Tapahtui isonvihan aikaan

Turun piista Johannes Gezelius ja tuomiokapitulin jäsenet sekä suuri osa papistoa lähtivät maasta isonvihan alkuvuosina, eikä tavanomaisia rovastintarkastuksia järjestetty. Miehityksen loppuaikana niitä alettiin taas pitää. Vuonna 1719 tarkastuksia oli nykyisen Kanta-Hämeen alueella muun muassa Hattulassa, Vanajassa, Janakkalassa, Lopella ja Tammelassa.

Pentti Lempiäinen on eri lähteistä koonnut alkuperäisessä kieliasussa olevia isonvihan aikaisia rovastintarkastusten pöytäkirjoja vuonna 1973 julkaistuun teokseensa Turun hiippakunnan tarkastuspöytäkirjat isonvihan ajalta. Pöytäkirjojen kautta pääsee kurkistamaan myös tavallisen kansan elämään siltä osin kuin kirkko sitä valvoi.

Lopella pidettiin rovastintarkastus 24.3.1719. Sen suoritti Kirkkonummen rovasti Johan M. Drysenius pöytäkirjanpitäjänään ylioppilas Georg Agricola. Lopen kirkkoherrana oli Johannes Schytterus, joka oli tullut Lopelle vuonna 1710 ja pysyi virassaan koko isonvihan ajan. Kappalaisen virkaa hoiti ylioppilas Krister Jusselius. Myös kirkkoherran poika, isänsä kaima ylioppilas Johannes Schytterus, saarnasi silloin tällöin kirkossa. Hänestä tuli myöhemmin Ul. Pyhäjärven kappalainen.

Lopen vanhan kirkon saarnastuoli. Kuvattu 2020. Virallisesti Krister Jusselius (n. 1683–1746) nimitettiin Lopen kappalaiseksi vuonna 1722. Hän oli syntyisin Räyskälän Jussilasta ja avioitui kirkkoherra Schytteruksen tyttären Christinan (1703–1761) kanssa. Pariskunnan vanhimmasta pojasta Johan Jusseliuksesta (1722–1778) tuli Vanajan kirkkoherra.

Alkuseremonioiden jälkeen tutkittiin seurakuntalaisten kristinopin osaamista ja kirkon tilinpitoa. Tileissä havaittiin muutamia puutteita, jotka kirkkoherran tuli kuudennusmiesten kanssa selvittää. Seurakuntalaisia kehotettiin pitämään kirkon ja pappilan kunnosta hyvää huolta, ja heitä muistutettiin siitä, että ”Ruotsin vallan aikainen” käytäntö papistolle toimitettavista pääsiäisrahoista ja muista palkkasaatavista oli edelleen voimassa. Kirkkoherra sai kehotuksen toimittaa konsistorin määräämät leskenavut edesmenneen kirkkoherra Favorinin leskelle ja Georg Agricolan sisarelle, jonka puoliso oli joutunut vangiksi.

Janakkalassa tarkastus pidettiin kiirastorstaina 25.3.1719. Seurakunnan kappalaisena oli Georg Pontanus, joka hoiti samaa virkaa myös Rengon kappeliseurakunnassa. Apuna Rengossa oli Lars Kempe – vuoden 1719 rovastintarkastuksessa hänen tittelinsä on studiosus. Kempe oli Rengon kappalaisena vuodesta 1720 ja sai valtakirjan virallisesti 1724. Hausjärven kappalainen oli Johannes Asp.

Janakkalan kirkko oli suurelta osin säilynyt vihollisuuksissa. Sakaristosta oli kuitenkin varastettu pieni hopeinen kalkki, ja lukkaria ja unilukkaria oli vielä syytä asiasta kuulustella. Kuten Lopella, Janakkalassakin seurakuntalaiset viivyttelivät pääsiäisrahojen ja muiden maksujen toimittamisessa.

Janakkalassa vuoden 1719 tarkastuspöytäkirja on säilynyt kirkonarkistossa. KA Hml Janakkalan srk:n arkisto, II Ce: 9 Piispantarkastuksen pöytäkirjat 1719–1780.

Konsistorin tietoon saatettavia seurakuntalaisten siveellisyyttä koskevia ilmoituksia oli muutama. Hausjärven Kurun kylässä asuva rakuuna ja leskimies Juho Simonpoika oli lähtenyt Venäjälle naisensa (kåna), ruotsalaisen rakuunanlesken, kanssa. Eräs Vanajan Kantolasta kotoisin ollut nuorimies oli mennyt naimisiin Valkaman Ingridin kanssa, mutta jättänyt vaimonsa puolen vuoden jälkeen ja karannut venäläisten puolelle. Renkolainen leskimies oli tehnyt naimakaupan Vähikkälässä asuvan lesken kanssa, antanut kuuluttaa avioliittoon kolme kertaa, mutta sitten ilman syytä perunut avioliittoaikeet.

Tammelan rovastintarkastus 2.2.1719 alkoi kappalainen Jakob Tammelanderin saarnalla, minkä jälkeen tutkittiin seurakuntalaisten kristinopin taitoja. Kirkon kuudennusmiehet olivat kuolleet tai vanhoja ja vaivaisia, joten heidän tilalleen asetettiin uusia. Inventaariossa kaikki oli kohdallaan, vain vanha katekismus puuttui.

Tarkastajille kerrottiin myös Vieremän kylässä asuvan Elias Matinpojan ja hänen puolisonsa ongelmista. Eliaksen vanhemmat eivät hyväksyneet miniäänsä, vaan nimittelivät häntä hävyttömästi ja olivat jopa käyneet häneen käsiksi. Kuudennusmiesten mukaan Eliaksen puoliso oli rehellinen ja kunniallinen, mutta oli joutunut lähtemään talosta. Appi Matti oli sanonut, ettei miniällä ollut hänen elinaikanaan mitään asiaa kotitaloon.

Lähteitä:
Lempiäinen, Pentti 1973: Turun hiippakunnan tarkastuspöytäkirjat isonvihan ajalta. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.
Hiekkanen, Markus ja Härme, Jussi 1993: Rengon historia. Rengon kunta ja seurakunta.
Hiski. Pappisluettelot.
Akatemiasampo. Linkit tekstissä.
Ka Hml Janakkalan seurakunnan arkisto.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *