Lappeenranta /1 1896.
Rakas Veljeni William!!
Onnellista uutta vuotta toivotan.
Kuules veli rakas kuinka ikävä Evaldin on olla nyt mutta kumminkin pyydän ensin sinulta ettet puhu kellenkään mitään 1siksikin kuin minä Luulin saaneeni rukkaset kullaltani niin mä otin loman ja läksin pietariin ja olin siellä yli kahden viikon ja join harmissani yli 4än sadan markan ja sitte vasta läksin pois kuin avaantu silmäni kuin näin ett’ei ollut enää kukkarossa kuin 15ta Ryssän ruplaa rahaa ja siis olen nyt köyhä mies. Mutta luuloni oli väärä sillä ei hän tarkoittannu sanallaan sitä jota minä luulin vain päin vastoin toista ja siis mulla oli Erehdys suuri. Mutta toinen seikka kuin kaikilla 4n Eskadroonan Aliupseereilla on niin suuri kateus siitä kuin minulla on niin hyvät päivät kuin minä saan olla niinkuin itse tahdon mutta heidän täytyy olla harjoituksissa määrätyllä ajalla, niin ne Koittavat saata minua kiinni ottoon kuin mitkähän niin sillä kuin syksy joutuu ja minun palvelusaikani loppuu niin mä lähden täältä vaikk’ei olisi housujakaan jalassa mutta luulen veliseni että ehken auttaisit minua jos niin tiukka paikka tulisi? Sillä kuin meillä on nyt 3mas eskadroonan päällikkö yhden kuukauden kuluessa niin ne on aina luullut minun Eskadroonan päällikön vaihdossa tulevan kiinni ottoon vaan kuin sitä ei ole tapahtunu niin ne syövät kuin käärmeet.
Ole hyvä ja vastaa ensi tilaisuudessa sano kaikille paljon terveisiä mutta asiasta elä puhu kellenkään mitään lupaatko sen?
Jää hyvästi ja voi hyvin
Veljesi Evald.
Kirjeen lähettäjä oli varusmestari Theodor Evald Björklund ja vastaanottaja hänen isoveljensä Gustaf William Björklund. Theodor Evald oli syntynyt vuonna 1872 Iisalmen pitäjässä ja William vuonna 1864 Kuopiossa. Heidän vanhempansa olivat Gustaf Adolf Björklund ja Sofia Charlotta Väisänen.
Autonomian ajan asevelvolliseen ”vanhaan väkeen” kuului yhdeksän tarkk’ampujapataljoonaa sekä hieman myöhemmin (1891) Lappeenrantaan perustettu Suomen Rakuunarykmentti. Pataljoonassa oli neljä komppaniaa, mutta miesvahvuudeltaan suunnilleen vastaava rakuunarykmentti jakautui kuuteen eskadroonaan. Ratsuväessä oli perinteisesti muitakin erikoisuuksia: perusyksikön päällikkönä oli kapteenin sijasta ratsumestari, jalkaväen vänrikkiä vastasi kornetti ja komppanianvääpeliä eskadroonan vahtimestari.
Kummassakin aselajissa vääpelin/vahtimestarin apulaisena toimi varusmestari.
Toimeen tarvittiin rehellinen, taitava ja velvollisuudentuntoinen kunnon mies, sillä hänelle oli uskottu sangen vastuunalaisia tehtäviä. Ne selostetaan seikkaperäisesti alikapteeni Nikolai Alfthanin toimittamassa oppaassa Käsikirja Aliupseerille:
Varusmestari pitää hallussaan komppanian ruunun omaisuuden ja muonatarpeet. Hänen velvollisuutensa on: vastaanottaa, säilyttää ja saadun ohjeen mukaan, tarvetta myöten, jaella vaatetus- ja varustuskapineita, kiväärejä, patroonia sekä maaliin-ammuntaan ja kiväärien puhdistamiseen tarpeellisia aineita, ompeluaineita, muonaa, lämmitys- ja valaistusaineita sekä vuodeolkia. Hänen hallussaan on komppanian varushuone, hän kirjoittaa komppanian vaateluettelon ja luettelon komppanian omaisuudesta, pitää huolta leipomisesta ja tekee tiliä jauhoista, hän jättää tyhjät jauhosäkit takaisin sekä vastaa suoranaisesti hänen hoidossa olevasta omaisuudesta. Varusmestarin valitsee komppanian päällikkö aliupseereista ja pataljoonan päällikkö asettaa hänet virkaan ilmoituksella päiväkäskyssä.
Jos komppania kuormaston kanssa eroitetaan pataljoonasta, niin uskotaan kuormasto varusmestarille komennettavaksi. Hän on velvollinen:
1) itse johtamaan kuormien laittamista ja niiden purkamista sekä vastaamaan, jos jotain huolimattoman kuormaamisen tähden turmeltuu tahi jos poiketaan kuormaamista varten annettuista määräyksistä;
2) valvomaan että niin paljon kuin mahdollista koetetaan välttää ajopelien särkymistä;
3) huolta pitämään siitä, että hevoset aikanansa ruokitaan, juotetaan ja kengitetään, sekä yleensä että hevoset hyvin hoidetaan;
4) jokaisessa yöpaikassa tarkastamaan vaunuja ja jos on tarvis niitä korjata, valvomaan että työ tulee hyvästi tehdyksi;
5) jokaisessa yöpaikassa tarkastamaan hevosia ja ilmoittamaan komppanian päällikölle sairastuneista, väsyneistä ja kengittömistä hevosista (Sm. P.k. 1885 v. № 188, § 61 ja 63).
Evaldin asioihin palataan myöhemmässä kirjoituksessa.
Lähteitä:
Alfthan, Nikolai 1888: Käsikirja Aliupseerille. Kuopio.
KA Mli, Lappeenrannan RO, Cc:8 Raastuvanoikeuden ja maistraatin memoriaalipöytäkirjat ja pöytäkirjojen liitteet 1895–1896.
Onpa mainio kirje. Kiinnostaa kyllä miten kävi.
Sain tämän linkin juuri Theodorin veljen Fransin jälkeläiseltä. Mielenkiintoista ja mahtavaa lukea tarinoita Theodor Evald Björklundin tyttären pojan poikana.
Kaikuja menneisyydestä. Elämää eletty silloinkin.
Kiitos!
Kiitos kommentista! Olet ehkä huomannut, että Theodor on mukana myös kirjoituksessa Rikoksia rakuunarykmentissä 1. Sille on tulossa jatko-osakin, näillä näkymin lokakuussa.