleensa Helsinkiin Pekka Törmäsen ja Juho Pesosen kanssa ensimmäistä kertaa viime vuonna joskus helmikuun puolivälin jälkeen ja asuneensa kauppias Brennerin luona, kunnes he olivat 2.3. lähteneet Fredrik Ropsfeltin kanssa Tallinnaan. Lilljeforsin pihalla tehdystä murhasta hän oli kuullut vasta siinä vaiheessa, kun häntä oli tultu noutamaan Kuusamosta. Helsingissä ollessaan Sipi, Pekka ja Juho olivat käyneet ostoksilla monissa puodeissa, joiden sijainnista tai omistajista Sipillä ei ollut tietoa. Kerran he olivat käyneet myös Lilljeforsin puodissa, jonka kauppa-apulainen tunsi Pekka Törmäsen ja Juho Pesosen.
Sipi sanoi tunteneensa Pekan lapsesta asti ja sanoi, että Pekka oli aina mumissut ja liikehtinyt unissaan. Helsingissä-oloaikana Pekka oli ollut heikossa kunnossa ja nukkunut siksi tavallistakin levottomammin. Suoneniskennän jälkeen Österman oli sitonut Pekan käsivarren, mutta kun kolmikko oli sen jälkeen juuttunut poroineen jäihin kaupungin edustalla, haava repesi ja Österman sitoi sen uudelleen.
Sipi kertoi olevansa varma siitä, ettei Pekka Emanuel Törmäsellä ole mitään tekemistä Joonas Reivilän murhan kanssa. Joutuminen Helsinkiin oikeuden kuultavaksi ei ollut herättänyt Pekassa eikä heissä muissakaan mitään muuta kuin ihmetystä. Sipi muisti, että hänellä oli Porvooseen lähdettäessä ja Helsinkiin palattaessa mukana piiska, mutta hän ei ollut varma, oliko heitä kuljettaneella Fredrik Ropsfeltillä piiskaa.
Juho Pesonen
Juho Pesonen vahvisti, ettei Fredrik Ropsfeltillä ollut Porvooseen lähdettäessä mukana omaa piiskaa, vaan hän käytti Sipin piiskaa. Pesonen lisäsi, että hän, Pekka ja Sipi olivat käyneet muutaman kerran Lilljeforsin pihalla ja saaneet siellä Tulanderin tuttavina juotavaa. Käynnit olivat kuitenkin olleet lyhyitä, eivätkä he olleet nähneet niiden aikana matkalaisia eivätkä mitään huomiota herättävää.
Pekka ja Sipi vahvistivat Juhon esittämät täsmennykset oikeiksi.
Muut todistajat
Fredrik Ropsfelt tunnisti Törmäset ja Juho Pesosen samoiksi miehiksi, jotka hän oli kuskannut kaupungista Sipoon kestikievariin. Hän oli käyttänyt matkalla piiskaa, jonka omisti joku näistä kolmesta miehestä.
Elias Johansson Vaasan läänin Lohtajan pitäjästä kertoi muuttaneensa seitsemän vuotta sitten Helsinkiin kauppaneuvos Sinebrychoffin rengiksi. Hän tunnisti Törmäset ja Pesosen miehiksi, jotka olivat tulleet viime talvena kaupunkiin porojen kanssa ja majoittuneet Brennerin taloon. Elias tiesi vielä kertoa, että merimies Gustaf Österman oli poistunut kaupungista jo toukokuussa eikä edes hänen vaimonsa tiennyt, missä mies majaili.
Kuulematta jäivät vielä sotamies Elis Vilhelm Holmgren, renki Carl Fredrik Friman ja Henrik Gustaf Fogelberg. Holmgren ei ollut saanut tietoa oikeuden 19. huhtikuuta tekemästä välipäätöksestä, koska hän oli lähtenyt henkikaartin tarkk’ampujapataljoonan mukana harjoitusleirille Venäjälle. Friman oli lähtenyt merille, ja Fogelberg oli teillä tietymättömillä.
Oikeus päätti jatkaa asian käsittelyä tiistaina 16. heinäkuuta. Istuntoon oli määrä tuoda kaupunginvankilasta Fredrik Ropsfelt, Fredrik Thusberg ja Pekka Emanuel Törmänen. Sipi Törmänen ja Juho Pesonen pääsivät oikeuden päätöksellä heti vapaalle jalalle, mutta he eivät saaneet vielä poistua Helsingistä.
Tiistaina 16. heinäkuuta oikeudessa kuultiin viittätoista todistajaa, joilla ei ollut aikaisempiin lausuntoihin verrattuna juuri uutta sanottavaa. Useimmat tunnistivat kuusamolaiskolmikon mutteivät tienneet asiasta enempää.
Oikeus päätti jatkaa jutun käsittelyä 3. syyskuuta, jolloin kuulusteltaviksi kaivattiin seuraavia: kauppapuukhollari Carl Joseph Hildén, kivalteri Gabriel Dahlberg, Viipurin lukion vahtimestariksi siirtynyt Herman Lagerstam, entinen sotamies Henrik Gustaf Fogelberg, merimies Gustaf Österman sekä rengit Carl Gustaf Björk, Matti Henrikinpoika, Johan Fredrik Morelius ja Carl Fredrik Friman. Fredrik Ropsfelt ja Fredrik Thusberg oli tuotava istuntoon kaupunginvankilasta, jonne heidät siirrettiin tästä istunnosta. Pekka Emanuel Törmänen pääsi vapaaksi, ja hän sekä Sipi Törmänen ja Juho Pesonen saivat lähteä kotimatkalle Kuusamoon.
Edellisen Joonas-kirjoituksen tavoin:
Confused? You won’t be after the next episode of Soap.
Lähde: KA Tku Turun HO, Ebd:224 Alistusakteja 1840.
Tarinan aikaisemmat osat:
Korpilahden miehet Helsingissä
Joonas Reivilä matkansa päässä
Kuka murhasi Joonas Reivilän?
Kuka murhasi Joonas Reivilän II
Kuka murhasi Joonas Reivilän III
Kuka murhasi Joonas Reivilän IV
