Elämää Fredrik Sagulinin jälkeen

Instrumenttien valmistaja Fredrik Sagulinin leski Helena Carolina sai vuonna 1842 muutto­kirjan Helsin­gistä Muo­laa­seen. Vuosien 1833–1845 rippi­kirjaan hänet on mer­kitty talouden­hoitajaksi Ala-Kuusan kylän Lippo­sen tilalle. Ainoa ehtoollis­merkintä on touko­kuulta 1842, ja saman vuoden elo­kuussa Helena Carolina sai muutto­kirjan Pieta­riin. 

Vuonna 1850 Benvikin neito 23 muutti Viipu­rista Hami­naan ja ryhtyi pitä­mään kesti­kie­varia, joka oli toi­mi­nut Iso­ympy­rä­kadun var­ressa vuo­desta 1842 al­kaen. Vuo­sien 1844–1855 rippi­kirjassa Helena Caro­linan kanssa samalla sivulla on mainittu myös lapset Fred­rik Theo­dor, Amanda Caro­lina, Fred­rik Kons­tan­tin ja Fred­rika Char­lotta. Vuoden 1851 henki­kir­jas­sa Haminan taloihin 78 ja 79 on mer­kit­ty kes­ti­kie­varska (gest­gifverskan) Helena Caro­lina Sagu­lin, tyt­tä­ret Aman­da Caro­lina ja Fred­rika Char­lotta sekä pii­at Fred­rika, Maria ja Anna. Vuo­den 1860 henki­kir­jassa talossa 78 asuvat 62-vuotias kestikievarska Helena Caro­lina Sagu­lin, 26-vuotias poika Kons­tan­tin, 24-vuotias kyyp­pari (kypare) Gus­taf Blom­qvist, 26-vuoti­aat piiat Hedda Skog ja Eva Haimi sekä 32-vuo­tias piika Eva Mikon­tytär. 

Vuoden 1862 henki­kirjaan on mer­kitty talo 22 leski Sagulinin taloksi. Seu­raa­van vuo­den henki­kirjassa taloon 22 on merkitty asuk­kaiksi Helena Caro­lina Sagu­lin, poika Kons­tantin, piika Eli­sa­bet Simon­tytär ja Sofia Kris­tiinan­tytär. Helena Caro­lina asui samassa talossa vielä vuoden 1868 henki­kir­jassa. Vuo­sien 1866–1874 rippi­kir­jassa Helena Caro­linan todet­tiin muut­ta­neen vuon­na 1869 talosta 22 eli rip­pi­kirjan sivulta 8 sivulle 53. Hänen muka­naan muut­ti myös poika Fred­rik Kons­tan­tin. Sa­mas­sa rippi­kir­jassa on mer­kintä, että He­le­na Caro­lina on puo­li­so­kea. Huhti­kuus­sa 1875 kuol­leen Helena Caro­linan jälkeen laa­dittu peru­kirja tulee tar­kas­te­luun myö­hem­mässä kir­joi­tuk­ses­sa.

Fredrik Theodor Sagulin

Helena Carolinan aikuis­ikään elä­neistä lapsista vanhin, vuonna 1827 syntynyt Fredrik Theodor näkyy vuo­sien 1844–1855 rippi­kirjassa äitinsä ala­puo­lella. Ehtool­lis­merkin­töjä hänellä on vuo­silta 1852 ja 1853. Huo­mau­tus­sa­rak­kees­sa lukee ”Meri­mies. Poissa vuo­desta 1853 läh­tien”. Sen tuo­reem­pia var­moja tie­toja en ole hänestä Suo­mesta nähnyt, mutta vuon­na 1962 Suomen New Yorkissa oleva pää­konsu­lin­viras­to pyy­si tie­to­ja muiden muassa Fred­rikin suku­lai­sista:

Sagulin, Fredrik Theodor, synt. 27.11.1827 Turussa. Sukulaisiaan tiedus­tellaan. (Auttaja 24.5.1962, sivu 6)

 Amanda Carolina Sagulin

Vuonna 1831 syntynyt Amanda Carolina meni vuonna 1851 naimisiin Hami­nassa kauppa­kontto­risti Adolf Johan Nils­sonin kanssa. Mies oli syntynyt Joutse­nossa 27.2.1826, ja hänen vanhem­pansa olivat sahan puuk­hollari Nils Nils­son ja Anna Gretha Fabri­tia. Pariskunnalle syntyi liuta lapsia:

• Hilma Johanna 27.11.1852
• Karl Axel 8.8.1854 
• Johan Fredrik 11.11.1856
• Viktor Adolf 11.2.1858
• Anton Theodor 13.12.1860
• Anna Helena 21.12.1862
• Herman Theodor 7.5.1865.

Perhe muutti Helena Carolina Sagulinin aikaisemmin hoita­maan kesti­kievariin vuonna 1862, jolloin vävy Adolf ryhtyi kesti­kievarin ja ravintolan pitäjäksi. Adolf kuoli loka­kuussa 1867, ja hänen jäl­keensä laadit­tiin peru­kirja helmi­kuussa 1868. Siinä vaiheessa Adolfin ja Amanda Caro­linan lap­sista olivat elossa 13-vuotias Karl Axel, 12-vuotias Johan Fredrik ja viisi­vuotias Anna Helena. Aikuis­ikään eli vain Karl Axel, sillä Johan Fred­rik kuoli vuonna 1871 ja Anna Helena kymme­nen vuotta myö­hemmin. 

Amanda Carolina Nilsson muutti elokuussa 1882 Helsinkiin, ja samana päivänä sinne muutti myös  hänen poikansa, luutnantti Karl Axel Nilsson. Pojan sotilas­urasta kerto­koon seuraava lai­naus Kotimaa-lehden 28.1.1927 julkaistusta nume­rosta:

Lähdettyään jo nuorena sotilasuralle hän suoritti upseeri­tutkinnon Venä­jällä Oranien­baumin kadetti­koulussa. Sen jälkeen hän pal­veli Puo­lassa, pala­ten v. 1881 Suo­meen ja pal­vel­len Suo­men armei­jassa v:een 1902.

Huhtikuussa 1888 esikuntakapteeni Karl Axel Nilsson vihittiin Oulussa kaupungin­viskaalin tytär Kaisi Elf­vingin kanssa. Kaisin vanhemmat olivat Hyryn­salmella synty­nyt Her­man Elf­ving ja Sophia Seger­ström. Karl Axelille ja Kai­sille syn­tyi Oulus­sa kol­me las­ta: Bertel Axel 13.10.1887, Karl Tors­ten 9.1.1889 ja Aili 11.10.1892. 

Sotilasuran jälkeen eversti­luutnantti Karl Axel Nils­son siirtyi köyhäin­hoidon palve­luk­seen tutkit­tu­aan alaa ensin stipen­di­aat­tina Ruotsissa. Hänet valittiin vuonna 1902 kahden vuoden koe­ajaksi vaivais­hoidon neuvo­jaksi lounai­seen piiriin, joka käsitti Uuden­maan, Turun ja Porin sekä Hämeen läänin. Vuonna 1904 hänet valit­tiin vaivais­hoidon neuvo­jaksi kahden vuoden koe­ajan jäl­keen, ja vuodesta 1918 vuo­teen 1924 hän toimi ensim­mäisen köy­häin­hoito­piirin tar­kas­ta­jana. Nils­son kuoli Helsin­gissä 25.1.1927. Näin hänestä kirjoi­tet­tiin edellä jo maini­tussa Kotimaa-lehden muisto­kir­joi­tuksessa:

Eversti Nilsson oli erin­omaisen sydä­mel­li­nen luon­teel­taan, saa­vut­taen kaik­kien nii­den rak­kauden, joi­den kans­sa hän joutui teke­mi­siin. Suu­rella an­taumuk­sella hän hoiti pal­jon vaati­vaa teh­tä­vään­sä ja sai nähdä ilok­seen köyhäin­hoidon ke­hit­ty­vän maas­sam­me yhä pa­rem­mal­le kan­nal­le. Ahke­raan hän käyt­ti ky­nään­sä­kin, sel­vit­tääk­seen kan­sa­lai­sil­leen köy­häin­hoi­don peri­aat­tei­ta.

 Karl Axelin ja Kaisin poika Bertel Axel Nilsson (1887–1939) oli kuvanveistäjä.

Fredrik Konstantin Sagulin

Vuonna 1833 syntynyt Fredrik Konstan­tin palveli muutaman vuoden armei­jassa. Ura alkoi Vaasan tarkk’ampujapataljoonassa ja päättyi muutamaa vuotta myöhemmin Viipu­rin tarkk’am­pu­ja­patal­joo­nassa.

• nuorempi aliupseeri 14.9.1854–5.3.1855, Kokkolan komp­pa­nia
• nuorempi aliupseeri 5.3.1855–31.8.1855, 1. Leppävirran komppania
• vanhempi aliupseeri 31.8.1855–1.1.1856, 1. Leppä­vir­ran komp­pa­nia
• nuorempi aliupseeri 21.12.1855–31.5.1856, 1. komppania
• varus­mestari 31.5.1856–28.8.1857, 1. komppania, ero sopi­mat­to­muu­den täh­den.

Haminan vuosien 1856–1865 rippikirjassa Fredrik Konstantin on äitinsä kanssa samalla sivulla. Huomautussarakkeen mukaan hän on entinen ali­upseeri, kauppa­puuk­hol­lari ja on saanut muutto­kirjan Venä­jälle vuonna 1864. Vuosien 1874–1884 rippi­kirjan sivulla 45 hänen tode­taan saa­neen tuo­mion vuonna 1878 ensi­ker­tai­ses­ta juo­pu­muk­sesta  ja vuonna 1882 väären­tä­mi­sestä. 

Fredrik Konstantin kuoli Haminassa 20.6.1885.

Fredrika Charlotta Sagulin

Vuonna 1835 syntynyt Fredrika Charlotta vihittiin 21.4.1853 Hami­nassa kaup­pias Henrik Ema­nuel Pavelinin kanssa. Mies oli silta­vouti Henrik Pave­linin ja Magda­lena Fern­bergin lapsi, joka oli syn­ty­nyt Mikke­lis­sä 6.3.1817. Kaup­pias Pave­lin teki kon­kurs­sin vuon­na 1859 ja kuoli Hami­nassa vuon­na 1874. Seuraa­vana vuon­na Fred­rika muutti Helsin­kiin. 

Kesällä 1883 Fredrika meni Helsin­gissä uusiin naimi­siin matka­posti­ekspe­di­tööri Ernst August Elf­vingin kanssa. Mies oli syntynyt 21.1.1841 Turussa. Hänen vanhem­pansa olivat ruoka­tavara­kauppias (hökare) Johan Elf­ving ja Maria Marga­reta Enbom. Ernst August oli toimi­nut aikai­sem­min yli­mää­räi­senä kamari­kirju­rina posti­johto­kun­nassa, kont­tori­kirju­rina Tampe­reel­la ja posti­kir­jan­pitä­jänä Vii­pu­ris­sa. Vuonna 1886 hän siir­tyi posti­kont­to­rin hoita­jaksi Hami­naan. Vuonna 1898 Ernst ja Fred­rika muut­tivat Sipoo­seen, jossa Fredrika kuoli seu­raa­van vuo­den touko­kuus­sa. Molem­mat avio­liitot jäi­vät lapset­to­miksi.

Ernst August Elfving meni toisiin naimi­siin Augusta Nord­manin kanssa vuonna 1903. Hän kuoli huhti­kuussa 1905, ja hä­net on hau­dat­tu Hie­ta­nie­men hau­taus­maalle Hel­sin­kiin.

Lähteitä:
Chronicling America. Historic American Newspapers. Michiganin Ironwoodissa 1906–1964 julkaistu amerikansuomalainen lehti Auttaja 24.5.1962. Linkki tekstissä.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Helsingfors Dagblad 1.7.1883. Turun Lehti 3.7.1902. Kotimaa 27.1.1927. Linkit tekstissä. 
Wirilander, Kaarlo 1985: Suomen armeijan upseeristo, aliupseeristo ja sotilasvirkamiehistö 1812–1871 (1880). Helsinki: Suomen historiallinen seura.