Rengin palkka

Renki August Paavalinpoika peräsi palkkasaataviaan isäntä Josef Hermanninpoika Heikkilältä joulukuun alussa pidetyillä Lopen syyskäräjillä 1852

August oli palvellut renkinä Sajaniemen Heikkilässä edellisen vuoden marraskuun 1. päivästä samaan päivään kuluvana vuonna, ja vuosipalkaksi oli Josef Heikkilän kanssa sovittu

  • rahapalkkaa kuusi ruplaa hopeassa
  • pitkä lammasnahkaturkki, jossa puolivillainen päällinen
  • työliivi
  • rohtiminen päällyspaita eli mekko
  • kaksi paria sukkia, toiset uudet ja toiset jatketut eli niihin oli kudottu uudet terät
  • villakintaat
  • yksi palttinainen ja kaksi rohtimista paitaa
  • kaksi paria saappaita.

Palkasta oli saamatta rupla ja kaksi kopeekkaa sekä turkki, mekko, liivi, molemmat sukkaparit ja kintaat. August vaati Josef Heikkilää maksamaan saamatta jääneen rahapalkan ja korvaamaan puuttuvat parseelit oikeuden arvioimaan hintaan. Lisäksi August halusi korvauksen palttinaisesta paidasta, jonka hän sanoi kadonneen talon naisväen pyykätessä vaatteita.

Josef Heikkilä oli syytä ilmoittamatta jäänyt saapumatta käräjille, eikä myöskään todistajaksi ilmoitettu seppä Nils Ståhlhammar ollut paikalla, joten asia siirrettiin seuraaville eli talvikäräjille 1853. Sinnekään vastaaja ja todistaja eivät tulleet, sillä heille ei ollut asianmukaisesti ilmoitettu edellisten käräjien päätöksestä. Oikeus määräsi riidan osapuolet joko henkilökohtaisesti tai edustajiensa välityksellä viiden hopearuplan sakon uhalla saapumaan syyskäräjille 1853.

Syyskäräjillä Josef Heikkilä myönsi, että palkka oli sovittu August Paavalinpojan kertoman mukaiseksi, mutta sanoi maksaneensa sen kokonaan. Hän väitti myös Augustin ennen viime talvikäräjiä sanoneen, ettei enää halua ajaa asiaa oikeudessa. Todistajana ollut Isak Isakinpoika Pilpalasta kertoi osapuolten kaikessa ystävyydessä sopineen, että August Paavalinpoika jättää asian sikseen ja Heikkilä sitoutuu maksamaan pöytäkirjan lunastusmaksun. August ei kiistänyt sovittelua, mutta väitti, että Heikkilä oli luvannut maksaa häneltä alun perin oikeudessa vaaditun summan. Sen vuoksi August Paavalinpoika oli antanut asian siirtyä näille käräjille ja sanoi voivansa myöhemmin vahvistaa väitteensä. Näin ollen juttu siirrettiin taas seuraaville käräjille.

August Paavalinpoika ja hänen ilmoittamansa todistajat seppä Nils Ståhlhammar Sajaniemestä ja talollisen poika Kustaa Kustaanpoika Skyttälä Launosista olivat läsnä vuoden 1854 talvikäräjillä. Josef Heikkilällä oli nyt pätevä syy poissaoloon, sillä hän oli sairaana. Syyskäräjille 1854 tuli vain vastaaja Josef Heikkilä. Asia jätettiin sikseen, ellei haastetta uusittaisi.

Augus Paavalinpoika esittikin uuden haasteen, ja asia otettiin käsiteltäväksi talvikäräjillä 1855. Heikkilä oli taas jäänyt pois syytä ilmoittamatta, vaikka haaste oli todistetusti toimitettu. August Paavalinpojan todistajina olivat seppä Ståhlhammar, talollisen poika Kustaa Skyttälä ja karvari Kustaa Lindgren kirkonkylästä.

Nils Ståhlhammar kertoi, että hän oli puhunut osapuolten kanssa sovittelusta ennen kuin asian oli määrä olla esillä vuoden 1853 talvikäräjillä. August Paavalinpoika oli ensin suostunut sovitteluun, mutta perunut lupauksensa myöhemmin. Ståhlhammar ei kuitenkaan muistanut, millaisin ehdoin sovittelu oli ollut tarkoitus tehdä. Hänen mukaansa myös aiemmilla käräjillä todistajana ollut Isak Isakinpoika oli ollut sovittelussa läsnä. Kustaa Skyttälä antoi muuten samanlaisen todistuksen, muttei muistanut, oliko Isak ollut paikalla. Kustaa Lindgren todisti samoin kuin Ståhlhammar. Vastaajan poissaolosta johtuen asia siirrettiin seuraaville käräjille, jolloin osapuolten tuli saapua paikalle viiden ruplan sakon uhalla.

Syyskäräjät 1855 pidettiin Pälsin talossa Sajaniemessä. Heikkilä väitti edelleen maksaneensa sovitun palkan ja sanoi voivansa todistaa sen. Oikeus päätti siirtää asian seuraaville käräjille, jolloin vastaajan oli puhevallan menetyksen uhalla esitettävä lupaamansa todisteet.

Talvikäräjillä 1856  Heikkilä ilmoitti, ettei pysty esittämään lupaamiaan todisteita, ja August Paavalinpoika toisti vaatimuksensa saamatta jääneestä palkasta.

Todettiin, että Heikkilä oli myöntänyt sovitun vuosipalkan olleen August Paavalinpojan kertoman mukainen eikä pystynyt todistamaan, että se olisi maksettu kokonaan. Oikeus määräsi Heikkilän maksamaan Augustille ruplan kaksi kopeekkaa hopeassa sekä korvaamaan rahalla saamatta jääneet parseelit: turkista viisi ruplaa, liivistä 30 kopeekkaa, mekosta 30 kopeekkaa, sukista 50 ja 25 kopeekkaa ja kintaista 20 kopeekkaa eli yhteensä seitsemän ruplaa 57 kopeekkaa hopeassa. Heikkilän tuli myös maksaa kahdeksan ruplan oikeudenkäyntikulut. Aiemmin hän oli saanut 96 kopeekan sakot oltuaan ilman syytä pois jutun ensimmäisestä käsittelystä.

August Paavalinpoika jaksoi sitkeästi vaatia palkkasaamisiaan yli neljä vuotta. Hän oli syntynyt 24.9.1830 Sajaniemen Alastalossa talon vävyn Paavali Erikinpojan (Paul Eriksson) ja Greta Antintyttären poikana. Ensimmäiseen palveluspaikkaan hän oli lähtenyt jo 15-vuotiaana. August tavataan käräjätuvassa myöhemminkin.

Lähteet:

KA Uusi astia Janakkalan tk:n renovoidut tuomiokirjat, KO a Varsinaisten asioiden pöytäkirjat. Lopen syyskäräjät 1852, talvi- ja syyskäräjät 1853, 1854 ja 1855, talvikäräjät 1856.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *