Finlands Allmänna Tidning ja muutkin sanomalehdet julkaisivat aikoinaan läänikohtaisia luetteloita maaherrojen raportoimista ”mainittavista tapahtumista” (anmärkningsvärda tilldragelser enligt af guvernörerne inlämnade rapporter). Epidemioiden, rikosten ja onnettomuuksien lisäksi listoilla on runsaasti tulipaloja. Seuraavassa lähinnä Loppea koskevia tulipalouutisia FAT:n palstoilta ja muuutamasta muustakin lehdestä.
Tulipalot aiheuttivat paljon aineellista vahinkoa, mutta aina ei henkilövahingoiltakaan vältytty:
Helmikuun viidennen ja kuudennen päivän välisenä yönä 1870 Lopen Räyskälässä syttyneessä tulipalossa saivat loismiehenleski Anna Leena Adolfintyttären kaksi ala-ikäistä lasta, Adolf Kustaa ja Johan Elias, niin pahoja vammoja, että he kahden päivän kuluttua menehtyivät (FAT 8.3.1870, no 24, s. 1.)
Perhe asui Jussilan Suutarin torpassa. Anna Leenan puoliso Elias Kustaanpoika oli kuollut vuonna 1868, samoin yksi lapsista. Kotona asuivat tulipalon aikaan 17-vuotias Eeva Kristiina, 11-vuotias David, seitsenvuotias Kaarle Kustaa sekä tulipalossa menehtyneet kuusivuotias Kustaa Adolf ja nelivuotias Juho Elias.
Syyskuussa 1873 syttyi ”ukonvalkeasta” Sääksmäen Tarttilan kylässä lautamies Edvard Kykkän riihi, joka kuivumassa olleine viljoineen tuhoutui. Ukkonen oli syynä myös Hausjärvellä 23.10. syttyneeseen tulipaloon, jossa salama iski Terholan kylän Pesulan asuinrakennuksen katolle, tulisijaan ja kivijalkaan. Talossa olleet viisi henkilöä selvisivät vammoitta. Lopen Topenolla paloi Kustaa Aleksanteri Hurrin riihi ja kuivumassa olleet kaurat. Palovakuutusta ei ollut, ja tuhot arvioitiin viideksisadaksi markaksi. (FAT 2.12.1873, no 280, s. 1.)
16.8.1873 paloivat Joentaustan kylässä lautamies Viktor Adaminpoika Mattilan riihi, luha ja olkilato sekä riihessä ollut ruisahdos. ”Wahinko on arwattu 700 markaksi.” 21. päivänä paloi samassa kylässä talollinen Juhana Lindfors-Kieran samanlaiset rakennukset ja ahdokset, menetykset arvioitiin 450 markaksi. (Hämäläinen 2.10.1873, no 40, s. 2.)
Vuoden 1884 syyskuussa sattui Hämeen läänissä useita tulipaloja (FAT 6.11.1884, no 260, s. 1):
9. syyskuuta pääsi tuli irti Turengissa talollinen Erik Heikkilän ladossa ja poltti siellä olleet heinät ja oljet.
13. syyskuuta tuli tuhosi Lopen Topenolla talollinen Kustaa Hurrin saunan ja värjäämön sekä värjäämössä olleen väripadan ja muut tavarat.
17. syyskuuta paloivat Orivedellä Onnistaipaleen kylässä Eskolan kaksi riihtä, luuva ja ruumenlato sekä riihessä ollut ohra.
19. syyskuuta tuhoutuivat Topenolla Erik Tirran riihirakennukset: kaksi riihtä ja luuva, kuivumassa ollut kaura sekä useita latoja täynnä ruumenia ja olkia. Morgonbladet-lehti tiesi kertoa, että Tirran tulipalo sai alkunsa öljylampun kaatumisesta. ”Rakennukset ja vilja kuuluvat olleen vakuutettuja”. (Morgonbladet 26.9.1884, no 225, s. 4.)
Hämeen Sanomat kertoi 26.10.1886 torpan palosta Topenolla:
Tulipalo. Topenon kylässä Lopella paloi 10. päivä lokak. asuinhuone Kalamajan Kulmalan talossa. Siinä meni koko torpan wiljawarat ja muu omaisuus. Saunasta, joka oli rakennettu waromattomasti kyllä, asuinhuoneen kanssa seinätysten, pääsi tuli irti öiseen aikaan. Edellisenä iltana oli nim. saunassa kylwetty. Kowa-onnisille ovat naapurit wähän apua lahjoitelleet, ja hywä olisi, jos näin wiljawuonna muutkin ihmiset muistaisiwat heitä. Tästäkin on kehotus rakentamaan kodat, saunat ja riihet kauas asuinhuoneista sekä wakuuttamaan omaisuus tulen waaroja wastaan.
Launosissa tuli tuhosi kaksi taloa vuonna 1898. Lähekkäin sijainneiden Kyttälän ja Nissin asuin- ja ulkorakennukset paloivat perustuksia myöten. Tuli pääsi irti iltapäivällä nähtävästi toisen talon navetassa olleesta vedenlämmityskamiinasta ja levisi sitten rakennuksesta toiseen niin nopeasti, että irtaimistostakin vain osa saatiin pelastetuksi. Palo uhkasi myös viereistä Kerolan taloa ja Launosten kartanoa, ”mutta kun telefoonia käyttämällä saatiin pikainen ja ripeä sammutustyö kuntoon, saatiin nämä suuret talot säilytetyksi samaiselle tuholle joutumasta”. Palaneet rakennukset olivat osaksi vakuutetut Hämeen läänin palovakuutusyhtiössä, samoin osa irtaimistoa, mutta kun tuli hävitti talojen koko vuoden tulon ja kun Nissin irtaimistoa ei ollut lainkaan vakuutettu, oli paloa kärsineiden vahinko melkoisen suuri. (Palotorvi 31.10.1897, no 10, 2. 235.).
Riihimäkeläinen kovan onnen hotelli paloi kahteen kertaan:
Yöllä wiime keskiwiikkoa wastaan paloi Riihimäellä uusi mennä wuonna rakennettu hotelli. Palo alkoi kello 2 aikaan ja kello 7 aamulla oli kaikki tuhkana. – – Yöllä kesäkuun 19. päiwää wastaan paloi saman hotellin ulkohuoneet. Muun ohessa meni siinä hukkaan 170 kannua konjakkia. Nytkin oli hotellin ullakossa 50 kannua konjakkia, joka niinikään meni hukkaan. Hotelli oli wakuutettu kaupunkein yleisessä palowakuutusyhtiössä 20 tuhannesta markasta ja irtaimisto 7 tuhannesta, joka kuitenkin lienee ollut alhaiseksi arwattu. Tulipalon syttymisestä ei ole saatut tietoa. (Hämäläinen 9.8.1879, no 63, s. 1.)
Lähteitä:
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot: Finlands Allmänna Tidning 8.3.1870 no 55, 2.12.1873 no 280, 6.11.1884 no 260. Hämäläinen 2.10.1873 no 40, 9.8.1879 no 63. Hämeen Sanomat 26.10.1886 no 86. Palotorvi–Brandluren 31.10.1898 no 10. Morgonbladet 26.9.1884 no 225.
Pelastustieto. Historia.
SSHY. Jäsensivut.
