Finlands Allmänna Tidningen -lehdessä oli heinäkuussa 1858 kuulutus, jossa etsittiin saman vuoden maaliskuussa edesmenneen itsellisnaisen Eeva Kaisa Björkin perillisiä.
Taustaa
Eeva Kaisa syntyi vuonna 1781 Pilpalan Hyrryllä emäntä Kaisa Simontyttären (1743–1798) toisessa avioliitossa Isak Simonpojan (1746–1789) kanssa. Kotoa lähdettyään Eeva Kaisa oli piikana eri taloissa. Hänelle syntyi yksi tytär, Cecilia, joka kuoli viisivuotiaana. Naimisiin mennessään Eeva Kaisa Isakintytär oli itsellisnainen Pilpalassa.
Heikki eli Henrik Johan Samuelinpoika Björk oli syntynyt Tammelassa 26.6.1802. Lopelle muuton jälkeen isä Samuel Björk teki töitä sahanrenkinä ja itsellisenä. Perhe asettui lopulta Rajalan torppaan, jonka torppariksi Heikki Björk on merkitty vuodesta 1823.
Avioliitto
Heikki Samuelinpoika Björk ja Eeva Kaisa Isakintytär vihittiin 3.10.1826, ja pariskunta muutti Maatraivan alaiseen Vähäojan torppaan Pilpalaan. Ehkä puolisoiden suuresta ikäerostakin johtuen avioliitossa alkoi pian olla ongelmia. Jo seuraavan vuoden syyskäräjillä Eeva Kaisa syytti miestään siitä, että tämä oli vienyt torpan lukitusta aitasta vaimolle kuuluvaa omaisuutta: kauraa, ohraa, ruista, jauhoja, herneitä, villoja, pellavansiemeniä, rohdinkangasta, ryijyn ja tyynyn sekä hopeasormuksen, yhteensä 43 taalarin 4 killingin arvosta valtion velkakirjaseteleinä.
Mitään murtojälkiä ei aitan ovessa ollut. Eeva Kaisa sai vihiä, että tavarat olisi viety Rajalan torppaan, ja ilmoitti asiasta nimismiehelle. Järjestetyssä etsinnässä mainittu omaisuus löytyikin, ja se siirrettiin turvaan Maatraivan taloon. Eeva Kaisa pelkäsi Heikin vievän loputkin tavarat, joten hän siirsi torpasta turvaan kaiken pesään tuomansa irtaimen mukaan lukien yhden lehmän, vasikan, kaksi lammasta ja vuohen. Heikille jäi lehmä, lammas ja vuohi. Eeva Kaisan mielestä oli syytä epäillä Heikkiä pesänkavalluksesta.
Asian käsittelyä jatkettiin seuraavilla talvikäräjillä. Heikin isä Samuel Björk kielsi tietävänsä mitään asiasta. Veli Mikko sanoi tavaroiden olevan pantti hänen Heikille antamastaan lainasta. Heikki sanoi samaa ja väitti tuoneensa tavarat Rajalaan päiväsaikaan, ei yöllä. Todistajiksi oli kutsuttu lautamies Abraham Pietilä ja talollinen Matti Maatraiva sekä Matin veli Kustaa. Kaksi ensin mainittua olivat olleet mukana etsinnöissä Rajalan torpassa, ja Maatraivat tunsivat riidan osapuolten elämäntavat. Todistajien mukaan oli epätodennäköistä, että tavarat olisivat olleet velan panttina, sillä sekä Heikin vanhemmat että veli olivat varattomia, eikä heillä ollut varaa antaa minkäänlaista lainaa. Heikki ei naimisiin mennessään ollut tuonut pesään muuta kuin vaatteet päällään, kun taas Eeva Kaisalla oli jonkin verran perintöä Hyrryltä. Pariskunnan avioliitto tiedettiin riitaiseksi, ja Eeva Kaisa oli valittanut puolison pahoinpidelleen häntä, mistä olivat todisteena monet mustelmat.
Heikki Björk ei kiistänyt todistajien lausuntoja, mutta väitti Eeva Kaisan omineen hänelle kuuluvia vaatekappaleita yhteensä 19 taalarin 40 killingin arvosta. Eeva Kaisa myönsi asian, mutta sanoi itse hankkineensa ja maksaneensa kaikki nämä parseelit.
Kihlakunnanoikeudessa saatiin aikaan sovittelu. Eeva Kaisa sai pitää hallussaan olevan omaisuutensa ja sai asua erossa puolisostaan, kunnes sopu syntyisi tai tultaisiin muunlaiseen ratkaisuun. Eeva Kaisan tulisi palauttaa Heikiltä takavarikoimansa vaatekappaleet sen jälkeen, kun mies olisi maksanut puolisolleen osuutensa Maatraivalta otetusta ruisvelasta, jonka Eeva Kaisa otti vastatakseen. Ellei Heikki maksaisi määrätyssä ajassa, saisi Eeva Kaisa myydä vaattet huutokaupassa ja tilittää Heikille lainanmaksun jälkeen mahdollisesti yli jääneen osuuden.
Elämä eron jälkeen
Molemmille puolisoille annettiin vuonna 1828 muuttokirja Pyhäjärvelle. Eeva Kaisa ei ilmeisesti muuttanut sinne ollenkaan, sillä hänellä on vuosittain ripilläkäyntimerkintöjä Lopella.
Heikki Björk alkoi Pyhäjärvellä käyttää Nylund-sukunimeä. Vuodenvaihteessa 1829–1830 hänen toimeksiannostaan julkaistiin Finlands Allmänna Tidningenissä kuulutus, jossa ”pari vuotta aiemmin puolisonsa jättänyttä” Eeva Kaisa Björkiä kehotettiin palaamaan yhteiselämään miehensä kanssa tai ilmoittamaan olinpaikkansa uhalla, että pariskunta voidaan määrätä avioeroon. Eeva Kaisa Björk esitti Lopen talvikäräjillä 1830 papintodistuksen, joka vahvisti hänen asuvan Lopella ja elävän nuhteettomasti, ja nimismies Tammelander luki pöytäkirjanotteen, joka todisti, että Eeva Kaisa oli tuomioistuimen päätöksellä 1828 saanut asumuseron miehestään. Heikin kuulutus oli siten perusteeton. Pariskuntaa ei myöhemminkään tuomittu varsinaiseen avioeroon, vaan he olivat kirkonkirjoissa mies ja vaimo kuolemaansa saakka.
Heikki Samuelinpoika palasi hetkeksi Lopelle, muutti sitten Pusulaan ja sieltä Helsingin pitäjään. Vuonna 1839 Heikki otti pestin Henkikaartin Suomen tarkk’ampujapataljoonaan. Vuoden kuluttua ”Henrik Johan Nyl egentl. Nylund eller Björk” muutti Kirkkonummelle, missä hän hankki elantonsa muonatorpparina.
Eeva Kaisa Björk kuoli ”vanhuuteen” 77-vuotiaana 29.3.1858. Hänen kuolemansa on merkitty myös Kirkkonummen rippikirjaan merkinnällä ”todistuksen 15.4.1859 mukaan”. Todistus oli tullut Lopelta, sillä kirkkoherra von Qvanténin vuoden 1859 kirjekonsepteissa on selonteko pariskunnan vaiheista ja ilmoitus Eeva Kaisan kuolemasta. Heikin asuinpaikka oli siis ainakin tuolloin kirkkoherran tiedossa.
Heikki Juho Samuelinpoika Björk-Nylund kuoli lavantautiin 6.5.1861 kolme vuotta vaimonsa jälkeen. Eeva Kaisan perinnönjaosta kerrotaan ensi kerralla.
Lähteitä:
Finlands Allmänna Tidning 2.1.1830, 1.7.1858, 9.7.1858, 23.7.1858.
KA Uusi astia Sääksmäen al. tk., Lopen syyskäräjät 1827, talvikäräjät 1828, talvikäräjät 1830.
KA Hml Lopen srk, ii Ck: 1.
