Viime kerralla kirjoitin renki August Paavalinpojan onnistuneesta palkanperinnästä. Palkkariitaan johtanutta Sajaniemen Heikkilän renginpestiä seurasivat vuosittain vaihtuvat työpaikat Ourajoella ja Lopen kirkonkylässä.
Renkien ja piikojen työsopimukset tehtiin vuodeksi kerrallaan, ja palvelusaika päättyi marraskuun 1. päivänä. Palkollisen tuli uuteen työpaikkaan pestautuessaan esittää edelliseltä työnantajalta saatu päästökirja, josta selvisi muun muassa palvelusaika, arviot pätevyydestä ja käytöksestä sekä se, mistä lähtien palkollinen oli vapaa palveluksesta. Pestaus ilman päästökirjaa oli mitätön, ja seurauksena oli sakkoja.
Vuonna 1855 August pestattiin kirkonkylään Taarilan Siikojan torppaan, jota piti torppari Antti Mikonpoika. Vuoden kuluttua hän meni Uotilan Sohlbackan torpparin Josef Josefinpojan rengiksi. Talvikäräjillä 1857 kruununnimismies Johan August Lindberg syytti torppari Josef Sohlbackaa siitä, että Sohlbacka oli edellisen vuoden elokuussa pestannut August Paavalinpojan palvelukseensa ilman päästökirjaa.
Josef Sohlbacka ja August Paavalinpoika selittivät, että August oli elokuussa pestuun yhteydessä esittänyt Siikojalta saamansa päästökirjan. Sohlbacka ei kuitenkaan saanut käsialasta selvää, joten Siikojalta pyydettiin uusi päästökirja. Selkeämpi todistus, jonka oli kirjoittanut suutari Erik Wallenius, toimitettiin marraskuun 2. päivänä Sohlbackalle. Samalla Sohlbacka antoi August Paavalinpojalle pestirahan, joka varmisti palvelukseen ottamisen. Todistajana oikeudessa oli Juho Taavetinpoika, joka kertoi olleensa paikalla, kun Sohlbacka sai uuden päästökirjan ja pestasi Augustin.
Kruununnimismies ei kiistänyt todistusta, ja oikeus katsoi pestuun tapahtuneen asianmukaisesti, joten Lindbergin esittämä syyte hylättiin.
Palvelussuhde Siikojan torpassa ei ilmeisesti ollut päättynyt aivan sopuisasti, sillä August Paavalinpoika haastoi Antti Mikonpojan renginpalkasta vuoden 1857 syyskäräjille. Kumpikaan osapuoli ei saapunut paikalle, ja riita kai sovittiin, koska uuttakaan haastetta ei esitetty.
Palveluksesta karannut?
August Paavalinpoika palveli Sohlbackassa vuoden ja oli sen jälkeen pari vuotta renkinä Sajaniemen Alastalossa, entisessä kotitalossaan. Vuonna 1859 hänet pestattiin Uotilaan ja seuraavan vuonna Edilään varamaanmittari Fredrik August Bymanin rengiksi. Palvelusaika Edilässä jäi lyhyeksi, sillä August lähti talosta kesken vuosipalveluksen. Syy selviää vuoden 1861 talvikäräjien pöytäkirjasta.
Jokiniemen kestikievarissa pidetyillä käräjillä varamaanmittari Byman syytti tilanhoitajan (inspektor) leskeä Anna Loviisa Anderssonia Launosista siitä, että leski oli joulukuun 21. päivästä lähtien hyysännyt luonaan August Paavalinpoikaa, joka kuudes joulukuuta oli luvatta poistunut Bymanin palveluksesta. Bymanin mukaan August oli kruununpalvelijan toimesta määrätty takaisin Edilään, mutta mies oli heti jättänyt työnsä ja karannut. Byman vaati Anderssonilta korvausta ruplan päivässä siltä ajalta, kun August Paavalinpoika oli ollut Anderssonin luona, ja vaati myös korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Anna Loviisa Andersson ei saapunut käräjille ja sai 96 kopeekan sakon luvattomasta poissaolosta. Asia siirrettiin seuraaville käräjille, jonne molemmat osapuolet tai heidän edustajansa määrättiin tulemaan viiden ruplan sakon uhalla.
Syyskäräjille 1861 saapuivat kantaja Bymanin lisäksi Anna Loviisa Andersson avustajanaan kihlakunnantuomari Karl Granfelt. Myös August Paavalinpoika oli läsnä. Granfelt myönsi, ettei August ollut saanut erokirjaa Bymanin palveluksesta lähtiessään. Koska erokirjaa ei ollut, August oli kysynyt neuvoa kruununnimismies Freyltä. Frey oli kehottanut Augustia heti hankkimaan uuden työpaikan eli laillisen suojelun. Anna Loviisa Andersson ei näin ollen ollut toiminut lainvastaisesti.
Seuraavaksi kuultiin kruununnimismies Freytä. Kun August Paavalinpoika oli kertonut Bymanin erottaneen hänet ja pyytänyt neuvoa, Frey oli ilmoittanut, että lain mukaan Augustin tuli heti hankkia uusi työpaikka. Kun Byman joitakin viikkoja myöhemmin kiisti Augustin antaman tiedon erottamisesta, Frey kuitenkin antoi nostaa kanteen leski Anderssonia vastaan ja toimitti jo lesken palveluksessa olleen August Paavalinpojan takaisin Edilään.
August Paavalinpoika vahvisti Granfeltin ja Freyn antamat tiedot ja väitti, että Byman oli joulukuussa ilman mitään syytä antanut hänelle Edilän renkituvassa kaksi mojovaa korvapuustia, syyttänyt häntä varkaaksi ja käskenyt heti lähteä tiehensä. Byman kiisti väitteet, jolloin Granfelt kutsui todistajiksi muonatorppari Tuomas Lindgrenin ja Topias Hermanninpojan kirkonkylästä.
Tuomas Lindgren kertoi, että August Paavalinpoika oli eräänä iltana erottamisen jälkeen pyytänyt hänet ja Topias Hermanninpojan kanssaan Edilään. Heidän tultuaan varamaanmittarin kamariin Byman oli sanonut Augustille: ”mitä sinä täällä teet, minähän olen käskenyt sinua lähtemään”. Kun August oli pyytänyt erokirjaa, Byman ei ollut vastannut mitään. Seuraavana päivänä August oli pyytänyt Bymanilta uutta pestiä, mutta Byman oli vain käskenyt häntä poistumaan. Topias Hermanninpoika vahvisti Lindgrenin todistuksen.
Byman ei kiistänyt todistajien lausuntoja, mutta toisti korvausvaatimuksensa. Harkinnan jälkeen oikeus katsoi, että koska leski Andersson oli ottanut August Paavalinpojan palvelukseensa vasta sen jälkeen, kun August oli saanut kruununnimismieheltä neuvon hankkia uusi laillinen suojelus, ei leski ollut syyllistynyt hyysäykseen. Syyte kumottiin ja Byman määrättiin korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Anna Loviisa Anderssonin puolestaan tuli maksaa todistajanpalkkiot. Bymanille annettiin mahdollisuus halutessaan valittaa päätöksestä ja erikseen haastaa August Paavalinpoika. Asian käsittely näyttää kuitenkin päättyneen tähän.
* * *
Anna Loviisa Andersson, syntyjään Mancke, oli Kormun kartanon tilanhoitaja Anders Anderssonin leski. Puolison kuoltua hän muutti vuokraajaksi Sandnäsiin (Santamäki). August Paavalinpoika palveli talossa kolmisen vuotta. Marraskuussa 1863 hän avioitui Sandnäsissä piikana ja kutojana olleen Vilhelmiina Adamintytär Waldénin kanssa. Perhe asui Joentakana ja Launosissa, ja August teki töitä muonatorpparina ja itsellisenä. Vilhelmiinalla oli ennen avioliittoa syntynyt tytär Charlotta, ja avioliitossa syntyi viisi poikaa. Heistä kolme kuoli alle kaksivuotiaana. Juho Anselm -niminen, jonka sanotaan olleen kuuro ja sokea, menehtyi 13-vuotiaana. Aikuiseksi selvisi vain vuonna 1869 syntynyt Kustaa Evert. August Paavalinpoika oli vanhemmiten kivulloinen ja raihnainen mutta eli kuitenkin melkein 73-vuotiaaksi. Vilhelmiina kuoli jo vähän alle 50-vuotiaana.
Lähteitä:
KA Uusi astia Janakkalan tk:n renovoidut tuomiokirjat, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat. Lopen talvi- ja syyskäräjät 1857, talvi- ja syyskäräjät 1861.
Palcka-asetus Isännille ja Palkollisille; Annettu Stockholmin Linnasa, sijnä 15. päiwänä Touko Kuusa 1805. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.
Aleksanteri II:n julistus 29.3.1858. Kejserliga Förordningar 1858.
