Maria Grönroos – kutoja ja suutarin vaimo

Hattulassa 1795 syntynyt Maria Juhontytär tuli Benvikin kouluun heinäkuussa 1818. Hän oli silloin 23-vuotias ja oli ehtinyt olla parissa palveluspaikassa. Monien muiden oppilaiden tapaan Maria otti Benvikissä sukunimen: hänestä tuli Grönroos.

Maria edistyi kudonnan taidossa erinomaisesti. Jo vuoden 1819 katselmukseen mennessä hän oli kutonut toisen luokan kangasta, mihin oli hänen lisäkseen yltänyt vain neljä muuta samana vuonna saapuneista 21 neidosta. Vuoden 1821 katselmukseen mennessä Maria oli kutonut kangasta yhteensä 139 1/4 kyynärää, josta hienointa eli kolmannen luokan kangasta oli 105 1/4 kyynärää. Häntä uutterampi oli ollut vain toinen Hattulasta tullut neito, Maria Laka.

Katselmuksessa 29.12.1820 Maria Juhontyttären palttina arvioitiin ”erityisen hyväksi”. Toinen hattulalainen, Maria Matintytär (Laka) sai kudonnaisestaan maininnan ”esitetyistä kankaista kaikkein kaunein”. KA Sta, Gs: 10 Suomen talousseuran tilitykset tositteineen.

Opiskeltuaan kolme vuotta ja neljä kuukautta Maria sai opettajattaren todistuksen syksyllä 1821 ja lähti joulukuussa kotimatkalle kahdeksan muun neidon kanssa. Hän palasi Katinalan Puotilaan, jossa isä oli lampuotina.

Ei ole tiedossa, opettiko Maria Grönroos kutomista kotiin palattuaan. Yksittäisiä oppilaita hänellä on saattanut olla, mutta todennäköisimmin hän teki tilaustöitä kartanonomistajille ja muille toimeksiantajille Hattulassa ja sen naapuripitäjässä Hauholla. Marraskuussa 1823 Hauhon pitäjänkokouksessa päätettiin anoa Marialle palkintoa 40 kyynärän pituisesta ja kuusi korttelia leveästä palttinasta, jonka loimessa oli 3200 lankaa ja joka siten oli hienointa kolmannen luokan kangasta. Palttinan oli Marialta tilannut Hauhon Eteläisten puustellissa asunut majuri Joachim Christiernin.

Palkinto, 16 ruplaa pankkoassignaatteina, luovutettiin Marialle seuraavan vuoden marraskuussa. Pitäjänkokouksen pöytäkirjassa häntä kutsutaan opettajattareksi, ja kun hänet joulukuussa samana vuonna vihittiin pitäjänsuutari Christer Kockströmin kanssa, hänen tittelinään on jungfru. Koulutus oli antanut hänelle arvostetumman aseman kuin hän lampuodin tyttärenä muuten olisi saanut. Benvikistä valmistuneet opettajattaret olivat muutenkin erityisasemassa, sillä vuoden 1822 asetuksen nojalla he saivat asettua haluamalleen paikkakunnalle, eikä heihin sovellettu suojeluksettomia naimattomia naisia koskevia irtolaissäännöksiä. Naimisiin menon jälkeen Maria kuitenkin oli puolisonsa edusmiehisyyden alainen.

Avioliitto

Marian puoliso Christer Kockström oli syntynyt tykkimies Christer Kockströmin ja Eeva Greta (Margareta) Kaarlentyttären vanhimpana poikana 4.12.1796. Isän kuoltua todennäköisesti Suomen sodassa (i fält död) äidille myönnettiin  eläke.

Christer oli ehkä saanut suutarinoppia jo kotona, sillä isänkin käsityötaidoksi on katselmusluettelossa merkitty suutari. Kolme vuotta Christer oli oppipoikana suutari Gustaf Ekillä, minkä jälkeen hän vuonna 1816 anoi pääsyä pitäjänsuutariksi.

Christer Kockström menestyi ammatissaan hyvin, ja vuonna 1822 hän anoi, että saisi runsaan asiakaskuntansa vuoksi ottaa kaksi oppipoikaa. Oppipoikia hänellä oli myöhemminkin. Perheessä oli myös piika vielä vuoden 1836 henkikirjassa. Marian töistä ei naimisiinmenon jälkeen ole löytynyt merkintöjä, eikä Talousseuran arkistossa ole Hauholta lähetettyjä palkintoanomuksia. Luulisi kuitenkin, että Marian kutojantaidoille olisi Hauhon monissa kartanoissa ollut kysyntää. Henkikirjojen mukaan Marian asuinkylässä Kokkilassa oli samaan aikaan muitakin kutojia, Erik Erikinpoika ja ”kutoja Ulla”. Rippikirjoissa ei kutoja-nimitystä esiinny, joten Ullan henkilöllisyys jää tuntemattomaksi. Kockströmien perhe-elämä oli välillä vaikeaa, sillä suutari Kockström oli taipuvainen juopotteluun ja kohteli kaltoin vaimoaan. Vuonna 1849 häntä kehotettiin pysymään raittiina ja käyttäytymään sävyisästi vaimoaan kohtaan.

Marialle ja Christerille syntyi viisi lasta:

• Maria Charlotta, s. 3.1.1826, k. 30.12.1895 Lammi. Pso: Heikki Juho Heikinpoika Marttila.
•  Carl Christer, s. 4.5.1827, k. 12.1.1830 tulirokkoon.
• Gustaf Adolf, s. 21.6.1829. Sai työkirjan ”rautateille” vuonna 1857. Vuosien 1870–1879 rippikirjassa hänen sanotaan olleen poissa jo monta vuotta.
• Johan Christian, s. 6.8.1831. Pso 1858: Maria Henrika Heikintytär. Perhe muutti Hauholta Lopelle ja sieltä Vanajaan 1868.
• Ulla Valeriaana, s. 22.4.1834. Oli palveluksessa Hämeenlinnassa 1858–1860. Pso 1861: Karl Gustaf Mellin. Perhe asui pitkään Hauhon Hahkialassa, missä mies palveli voutina luutnantti Charpentierillä. Mellin sai vuonna 1883 Talousseuran hopeamitalin 23-vuotisesta palveluksesta.

Vuonna 1858 Christer Kockström anoi lupaa lopettaa pitäjänsuutarin toimensa. Hän sanoi olevansa jo korkeassa iässä ja valitti voimiensa ja näkönsä heikentyneen. Maria Grönrooskaan ei ollut työkuntoinen. Hän oli kuuroutunut, ja vuoden 1858 henkikirjassa hänen sanotaan olevan myös sokea. Viimeisinä vuosina pariskunnan elämä oli köyhää, sillä mitään omaisuutta ei käsityöläisille ollut vanhuuden varalle kertynyt.

Maria Grönroos kuoli hengenahdistukseen (andtäppa) 74-vuotiaana 20.10.1868. Puoliso Christer Kockström menehtyi kahdeksan vuotta myöhemmin, 18.11.1877.

Lähteitä:
KA Sta, Suomen talousseuran tilitykset tositteineen Gs: 10, Gs: 12.
KA Uusi astia Hauhon pitäjänkokouksen pk 2.11.1823 ja 14.11.1824.
ÅAB FHS, D XV B 4.
SSHY:n jäsensivut. Suomeen sijoitettu tykistö, Majuri Charpentierin komppania. Katselmus 27.7.1807.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Hämeen Sanomat 13.4.1883 no 29. Linkki tekstissä.

Maria Grönroosia tutki ensimmäisenä Marjatta Parviainen vuonna 2016 Anja Nieminen-Porkan pitäjänkäsityöläiskurssilla, ja siitä sai alkunsa Benvikin neitojen tutkiminen. Maria esiteltiin myös Pitäjän­­käsi­työläiset suvussa jayhtei­sössä -näyttelyssä, joka järjestettiin kesällä 2016
Kansallis­arkiston Hämeen­linnan toimi­paikassa arkiston, Hämeenkesä­yliopiston ja Pitäjän­käsityöläiset suku­­tutki­muk­sessa -kurssinyhteistyönä.