Iltahuvit Janakkalassa

 Uudessa Suomettaressa julkaistiin 11.1.1871 Siwulta katsojan kirjoitus:

Uusi Suometar 11.1.1871, sivu 3.

Maaseuduilta. Janakkalasta 7 p. Tammik. Ilta­huweja on wietetty täällä tätä nykyä jotensakin usioita; niin wiimeksi tämän kuun 6:tena päiwänä. Näistä wiimeisistä sanotaan tulot käytet­tä­wän pitäjän tyttö­kuolun hywäksi (?). Ilta wietet­tiin tans­silla ja rawin­to­jai­silla, toi­si­en­sa tutus­te­le­mi­sel­la. Siwulta katsojan täytyy sanoa, että seu­ra-elämä oli joten­sakin wilpas, siiwo­tapainen, etenkin jos ei meidän täytyisi mainita eräitä nuoru­kaisia H–nan kaupun­gista, jotka kuntansa – ei – oppi­laitok­siensa häpiäksi käyt­ti­wät itsensä jotenkin törkiästi, mikä kiroo­mi­sella, riwo­sanoilla rähis­ten, mikä taas näki hywäksi ommella tanssijat pysäh­tyessä waat­teista yhteen; lausuen ihan­nellen: ”Nyt on” muka ”hywä elää kun ollaan maalla, ei täällä opetta­jain silmä tapaa”. Kansaa oli kokoutunut yli 200 hengen, tulot tunte­mat­to­mat.

 Kirjoitus kirvoitti huvitoimikunnan jäseneltä vastauk­sen, joka julkais­tiin Hämäläisessä 2.2.1871:

Janakkalasta 23 p. Tammik. Kuin 7:tä päiwältä tätä kuuta Uuden Suomettaren 5 N:o on ”eräs siwulta katsoja” rientäin kiiruhtanut, omituisella loukkaawalla tawallansa, ilmoittamaan meidän päiwää ennen wietetyitä ilta-huwiamme Irja­lassa, niin pyy­dämme sitä wähän oikaista.

Te siwulta-katsoja olette olewinanne epätiedossa mihinkä tarkoitukseen tulot käytetään! Jos niin olis, niin syyttäkää itseänne siitä että ette tahdo tietää mitä on monin kerroin julistettu. Ja miksi riennätte ilmoittamaan asioita, joista ette ensin hanki tietoja? Illan sanotte wietetyn ”tanssilla ja rawintojaisilla y. m.” waan myöskin ”törki­ällä kiroo­misella, riwo­sanoilla rähisten y. m. konnuu­della!” josta sysäätte syyn H–nan kaupungillen, erittäin koululaitoksille. — Tämä huonompi puoli näyttää olewan ilmoi­tukselle pää-esine, jonka olette suurennus­lasin läpi katsellut siwulta­päin. Luennosta, jolla huwit aljet­tiin, ja jossa herra Magis­teri –l–b–s Helsingistä, historiallisesti esitti työn ja säästäwäisyyden suurta hyötyä ynnä laiskuuden ja tuhlaawaisuuden onnettomia seurauksia, se todellisesti ansaitsi huomiota josta kiitos hänellen — siitä ette wirka mitään! — Kukahan tuo siwulta katselia liene? arwellee lukia. — Sitä emme tarkoin tiedä, waan arwelemme niin ja näin, ajattelemme niinkuin että se woisi olla joku hywin suuri-arwoinen Herra, wai lieneekö vaan pikku Weitikka; sillä eihän muutoin rohkenis asettaa koko kaupungin wäestöä häpiän alaiseksi, jonkun yksityisen nuorukaisen, warsin wähän-pätöisen wallattomuuden tähden. Ei pidä mahdottomia koskaan waatia, kohtuus on paras. Me puolestamme wakuu­tamme, että nämä huwit wietettiin niin tyydyttä­wästi ja hupaisesti kuin se woi mahdollistakin olla näin syrjäisessä loukossa, ja sekalaisessa seurassa. Tulot oli toimikunta esittänyt, waan ei päättänyt, wähemmän Harmo­nian ostoksi tyttö­koululle, ja jäänös, jos ja minkäwerran sitä tulis, turwatto­main orpo­lasten rippi- tahi kansa­koulun käynnin awuksi. Pääsy-lip­puja myytiin 231, joista kahden herraskartanon perheille ostettiin 24, waikka eiwät esteiden tähden woineet itse tulla seuraan. Koko woitto oli 200 markkaa. Kiitolli­suudella muistelemme kaikkia osan ottaneita huwiimme, etenkin ulko­kunta­lai­sia ja toiwomme wastakin saada seurustella kanssanne!

Kirjoituksen perässä oli toimituksen lisäys: ”Toimitukselle on ilmoitettu kuka se häwytöin kirjoittaja on, mutta emme hänen nimeänsä tässä tahdo julkaista. Sanomme waan ettei tämä ole ensimäinen kerta, kuin hän ilkeydestä taikka ymmärtämättömyydestä parjaa muiden hywiä toimia.”

Sananvaihto jatkui Uudessa Suomettaressa 13.2.1871:

Wähän wastinetta.”Hämäläisen” 5:nessä n:ssa kirjoittaa eräs kirjailija Janakkalasta. Tämä ärähtelee eräästä Suometta­ressa taan­noin ilmes­ty­neestä kir­jek­keestä, jossa moi­tit­tiin sitä epä­järjestystä, jonka muuta­man Hämeen­linnan kaupun­gista tul­leet nuoru­kaiset saat­toiwat Lop­piai­sina Janak­ka­lassa pide­tyis­sä ylei­sissä ilta­huwissa.

Aiwan luonnol­lis­ta onkin että kukin turwat­tiansa kannal­taan puolus­taa; warsinkin semmoinen, joka niin nöyrä­päisesti par’aikaa orpo­lasten kunta-kasarmia puuhai­lee. Mutta kun turwattiansa, noita iltahuwin yllämainituita häiritsijöitä tahtoo julkisuudessa puolustaa, niin täytyy tietää että tosi on aina tosi ja muistaa, että läsnä-olijoita ilta­huwissa oli kol­matta sataa. Ainoastaan tätä tahdomme kirjailijalle muistuttaa. Mitä muutoin hänen oksa­tuu­miinsa tulee, pyytäi­simme häntä ensin wertai­le­maan ”Hämä­läi­sessä” anta­maansa ilmoi­tusta ilta­huwista ja kuulu­tusta Janak­ka­lan kir­kossa kuin­myös nyt wastat­ta­waa äräh­te­le­mis­tään; kenties löytää hän siitä sen kysymys­merkin joka loukkasi häntä.

Mitä ”Hämä­läisen” toimi­tuksen muistu­tukseen tulee, luuli­sin sen parhaiten menes­tyneen lähtölässään!                Useampia ilta­huwissa läsnä-oli­joita.

Kynäsota jatkui Hämäläisessä 16.3.1871 kirjoituksella ”Wielä wähän puolustusta”. Uudessa Suomettaressa taas julkaistiin 22.3.1871 kirjoitus ”Liian suurta waro­waisuut­ta”, jossa Sanoma­lehtien lukija pääsi irvai­lemaan toimi­kunnalle sattu­neesta lipsah­duk­sesta:

Iltahuwista Janakkalassa wiime Loppiaisena, johon näyttää riita-omena sekaan paiska­tuksi, on jo niin moni julki­suuden alal­lakin koet­tanut sap­peansa hel­lyt­tää. — Näyttää siltä että siellä on puute aineista kirjoi­tuk­siin. Ikäwä waan, että wäsyttäwät kärsiwällisimmätkin lukijat. Että syy on ”aidassa jos wuohis­sakin” sen jokai­nen käsit­tää — waan nyt on ilmes­tynyt uusi esine, joka saat­taa kauem­paa katse­lian eri ajatuk­siin.Onko mahtanut kaksi­kieli­syys syn­nyttää yllä­mai­ni­tun seka­sotkun? Nyt on ensi Marian­päiwäksi eli 25 p:ksi tätä maalis­kuuta taas arpajais- ja ilta­huwi­kuu­lutus Hämä­läisen 11 n:ossa. Mutta nyt näyttää toimi­kunta koet­ta­wan tehdä tehtä­wänsä, es­tääk­sensä kaik­ki rii­dan-ai­neet! On näet kut­suttu suoma­lai­set jo kello 4 aamulla, arwa­ten Maijaa ylös herät­te­lemään, ja ruotsa­lai­set wasta kello 4 ehtoolla (!) . . On sitäkin pää­töstä teh­täissä mah­tanut eri mie­liä olla; mitä enää perästä tul­lee­kaan? Waro­kaa jo sanoma­lehtien toimit­ta­jat lisä­leh­tiä — taikka lienee paras että työn­nätte ne kaikki Weiti­kalle! Se ehkä parhain taitaa muodostaa sen­laiset asiat ja ehkä tehdä hauskoiks­ikin! Sanomalehtien lukija.

Hämäläinen 16.3.1871, sivu 4.
Alkuaika suomeksi ”kello 4 ennen puolta­päivää”,
ruotsiksi ”kl. 4 e. m.” eli neljältä ilta­päivällä.

Lähteitä:
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Hämäläinen ja Uusi Suometar 1871. Linkit tekstissä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *