Oululaisessa Kaiku-lehdessä julkaistiin 24.5.1888 pitkähkö kirjoitus Kemijoen jäidenlähdöstä, joka kuritti varsinkin Ilmolan kylää:
Tämän kuun alkupäiwinä alkoiwat jäät liikkua Kemijoessa. Wettä oli joessa paljo; eiwät wanhatkaan sano muistawansa, että jäiden lähdön aikana olisi wesi ollut niin korkealla. Pahaa peljättiin; eikä tuo pelko ollutkaan turhaa.
Sunnuntaina, tämän kuun 6 päiwänä patoutuiwat näet jäät Ilmolan kylän kohdalla. Wesi nousi wähässä ajassa useita kyynäröitä. Itärannalla olewat Lahden talot ynnä niitä lähellä olewat mökit joutuiwat weden ja jäiden tielle. Wesi alkoi tunkeutua huoneisiin, jäät paukahteliwat nurkkiin, elukat mölisiwät nawetassa, ihmiset woiwottiwat ja huusiwat hädissään. Kauhea hetki oli käsissä. Kowin oli julmaa syrjäisenki nähdä ja kuulla tuota leikkiä. Töin tuskin oliwat asukkaat ehtineet pelastaa elukkansa ja parhaat kapineensa sekä paeta pois säälimättömän wihollisen edestä, kun suuret summattomat jäälohkareet alkoiwat wimmatusti ruhjoa noita tielleen sattuneita asunnoita. Sakari Prykärin torpassa sortui asuinhuonerakennus ja sauna kerrassaan epäsäännölliseksi puukasaksi. Useat hirretkin katkeiliwat kappaleiksi. Aappo Knuutin torpan asuinhuoneet kallistuiwat pahasti ja tulisiat rikkoutuiwat aiwan asuttomiksi. Mainituissa Lahden taloissa säästyiwät asuinhuoneet melkein eheiksi; ainoastaan pirtti rikkountui Alalahdessa, ja Ylilahdessa jäät työnsiwät joen puolelta kiwijalan edellänsä huoneiden alle, jääden itse seinää kannattamaan, joten huone ei kowin pahoin kallistunutkaan.
Seuraawana yönä alkoi tuo suunnatoin jääroukko hirmuisella ryskeellä kulkea alas, wieden joukon niittylatoja y. m. joen rannalla olewia huoneita saaliikseen. Jouduttuaan Hirmulan ja Kittilän talojen kohdalle, täytyi jäiden taas seisahtua joen mataloissa olewia, talwellisia jäätöyriä wastaan. Silmänräpäyksessä kohosiwat poikki joen 20–30 jalkaa korkeat jääwuoret. Kittilän talo joutui kerrassaan piiritystilaan. Suuret jäätönkit wyöryiwät taloa wastaan sellaisella wauhdilla, että pelloilla olewat ladot ja riihet siirtyiwät paikoiltaan ja ruhjoontuiwat pahanpäiwäisiksi. Tuulimylly kukistui jyristen kumoon ja sortui kappaleina jäiden seuraan. Aitan käwi samoin. Asuinhuoneet jäiwät kuitenki rikkoutumatta, kun jäiden kulku yhtäkkiä seisahtui. Aiwan kartanon wiereen, pellolle, kasaantui jäitä noin 15 jalan korkuisiin roukkioihin. Jos jäiden kulku olisi wielä muutaman minuutin pitkittynyt, ei olisi koko talosta jäänyt, kun alimmaisia nurkkakiwiä. Asukkaillakaan ei olisi ollut enää tilaisuutta paeta, sillä maanpuolella taloa on alanko, jota myöten jäiden sekainen wesiwirta koskena wieri alas.
Mutta kohta, kun jäät seisahtiwat, muodostui talon yläpuolelle jäistä sulku, joka esti weden wirtaamasta sitä suuntaa ja talo jäi kuiwille törröttämään jääroukkojen keskelle. Nyt ruwettiin kiireen kautta tyhjentämään taloa; eläimet ajettiin kankaalle; ruokatawarat ja kaikki kapineet korjattiin pois wihollisen edestä. Elatuswaari, wanha Hannu, waimonsa kanssa oli niin pelkäämätöin, ettei lähtenyt pois talosta. Tuumaili waan, että hän ei lähde kankaalle wiluun kuolemaan ja että jos Jumala tahtoo hänen kotiinsa tappaa, niin tappakoon. Nyt odotettiin waan sitä hetkeä, milloin jäät lähtewät liikkeelle, ja sitä kauheaa näkemää, kun koko talo on sortuwa tulwan uhriksi. Yksi mahdollisuus, jota toiwottiin, oli wielä talon pelastumiseen jälellä. Arweltiin, että jääroukkion esteet waltawäylästä wiimeinkin irtautuwat ja tuo hirwittäwä weden ja jäiden paljous syöksyy sitä tietä alas.
