Uudessa Suomettaressa julkaistiin 11.1.1871 Siwulta katsojan kirjoitus:

Maaseuduilta. Janakkalasta 7 p. Tammik. Iltahuweja on wietetty täällä tätä nykyä jotensakin usioita; niin wiimeksi tämän kuun 6:tena päiwänä. Näistä wiimeisistä sanotaan tulot käytettäwän pitäjän tyttökuolun hywäksi (?). Ilta wietettiin tanssilla ja rawintojaisilla, toisiensa tutustelemisella. Siwulta katsojan täytyy sanoa, että seura-elämä oli jotensakin wilpas, siiwotapainen, etenkin jos ei meidän täytyisi mainita eräitä nuorukaisia H–nan kaupungista, jotka kuntansa – ei – oppilaitoksiensa häpiäksi käyttiwät itsensä jotenkin törkiästi, mikä kiroomisella, riwosanoilla rähisten, mikä taas näki hywäksi ommella tanssijat pysähtyessä waatteista yhteen; lausuen ihannellen: ”Nyt on” muka ”hywä elää kun ollaan maalla, ei täällä opettajain silmä tapaa”. Kansaa oli kokoutunut yli 200 hengen, tulot tuntemattomat.
Kirjoitus kirvoitti huvitoimikunnan jäseneltä vastauksen, joka julkaistiin Hämäläisessä 2.2.1871:
Janakkalasta 23 p. Tammik. Kuin 7:tä päiwältä tätä kuuta Uuden Suomettaren 5 N:o on ”eräs siwulta katsoja” rientäin kiiruhtanut, omituisella loukkaawalla tawallansa, ilmoittamaan meidän päiwää ennen wietetyitä ilta-huwiamme Irjalassa, niin pyydämme sitä wähän oikaista.
Te siwulta-katsoja olette olewinanne epätiedossa mihinkä tarkoitukseen tulot käytetään! Jos niin olis, niin syyttäkää itseänne siitä että ette tahdo tietää mitä on monin kerroin julistettu. Ja miksi riennätte ilmoittamaan asioita, joista ette ensin hanki tietoja? Illan sanotte wietetyn ”tanssilla ja rawintojaisilla y. m.” waan myöskin ”törkiällä kiroomisella, riwosanoilla rähisten y. m. konnuudella!” josta sysäätte syyn H–nan kaupungillen, erittäin koululaitoksille. — Tämä huonompi puoli näyttää olewan ilmoitukselle pää-esine, jonka olette suurennuslasin läpi katsellut siwultapäin. Luennosta, jolla huwit aljettiin, ja jossa herra Magisteri –l–b–s Helsingistä, historiallisesti esitti työn ja säästäwäisyyden suurta hyötyä ynnä laiskuuden ja tuhlaawaisuuden onnettomia seurauksia, se todellisesti ansaitsi huomiota josta kiitos hänellen — siitä ette wirka mitään! — Kukahan tuo siwulta katselia liene? arwellee lukia. — Sitä emme tarkoin tiedä, waan arwelemme niin ja näin, ajattelemme niinkuin että se woisi olla joku hywin suuri-arwoinen Herra, wai lieneekö vaan pikku Weitikka; sillä eihän muutoin rohkenis asettaa koko kaupungin wäestöä häpiän alaiseksi, jonkun yksityisen nuorukaisen, warsin wähän-pätöisen wallattomuuden tähden. Ei pidä mahdottomia koskaan waatia, kohtuus on paras. Me puolestamme wakuutamme, että nämä huwit wietettiin niin tyydyttäwästi ja hupaisesti kuin se woi mahdollistakin olla näin syrjäisessä loukossa, ja sekalaisessa seurassa. Tulot oli toimikunta esittänyt, waan ei päättänyt, wähemmän Harmonian ostoksi tyttökoululle, ja jäänös, jos ja minkäwerran sitä tulis, turwattomain orpolasten rippi- tahi kansakoulun käynnin awuksi. Pääsy-lippuja myytiin 231, joista kahden herraskartanon perheille ostettiin 24, waikka eiwät esteiden tähden woineet itse tulla seuraan. Koko woitto oli 200 markkaa. Kiitollisuudella muistelemme kaikkia osan ottaneita huwiimme, etenkin ulkokuntalaisia ja toiwomme wastakin saada seurustella kanssanne!
Kirjoituksen perässä oli toimituksen lisäys: ”Toimitukselle on ilmoitettu kuka se häwytöin kirjoittaja on, mutta emme hänen nimeänsä tässä tahdo julkaista. Sanomme waan ettei tämä ole ensimäinen kerta, kuin hän ilkeydestä taikka ymmärtämättömyydestä parjaa muiden hywiä toimia.”
Sananvaihto jatkui Uudessa Suomettaressa 13.2.1871:
Wähän wastinetta.”Hämäläisen” 5:nessä n:ssa kirjoittaa eräs kirjailija Janakkalasta. Tämä ärähtelee eräästä Suomettaressa taannoin ilmestyneestä kirjekkeestä, jossa moitittiin sitä epäjärjestystä, jonka muutaman Hämeenlinnan kaupungista tulleet nuorukaiset saattoiwat Loppiaisina Janakkalassa pidetyissä yleisissä iltahuwissa.
Aiwan luonnollista onkin että kukin turwattiansa kannaltaan puolustaa; warsinkin semmoinen, joka niin nöyräpäisesti par’aikaa orpolasten kunta-kasarmia puuhailee. — Mutta kun turwattiansa, noita iltahuwin yllämainituita häiritsijöitä tahtoo julkisuudessa puolustaa, niin täytyy tietää että tosi on aina tosi ja muistaa, että läsnä-olijoita iltahuwissa oli kolmatta sataa. Ainoastaan tätä tahdomme kirjailijalle muistuttaa. Mitä muutoin hänen oksatuumiinsa tulee, pyytäisimme häntä ensin wertailemaan ”Hämäläisessä” antamaansa ilmoitusta iltahuwista ja kuulutusta Janakkalan kirkossa kuinmyös nyt wastattawaa ärähtelemistään; kenties löytää hän siitä sen kysymysmerkin joka loukkasi häntä.
Mitä ”Hämäläisen” toimituksen muistutukseen tulee, luulisin sen parhaiten menestyneen lähtölässään! Useampia iltahuwissa läsnä-olijoita.
Kynäsota jatkui Hämäläisessä 16.3.1871 kirjoituksella ”Wielä wähän puolustusta”. Uudessa Suomettaressa taas julkaistiin 22.3.1871 kirjoitus ”Liian suurta warowaisuutta”, jossa Sanomalehtien lukija pääsi irvailemaan toimikunnalle sattuneesta lipsahduksesta:
Iltahuwista Janakkalassa wiime Loppiaisena, johon näyttää riita-omena sekaan paiskatuksi, on jo niin moni julkisuuden alallakin koettanut sappeansa hellyttää. — Näyttää siltä että siellä on puute aineista kirjoituksiin. Ikäwä waan, että wäsyttäwät kärsiwällisimmätkin lukijat. Että syy on ”aidassa jos wuohissakin” sen jokainen käsittää — waan nyt on ilmestynyt uusi esine, joka saattaa kauempaa katselian eri ajatuksiin.Onko mahtanut kaksikielisyys synnyttää yllämainitun sekasotkun? Nyt on ensi Marianpäiwäksi eli 25 p:ksi tätä maaliskuuta taas arpajais- ja iltahuwikuulutus Hämäläisen 11 n:ossa. Mutta nyt näyttää toimikunta koettawan tehdä tehtäwänsä, estääksensä kaikki riidan-aineet! On näet kutsuttu suomalaiset jo kello 4 aamulla, arwaten Maijaa ylös herättelemään, ja ruotsalaiset wasta kello 4 ehtoolla (!) . . On sitäkin päätöstä tehtäissä mahtanut eri mieliä olla; mitä enää perästä tulleekaan? Warokaa jo sanomalehtien toimittajat lisälehtiä — taikka lienee paras että työnnätte ne kaikki Weitikalle! Se ehkä parhain taitaa muodostaa senlaiset asiat ja ehkä tehdä hauskoiksikin! Sanomalehtien lukija.


Alkuaika suomeksi ”kello 4 ennen puoltapäivää”,
ruotsiksi ”kl. 4 e. m.” eli neljältä iltapäivällä.
Lähteitä:
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Hämäläinen ja Uusi Suometar 1871. Linkit tekstissä.