Perillisiä etsitään II

Eeva Katariina (Kaisa) Isakintytär Björkin perunkirjoitus pidettiin 7.4.1858. Silloin todettiin, ettei hänellä ollut rintaperillisiä ja että vaimonsa kolmisenkymmentä vuotta aiemmin jättäneen puolison, Heikki Juho Björkin, asuinpaikka oli tuntematon. Ainoana perillisenä tilaisuuteen oli saapunut itsellisen vaimo Eeva Kaisa Röök, edesmenneen veljentytär Pilpalasta.

Pesän omaisuuden ilmoitti talollinen Isak Lättilä vaimonsa kanssa. Eeva Kaisa Björkiltä oli jäänyt sekä Ruotsin että Venäjän käteistä rahaa seteleinä ja hopea- ja kuparikolikkoina, hopearupliksi muutettuna yhteensä 87 ruplaa yhdeksän kopeekkaa. Arvoesineitä jäämistössä olivat hopeinen pikari ja sormus, yhteensä 1,55 ruplaa.

Pitovaatteita oli runsaanlaisesti: lammasnahkaturkki, sininen sarkaviitta, kuusi villakankaista ja neljä puuvillaista hametta ja röijyä, musta kamlottihame, karttuunihame, neljä paitaa, musta ja punainen silkkihuivi, punainen shaali, puuvillaisia huiveja, nenäliina, kolme esiliinaa, neljä tykkimyssyä, valkoiset puuvillasukat, kaksi paria villasukkia, valkoiset puuvillakäsineet ja kolme nuttua. Sänky- ja liinavaatteita lueteltiin välly, sininen täkki, ryijy, kolme pöytäliinaa, kolme lakanaa, kolme käsipyyhettä ja kuusi höyhentyynyä.

Varastossa oli 14 kyynärää erilaisia palttinakankaita, 13 kyynärää rohdinkangasta ja 10 kyynärää sinipohjaista puuvillakangasta sekä neljä ja puoli naulaa lankaa ja kuusi naulaa pellavia. Perukirjan valossa vaikuttaa siltä, että Eeva Kaisa oli elättänyt itsensä käsitöitä tekemällä, mutta jäämistössä ei mainita kangaspuita tai rukkia. Ainakin rukki hänellä oli aiemmin ollut.

Huonekaluja luetellaan vain pöytä, kaksi kirstua ja lipasto (skrin med skåp). Taloustavaroiden joukossa oli muun muassa kattila, pata, paistinpannu, vateja, pulloja ja puisia lautasia. Eeva Kaisalla oli myös neljä posliinilautasta ja pari kahvikuppeja. Kirjoja oli 15 kopeekan arvosta. Jälkeenjääneet tavarat myytiin huutokaupassa toukokuun lopulla, ja koko omaisuuden arvo huutokauppatuloineen oli 129 hopearuplaa 36 kopeekkaa.

Isak Lättilä oli antanut Eeva Kaisalle hoidon ja ruuan lähes vuoden kestäneeltä sairausajalta sekä vastannut hautauskustannuksista. Lisäksi hänellä oli saamatta Eeva Kaisan vuokra ja polttopuiden hinta kahden vuoden viiden kuukauden ajalta. Muita vähennyksiä olivat köyhäinosa, arviomiesten palkkiot ja lehti-ilmoitusten kulut sekä leimaverot ynnä muut. Vähennykset olivat yhteensä 92 ruplaa 67 kopeekkaa. Perillisten kesken jäi jaettavaksi 36 hopearuplaa 69 kopeekkaa. Se käy ilmi J. J. Lindbergin 27.5.1858 päivätystä laskelmasta:

J. J. Lindbergin laatima laskelma. Vähennyksinä olivat muun muassa vuokra ja polttopuut, hoito ja ruoka 280 vuorokaudelta sekä 10 ruplan hautauskulut. KA Hml Janakkalan tk, Lopen syyskäräjät 1858.

Riitelyä perinnöstä
Aviopuoliso oli lain mukaan oikeutettu naimaosaan edesmenneen puolison omaisuudesta. Björkin pariskunta oli kuitenkin saanut oikeuden päätöksellä asumuseron, jolloin määrättiin, että Eeva Kaisa Björk sai pitää pesään tuomansa omaisuuden. Veljentyttären, Eeva Kaisa Juhontytär Röökin lisäksi muita perillisiä ei ilmoittautunut.

Eeva Kaisa Röökin puoliso muonatorppari Henrik Röök epäili, että perunkirjoituksesta oli jätetty pois omaisuutta. Hän haastoi Isak Lättilän vuoden 1859 syyskäräjille ja vaati Lättilää vahvistamaan perukirjan oikeellisuuden. Lättilä ei syyskäräjille saapunut, mutta seuraavilla talvikäräjillä 1860 hän esitti perukirjan ja vannoi sen oikeaksi.

Perintöasia oli uudelleen esillä syyskäräjillä 1860. Oikeuteen tuli nyt Henrik Röökin puolesta hänen vaimonsa Eeva Kaisa Röök, joka esitti Lindbergin tekemän laskelman. Eeva Kaisa Röökin mukaan Lättilä oli talvikäräjien aikaan luvannut maksaa Röökille sata hopearuplaa, josta Röök oli saanut 36 ruplaa 69 kopeekkaa. Hän vaati nyt Lättilältä loppuja 63 ruplaa 30 kopeekkaa sekä oikeudenkäyntikulujen maksamista. Isak Lättilä kiisti vaateen ja sanoi maksaneensa laskelmassa ilmoitetun summan. Röök kutsui silloin todistajiksi myllärintytär Agneta Palmgrénin ja muonatorpparin vaimon Maria Kristiina Matintyttären, joka ei kuitenkaan ollut saapunut käräjille. Agneta sai vannoa todistajanvalan ja kertoi, että kun osapuolet ennen viime talvikäräjiä olivat tavanneet Pilpalan Ollilassa, missä todistajakin oli ollut, Lättilä oli sanonut Röökille:

Sinä olet rikas, minä olen rikas, mitä me riitelemme, annan sinulle sata ruplaa.

Todistaja ei ollut kuullut, oliko maksamiselle esitetty ehtoja tai miksi sata ruplaa olisi maksettu. Samoilla syyskäräjillä Eeva Kaisa Röök vaati Isak Lättilän puolisoa Eeva Juhontytärtä ja Maatraivan emäntää Eeva Kristiina Matintytärtä vahvistamaan Eeva Kaisa Björkin perukirjan oikeellisuuden, koska naiset hänen mukaansa olivat perunkirjoituksessa ilmoittaneet edesmenneen omaisuuden. Vastaajat eivät olleet saapuneet käräjille. Paikalla ollut Isak Lättilä luovutti silloin otteen 26.4.1860 laaditun pöytäkirjan pykälästä 49, josta kävi ilmi, että hän oli edellisillä talvikäräjillä Röökin pyynnöstä vahvistanut Eeva Kaisa Björkin perukirjan.

Todistajan ja vastaajien poissaolon vuoksi molempien juttujen käsittely siirrettiin vuoden 1861 talvikäräjille. Osapuolet eivät kuitenkaan käräjille saapuneet, joten asiat jätettiin sikseen.

Lähteitä:
KA Uusi astia, Ec: 12 Janakkalan tk:n perukirjat 1856–1857.
KA Uusi astia Janakkalan tk, Lopen syyskäräjät 1859, talvi- ja syyskäräjät 1860, talvikäräjät 1861.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *