Gustava Margareta Cajander

Meritullivahtimestari Carl Axel Cajanderin ja Sara Greta Grönlundin esikoistytär Gustava Margareta syntyi Turussa 28.2.1826. Tytön kummit olivat timpuri Matts Karlin, timpuri Carl Sandell ja hänen vaimonsa Ulrica Johanintytär sekä neito Fredrika Wessman. Loppuvuodesta 1847 Gustava Margareta muutti Kris­tii­nan­kau­pun­kiin, jon­ne hänen vanhem­pansa ja kolme sisa­rusta olivat muutta­neet edellisenä keväänä. Vuonna 1850 Gustava muutti takaisin Tur­kuun ja vuonna 1853 edelleen Helsinkiin.

Gustava Margareta hankki Helsingissä elantonsa ompelijana. Helmikuussa 1865 hän anoi maist­raa­til­ta lupaa diverssi­kaupan (diversehandel) harjoittamiseen kaupungissa. Maistraatti pyysi lausuntoa kau­pun­gin­vanhim­milta, joiden mukaan oikeus täl­lai­sen kaupan harjoit­ta­miseen kuului sairaal­loi­sille ja van­hah­koille nai­sille, joil­la oli useita lapsia. Haki­jan ei kui­ten­kaan tar­vin­nut elät­tää kuin itsen­sä, mihin ompelu­työt tarjo­sivat rii­ttä­västi mahdol­li­suuk­sia. Koska ano­muk­sessa ei myöskään ollut selvi­tystä siitä, miten kauan hakija oli kuulu­nut tämän kaupungin seura­kuntaan, kaupungin­vanhimmat eivät puolta­neet anomusta. Kaupun­gin­vanhimpien lau­sunto oli päi­vätty 4.3.1865, ja maist­raatti teki lau­sun­toa myötäi­levän kiel­teisen päätök­sen 11.3. Gustava Marga­reta asui noihin aikoi­hin Helsin­gin kol­man­nessa kau­pun­gin­osassa Laxen– eli Lohi-kortte­lissa Korkea­vuo­ren­kadun var­rella. Sitä ennen hän oli asunut ensimmäi­sessä kaupun­gin­osassa Mull­vaden– eli Maa­myyrä-kort­telissa.

Avioliitto

Elokuussa 1866 jungfru Gustava Margareta Cajander vihittiin kondiit­tori Anders Wilhelm Ran­dellin kanssa. Avio­pari asui Helsin­gin toi­sen kaupungin­osan Antilooppi-kortte­lissa Poh­jois­esp­la­nadil­la. 

Anders Wilhelm Ran­dell oli syntynyt Turussa 19.1.1833. Hänen vanhempansa olivat timpuri Anders Jakobinpoika Randell ja Maria Henrikintytär. Molemmat olivat syntyneet vuonna 1801 Paimiossa, isä Preiti­län ja äiti Kyysi­län kylässä, ja muutta­neet Tur­kuun vuonna 1828.

Kondiittorinkisälli Anders Wilhelm Randell anoi maaliskuussa 1866 Helsingin maist­raatilta por­va­rioi­keuk­sia ja lupaa ryhtyä kon­diit­to­riksi ja tislaajaksi. Hakemuksen liit­teenä oli alku­peräinen maine­todistus, Turun sunnuntai­koulun todis­tuk­sen jäl­jen­nös vuo­delta 1853 ja kaksi oikeaksi vah­vis­tettua todistus­jäljen­nöstä, joista kävi ilmi, että Anders Wilhelm oli ollut lähes 16 vuotta sveitsi­läisten kon­diit­torien ja tis­laa­jien palveluk­sessa. Ensim­mäisen todis­tuksen oli alle­kirjoit­tanut kondiit­tori A. C. Lemberg Turussa 29.10.1855. Lemberg vah­visti, että oppi­poika Anders Wilhelm Ran­dell oli autta­nut häntä kon­dito­riassa 1.11.1850 alkaen. Ensim­mäiset kolme vuotta hän oli ollut oppi­poika­na ilman palk­kaa ja kaksi vii­meis­tä vuotta kisäl­lin pal­kalla, vaikkei hän kil­lan puut­tuessa ol­lut voi­nut saada kisälli­kirjaa. Ran­dell oli teh­nyt työn­sä kii­tet­tä­väs­ti, joten Lem­berg suosit­teli häntä varauk­setta.

Toisen todistuksen oli alle­kirjoit­tanut Florio Anton Catani Helsin­gissä 26.2.1866. Kondiit­torin­kisälli Anders Wilhelm Ran­dell oli ollut hänen pal­ve­luk­ses­saan 6.4.1856 alkaen eli lähes kym­me­nen vuotta, mikä oli Catanin mukaan riit­tävä todis­te kisäl­lin käyt­täy­ty­misestä ja työ­te­liäi­syy­destä.