Odotettiin Maanantai-päiwä. Jäät eiwät liiku paikaltaan. Wihaisesti kohisten pujotteleiksi notkeasiwuinen niemenkiertäjä jääroukkion mutkaisia solukoita alas merta kohden. Waan jopa wihdoinki loppuu tuo woimakkaan elementin kärsiwällisyys. Labyrintit käywät tukalan ahtaiksi. Tiistaina noin kello 3 aikoihin illalla alkaa jäärowio kummallisesti rutista ja kohta alkaa koko hirweä jääkasa kowalla jyrinällä liikkua alas luonnollista tietänsä, jättäen wiimeinki nuo pahoin runtelemansa ihmisten asunnot rauhaan. Nyt seurasi komea näytelmä, jota sai katsella ken hywänsä ilman rahatta ja hinnatta. Majesteetillisena solui walkoinen jääpeite eteenpäin weden pinnalla kulettaen seljässänsä kokonaisia huoneita, jotka lautakattoineen näyttiwät liikkuwilta metsäpirteiltä. Tämä juhlallinen näytelmä kesti toista tuntia.
Mutta palataanpa wielä Kittilän taloon katsomaan, mitä tulwa on sinne jättänyt. Pellot, joita oli noin 30 ohratynnyrin alaa, owat muuttuneet epätasaiseksi hietikoksi. Rukiin laiho, mikä lumen alta päästyään niin lupaawasti wiheriöitsi, on tykkänään turmeltunut. Ainoastaan muutama tynnyrinala kartanon suojassa on säilynyt niin, että siihen woidaan kewättoukoa kylwää. Talossa on useampia perekuntia ja kaikkiansa noin 30 leiwän syöpää ihmissuuta. Arweluttaa wähän, mistä leipää saadaan, kun pellosta ei ole toiwoa. Useissa muissakin taloissa on tulwa wahingoittanut pellot siihen määrään, ettei ole paljo waiwaa ohran teosta.
– Niin, tulwa wei leiwän, kruunu lohet ja kaikki muut pienet kalat; särwintä tilkkanen olisi, mutta siitä yksistään ei ole hengenpiteeksi. Mikä tuumaksi tullenee?
–ll– –kk–
Syli = kolme kyynärää = kuusi jalkaa = 1,78 metriä
Saman päivän Uudessa Suomettaressa oli selostus muutamalta toukokuun päivältä:
Tiedot yksityisestä kirjeestä toukok. 12 p:wältä:
– – En muista eikä sano wanhemmatkaan muistawansa niin äkkinäistä lumen lähtöä. Jos tätä menoa menee, niin ei hywää huudeta Kemin jokiwarrelta. Tänäkin päiwänä on wesi noussut kyynärän pystyä eikä selkäjää ole millänsäkään.
Toukok. 14.
– – Näkyy määrättäneen neljä apulaisnimismiestä tähän lääniin, jotka pakoittamalla koittawat saada meidät estetyksi kalastuksestamme. Huhuja kuuluu että uusi yhtiö tiistaina myy tulwapyytömmekin, jotka aina ovat olleet rannanomistajien – mutta kaikki nuo sinään, luontokin näyttää vielä kovempaa.
Talwi oli Walpuriin asti aivan jäykkänä, mutta siitä asti on melkein joka päivä satanut milloin wettä milloin lunta ja räntää, joka kaikki on muuttunut wedeksi, josta on joki paisunut niin tulwilleen, ett’en muista nähneeni semmoista jään lähtöä.
Lauwantaina ovat jäät löysänneet Pajarilta (Terwolassa) asti. Taiwalkosken alusta kun oli niin jäykkä pidättämään, oli mainittuun koskeen paatanut niin paljon jäitä, jotta tuo korkea koski oli ollut aivan suwantona. Jäät olivat kaataneet Tantin pirtin kosken kentän nokalla sekä kapteni Sarenin asunnosta taittaneet kannatuspilarit. (Molemmat torpat ovat korkealla törmällä). Pietilän kosteelle on paatanut niin paljon jäitä, että yli maantienkin meniwät. Osa jäitä jäi tielle, niin ettei päästä kulkemaan.
Alempana näyttää yhä hullummalle. Orrelan korkealla törmällä oleva sauna on ollut weden waarassa ja Marskissa jäät aiwan pirtin seinällä. Wittaniemen rantapuolen pirtistä ovat asukkaat häätyneet pois ja weneellä kuljettiin pirttiin. Inkilän ja Wittaniemen talon wälillä on jäitä maantiellä. Eilen löysäsi Korossuwanto, waan jäät pysähtyivät Kuusniemen ja Hurulan kohdalla, (noin penikulman päässä Taiwalkosken alapuolella, joka on noin 18 wirstaa yläpuolella Kemin kirkkoa).
Nyt paisutti niin weden ja jäät, jotta Ilmolan saarella olivat ladot jäiden wallassa. Prakkulan nurmen lato samoin ja huilasi jäiden muassa. Kauppilan isosta monta syltä korkeasta ladosta näkyi wielä harja jäiden seasta. Sipolasta ei tiedä miten wielä käynee, kun jäät seisoo roukkiossa, vaan ranta-aitan owat jo jäät särkeneet. Lahden taloista ovat karjat ja asukkaat poissa. Knuutin Aapolta särki saunan ja niittyladon sen wieressä. Ylilahden pirttiä on jäät tölmänneet. Tuhkaojan sillan on särkenyt ja jäitä kulkee yli maantien. Jäät seisovat wielä tällä kertaa, enkä tiedä mitä wielä kuuluu. Niemen suwanto on jäykkänä wastarintaan. Kittilän talossa ovat jo jäät tuulimyllyn tykönä. Miten talon käynee, kun Niemen suwanto viimein löysää, ei tiedä wielä, waan pahalta se näyttää. Lohipata-wärkkejä on paljon jäiden seassa ylempänä ja miten käynee alempana. – –
Tarkemmin nähdäkseni tapauksia kiipesin katolle, vaan sieltä awautui eteeni kauhia näköala, jota en osaa kuwailla. Jäitä tuli alas niinkuin tunturia tuoden muassaan latoja, Kittilän myllyn ja isomman aitan, jonka nähtyä kiiruhdin Kittilään. Sielläkös wasta onnettomuus korkeimmallaan. Jääroukkiot oli rantapuolella kartanoa kuin wuoret ja takapuolta alkoi tulla jäitä niin paljon kuin mahtui, tuoden muassa, mitä saivat. Koko talo karjoineen wäkineen oli jäiden ja tulwan saartamana, ettei sieltä olisi päässyt pois muu kuin lintu. Onneksi pysähtyi toki jää, jotta pääsimme oikein joukossa pelastamaan mitä oli pelastettawissa. Karjat, jywät ja kaikki mitä irtainta oli talossa tuotiin puoli wäkisellä pois, sillä niinkuin tiedät ennestään, ei muutamat meikäläisistä pelkää hengen waaraakaan eikä woitu sittenkään, kun menimme joukolla pakoittamaan saada heitä korjaamaan kalujaan, waan täytyi ryhtyä oikein wäkiwallalla työhön.
Wihdoin kuitenkin saimme korjatuksi talosta kaikki; wanha Hannu ukko (riwakka 70 vuotias) ei aiwo akkoineen liikkua mihinkään käwi miten kävi. Nyt owat jäät tällä kertaa seisahtuneet ja vesi kuiwunut. Kittilän aitta pysähtyi alemmaksi, vaan ei näy siitä kuin harja roukkojen seasta. Pellot owat kaikki aivan jäitten alla eikä tarvinne niitä kuitenkaan tänä kesänä kylvää. Jos samanlaista lähtöä on kun vielä Niemen suwanto löysää, ei woi olla kiittelemistä Rantaniemessäkään, (joka on noin 5 sylen korkuisella törmällä) ja miten käynee muuallakin. Taloja ei ole tietääkseni muita wienyt kuin Knuutin Aapon pirtin, joka kuuluu olevan jäitten seassa. En jouda enempää – wesi kuuluu taas nousewan.
Toukok. 15.
Jään lähtö oli uhkaawa ja onkin tehnyt wahinkoa, wienyt latoja, torppia. Lääkön, noin 8 syllän korkean törmän päälle, toi ison jääroukkion. Niemelässäkin, joka on korkealla törmällä, korjattiin waralla aitasta jyviä kartano-puoteihin. Puolen päivää kesti Niemensuwanto koko joen ryntäystä – wihdoin aukeni ja nyt huilaawat jäät wähitellen. Kaakaman joessakin on tehnyt tulwa wahinkoa, niin on särkenyt myllyistä kilpiarkkuja sekä wienyt sulkuja.
Lähteitä:
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Kaiku ja Uusi Suometar 24.5.1888. Linkit tekstissä.