Viktor Bruun syntyi 21.2.1862 Nastolassa Villähteen Yrjölässä lampuoti Kaarle Andersinpoika Bruunin ja Henrika Kaarlentyttären lapsista nuorimpana. Muut eloon jääneet lapset olivat Kaarle Kustaa, s. 1852, Maria, s. 1857, ja Vilhelmiina, s. 1859. Toiseksi vanhin, hänkin nimeltään Viktor, oli kuollut kaksivuotiaana vuonna 1856.
Sukunimi Bruun on alun perin sotilasnimi. Se periytyi Viktorille isoisän isältä, Vanajassa syntyneeltä Anders Matinpoika Bruunilta (1757–1814), joka oli ruotusotilas Hämeen läänin jalkaväkirykmentissä. Hän tuli palvelukseen korpraali Carl Adolfinpoika Grunditzin tilalle ja avioitui Grunditzin tyttären Maria Kaarlentyttären kanssa. Anders Matinpoika perheineen asui Hauhon Juntulan sotilastorpassa, kunnes saatuaan eron palveluksesta muutti torppariksi Nastolaan Villähteen kartanon maille ja myöhemmin Koiskalan Rypistöön. Myös Viktorin isoisä Anders Andersinpoika (1793–1863) oli torpparina Rypistössä. Isä Kaarle Andersinpoika (1825–1913) muutti naimisiin mentyään lampuodiksi Villähteen Yrjölään.
Viktorin ollessa vuoden ikäinen perhe muutti Ahtialan kylään Kiiskilän taloon, jonka Kaarle vuokrasi. Viktor kävi kaksi vuotta Nastolan ”alhaisempaa kansakoulua” ja pääsi ripille syyskuussa 1878. Asevelvollisuuskutsuntojen perusteella hänet määrättiin 1.11.1884 kolmeksi vuodeksi vakinaiseen palvelukseen seitsemänteen Suomen tarkk’ampujapataljoonaan Hämeenlinnaan. Viktor ylennettiin jefreitteriksi (vastaa korpraalia) 31.10.1886 ja nuoremmaksi aliupseeriksi joulukuun lopulla samana vuonna. Reserviin hänet siirrettiin palvelusajan päätyttyä 31.10.1887.
Joulukuussa 1888 Viktor Bruun avioitui Hulda Maria Juhontyttären kanssa. Hulda Maria, s. 15.1.1863, oli Ryynäsen Anttilan talon tytär Ahtialasta. Pariskunta asui Kiiskilässä Viktorin vanhempien luona vuoteen 1897, jolloin he tyttärensä Dagmarin (s. 1893) kanssa muuttivat Asikkalaan Viktorin saatua nimityksen ylimääräiseksi konstaapeliksi Asikkalan nimismiespiiriin. Asemapaikaksi määrättiin Kalkkinen, ja sinne Viktor rakensi Kalliotarhaksi nimetyn talonsa.
Vasemmalla määräys aliupseeriksi. Kääntöpuolella luetellaan maksut: karttamaksu 1 m. 50 p., työhuoneen maksu 72 p., sotilashuoneen maksu 1 m. 44 p., rekognitiooni –, lahja sairashuoneelle 9 p., lunastuksesta 3 m. 50 p. Yhteensä 7 m. 25 p.
Oikealla määräys ylimääräiseksi konstaapeliksi Asikkalan piiriin.
Maalaiskonstaapelin tehtäviin kuului muun muassa järjestyksenvalvontaa, riitatilanteiden selvittelyä ja alustavien kuulustelujen pitoa, vankikuljetusten järjestämistä ja kruununmaksujen keruuta. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa paljon työtä teetti viinarikosten tutkinta: nimismiesten ja poliisien tehtävänä oli etsiä ja hävittää laittomat viinanpolttimot ja estää laiton viinanmyynti. Valtion keräämistä viinaverovaroista myönnettiin nimismiehille ja konstaapeleille lisäpalkkioita apulaisten palkkaamiseksi. Viktor Bruun sai näitä palkkioita useana vuonna, esimerkiksi 500 mk vuonna 1899 ja 750 mk vuonna 1909.
Viktor Bruun oli aktiivinen kyläläinen ja oli puuhamiehenä muun muassa rakennettaessa omaa rukoushuonetta Kalkkisiin. Hän myös edisti raittiusasiaa muutenkin kuin viran puolesta. Kalkkisiin perustettiin vuonna 1902 Oras VI -niminen raittiusseura, ja Viktor Bruun oli seuran johtokunnassa muun muassa sihteerinä. Seura toimi vuoteen 1909, ja jäseniä oli enimmillään 41.
Vuonna 1905 Viktor Bruun sai kunniamerkin, joita jaettiin poliisimiehille ”nuhteettomasta palveluksesta”. Hollolan kihlakunnassa merkin saivat Viktor Bruun, Alfred Manninen, Adam Mannström ja Alfred Väinölä. Vuonna 1913 juhlittiin Romanov-suvun 300-vuotishallitsijajuhlaa. Sen muistoksi lyötiin mitali. Sellaisen sai myös Viktor Bruun, sillä mitaleita hankittiin valtion varoilla ja jaettiin muun muassa 238:lle Hämeen läänissä palvelevalle poliisikonstaapelille ja lääninhallituksen virkamiehelle.
Huhtikuussa vuonna 1917 Asikkalan nimismiespiiriin perustettiin yksi uusi vakinainen poliisikonstaapelin virka. Siihen nimitettiin Viktor Bruun, jonka palkka asetuksen mukaan tuli olemaan 800 markkaa vuodessa, lisäksi tulivat säädetyt palkkionkorotukset ja vaatetusavustus. Viktor Bruun ehti nauttia näitä etuja vain pari kuukautta, sillä hän menehtyi 55-vuotiaana 29.6.1917. Leski Hulda Maria tyttärineen jäi asumaan Kalliotarhaan. Talo oli suvun hallinnassa vuoteen 1942.
Lähteitä:
SSHY. Jäsensivut. Sotilasasiakirjoja.
Aamulehti 28.4.1889 no 97b, Raivaaja 19.4.1909 no 43, Kylväjä 13.6.1912 no 24–25, Lahden Lehti 24.12.1902 no 99, Hämeen Sanomat 20.12.1905 no 143 ja 30.12.1913 no 148. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.
Kalkkisten kylän kotisivut. Linkki tekstissä.
Valokuva,määräys nuoremmaksi alipseeriksi, päästötodistus reserviin sekä määräykset ylim. poliisikonstaapeliksi ja vakinaiseksi poliisikonstaapeliksi Viktor Bruunin tyttärentyttärenpojan hallussa.