Maistraatti antoi päätöksensä 9.4.1866. Randellin maistraatille toimittamat asiakirjat osoittivat, että hän oli hyvä­maineinen ja osasi sen, mitä kondiittoreilta eli sokerileipureilta vaadittiin. Myöskään muilla porvarioikeuden saaneilla helsinkiläisillä kondiittoreilla ei ollut Randellin anomuksessa moitit­tavaa. Niinpä maistraatti katsoi hyväksi myöntää Randellille porvari­oikeu­det kondiit­torin ammatissa toimimi­seen, kunhan hän antoi harkintansa mukai­sen lahjoi­tuksen kaupun­gin köy­hille, maksoi sääde­tyn summan Helsin­gin käsi­työ­läis­seu­ran apu- ja eläke­kas­saan, suo­rit­ti kau­pun­gin kas­saan 120 markan por­vari­maksun sekä antoi oma­vel­kai­sen takauk­sen kuu­den ensim­mäi­sen vuo­den verois­taan. Tislaa­jan amma­tin harjoitta­miseen Randell ei sen sijaan ollut osoit­tanut ole­vansa oi­keu­tettu, joten siltä osin lupa jäi myöntä­mättä.

Anders Wilhelm Randell ilmoitti kondi­tori­as­taan syys­kuussa 1866 aina­kin Helsingfors Tid­ningarissa ja Hufvudstads­bladetissa. Liike toimi seppä­mestari Bo­strömin talossa nume­ro 19 Mikon­kadulla. Kesä­kuussa 1867 Randell ilmoitti kondi­torian muutta­neen Mikon­katu 3:een ja touko­kuussa 1868 Mikonkatu 3:sta Alek­san­terin­katu 11:een. Marraskuussa 1869 Randell ilmoitti, että konditoria­työn­tekijä saa heti paikan hänen kondi­toriassaan Alek­san­terin­katu 13:ssa. (En konditori­arbetare kan få kondition nu genast, hos A. W. Randell, Alexanders­gatan 13.) Loppuvuoden ilmoi­tuk­sissa osoit­tee­na oli kuiten­kin taas Alek­san­terin­katu 11. 

Kuolema

Gustava Margareta kuoli vesipöhöön (vattusot) 27.1.1871. Hänen pois­menostaan oli ilmoi­tus jo seu­raa­van päivän Hufvud­stads­bladetissa:

Gustava Margaretan jälkeen pidettiin perunkirjoitus 23. maaliskuuta 1871. Aviopuolisot olivat tehneet kesäkuussa 1867 keskinäisen testa­mentin, jonka mukaan ensiksi kuolleen omai­suus menee eloon jää­neelle. Kumman­kin kuol­tua omaisuus siirtyisi testamentin mukaan molem­pien perilli­sille lain määrää­mällä tavalla – paitsi ”jos Herra siunaa avio­liit­to­am­me jäl­ke­läi­sellä (om Herren skulle väl­sgina vår äkten­skap med livs­frukt)”. Kuolin­pesässä oli varoja noin 620 mark­kaa ja vähen­nyksiä ja vel­koja noin 1 940 mark­kaa. Vähen­nyksiä ja vel­koja oli seuraa­vasti:

• hautauskustannukset 200 markkaa
• lääkkeet vainajan viimeiseen sairauteen 100 markkaa
• lääkärinpalkkio viimeisestä sairaudesta 150 markkaa
• palvelustyttö Amanda Juslinille vielä maksamatta oleva vuosipalkka 20 markkaa
• palvelustyttö Karolina Inkeroiselle vielä maksamatta oleva vuosipalkka 12 markkaa
• piika Josefina Sjöholmin hoito Kliinisessä instituutissa 26 markkaa 
• oppipoika Berndt Cajanderille vielä maksamatta oleva palkka 100 markkaa
• vuoden 1870 kruununverot 27,40 markkaa
• neljännesvuoden vuokra kauppiaan leski Ekroosille 350 markkaa
• velka F. W. Frenckellin kauppayhtiölle 160 markkaa
• velka peruukintekijä Kockille 150 markkaa
• velka rouva Bernstenille 110 markkaa
• velka kauppias Fröbergille 100 markkaa
• velka kauppias Blombergille 15,40 markkaa
• velka kondiittori Florio Cathanille 138 markkaa
• velka laivuri F. Rydbergille 210 markkaa 
• velka leipurimestari Jusleniukselle 12 markkaa.

Anders Wilhelm Randell kuoli keuhkotautiin 6.12.1874. Vuosien 1870–1881 rippikirjan mukaan hän kuoli Haminassa. ”Entisen kondiittorin” kuolemasta oli ilmoitus Hufvudstadsbladetissa 14.12.1874.

Lähteitä:
HelKA, ACI:42–43 AD 1865 ja 1866.
HelKA, maistraatin tuomiokirjat Sinetti-arkistotietojärjestelmässä:    
    1865 2062, 2064
    1866 2094, 2096.
HelKA, RO, Gustava Margareta Randellin perukirja Sinetti-arkistotietojärjestelmässä:
    1871 nro 5490.