Toukokuun 10. päivänä vuonna 1809 Lopen Salonkylässä kuoli 51-vuotias ”entisen vapaaehtoisen vaimo” Kaisa (Katarina) Ernestintytär, s. 24.10.1757. Muutamaa päivää aikaisemmin olivat menehtyneet myös Kaisan vanhemmat: äiti Maria Juhontytär viides toukokuuta ja seuraavana päivänä isä, Antiniemen vanha torppari Ernest Petterinpoika. Kuolinsyinä mainitaan pistos (håll och styng) sekä yskä ja rintakipu (hosta och bröstvärk). Näin lähekkäin sattuneet kuolemantapaukset samassa perheessä viittaavat siihen, että kuolinsyy oli jokin keuhkotulehduksen aiheuttanut tarttuva tauti. Kaikki kolme haudattiin 14.5.1809.
Perunkirjoitus pidettiin 18. tammikuuta 1810 Antiniemen torpassa. ”Vähäisen irtaimen omaisuuden” arviomiehinä olivat vääpeli Carl Gustaf Laurentz ja torppari Juho Israelinpoika Jokila. Kaisa jätti jälkeensä leski Erik Enin, jota rippikirjassa tähän aikaan kutsutaan itselliseksi, sekä kolme alaikäistä tytärtä, 15-vuotiaan (Stiina) Loviisan, 12-vuotiaan Eeva Liisan ja yhdeksänvuotiaan Maijan. Tyttärien edunvalvojaksi ilmoittautui Immanuel Abrahaminpoika, Kaisan sisarenmies.
 |
| Leski Erik En ja lasten edunvalvoja Immanuel Abrahaminpoika vahvistivat puumerkeillään tyytyväisyytensä perukirjaan. Perukirjan oikeellisuuden todistivat C. G. Laurentz, G. M. Alander ja torppari Juho Israelinpoika. KA Hml Lopen perukirjat 1810–1811. |
Perukirjassa lueteltiin pesän omaisuus:
Rautaa
- viiden kannun (13 litran) ja kolmen kannun (vajaan kahdeksan litran) vetoiset padat
Lasia
- kaksi pulloa, toinen yhden kannun (2,6 l) ja toinen tuopin (1,3 l) vetoinen
Puuesineitä
- vanha raudoitettu kirstu
- kalja/sahtitynnyri ja -kuurna
- kaksi vesisaavia, kolme maitopyttyä, kaksi kiulua
- kaksi vatia, neljä pyökkilautasta, puoli tusinaa lusikoita
- pitkä pöytä, sänky
- rukki, kangaspuut ja pellavalihta
Ajo- ja ratsastuskaluja
- länget ja niiniremmi
- kakkula-aisat
- työreki
Sänkyvaatteita
- kaksi ryijyä, joista toinen ”vanha”
- kaksi rohtimista lakanaa
Vainajan vaatteet
- vaaleansininen päähine silkkisarssia, punavalkoruutuinen ja valkoinen mustapilkullinen puuvillaliina, valkoinen palttinainen liina
- puuvillahame ja röijy, raidallinen sarssihame, nahkaröijy, jossa raidallinen sarssipäällinen, puuvillainen röijy
- kolme paitaa, tyynyliina
Lesken vaatteet
- huopahattu, lyhyt sininen sarkatakki
- kaksi palttinaista ja yksi rohtiminen paita
- kolme kyynärää palttinaa
- kaksi kyynärää kaksiniitistä rohdinkangasta
- kuusi kyynärää neliniitistä rohdinkangasta
Kotieläimet
- seitsenvuotias punainen tamma, jonka harja ja häntä olivat valkoiset
- vuoden vanha lehmävasikka
- lammas ja kolme vuoden vanhaa karitsaa
- vuoden vanhat vuohi ja vuohipukki
Omaisuuden arvo oli yhteensä 13 taalaria 41 killinkiä banko. Köyhäinosan, perukirjan laatijoiden palkkion ja perukirjan lunastuksen lisäksi lyhennyksinä olivat velat. Pesä oli velkaa kornetti Laurentzille, torppari Immanuel Luhtapakalle, Topenon sahan rakennusmestari Blomströmille, torppari Elias Simonpoika Antiniemelle ja torppari Juho Kontolalle. Yhteensä lyhennykset olivat hieman yli 20 taalaria. Koska velat ylittivät varat, ei perinnönjakoa tehty, vaan leski otti vastatakseen veloista ja sai menetellä omaisuuden suhteen haluamallaan tavalla.
Lesken vaatteiden jälkeen perukirjassa mainitut palttina- ja rohdinkankaat herättävät ajatuksia. Kangasta oli yhteensä noin kuusi ja puoli metriä. Oliko se tarkoitettu myytäväksi vai omaan käyttöön, esimerkiksi miehen vaatteisiin, ja oliko kankaat kutonut Kaisa vai itselliseksi mainittu Erik En? Olihan Erik pellavakankuri Paavo Paavonpojan (Påhl Påhlsson) pojanpoika.
Lähteitä:
KA Hml Sääksmäen al. tk., Ec: 6 Lopen käräjäkunnan perukirjat 1810–1811.
Käytän tässä vanhoissa asiakirjoissa esiintyvää Antiniemi-nimeä. Nykyään paikka on Antinniemi, mutta kumpi nimi on ”alkuperäinen”, on epäselvää.
