Värjäri Aleksander Görman

Aiemmin blogissa on kerrottu värjäri Elias Fagerlundista, jonka aikoinaan oli perustettava manufaktuuri voidakseen harjoittaa värjärin ammattia maaseudulla. Myöhemmin värjäreitä voitiin nimittää myös pitäjänkäsityöläisiksi, mutta maaseutuvärjäreiden määrä pysyi vähäisenä.

Fagerlundin jälkeen Lopen seuraava värjäri oli Aleksander Görman. Aleksander syntyi 26.7.1828 Topenolla pitäjänseppä Israel Görmanin (1801–1853) ja Eeva Markuksentyttären esikoisena. Äiti Eeva oli talollisen tytär Hokkalasta, isä Israel oli (reservin) sotilas Erik Drillin ja Beata Juhontyttären poika. Hän oli ottanut Görman-nimen muuttaessaan oppipoikavuosiensa jälkeen vuonna 1826 takaisin Lopelle.

Hämeenlinnaan
Aleksander Görman oli 16-vuotias lähtiessään huhtikuussa 1844 Carl Sven Lindin oppipojaksi Hämeenlinnaan. Muuttokirjan mukaan hän oli rehellinen, hyvämaineinen ja rokotettu, luki puhtaasti ja osasi ulkoa abc-kirjan, katekismuksen ja vaadittavan määrän muita uskonkappaleita. Kuuden oppivuoden jälkeen Görman anoi kisällikirjaa, jonka Hämeenlinnan maistraatti myönsi 15.4.1850.

Görman oli keväällä 1850 ottanut värjäri Lindiltä 18 ruplan 37 kopeekan lainan ja sitoutunut olemaan Lindin palveluksessa, kunnes velka olisi maksettu. Lindin ollessa Turun matkalla heinäkuussa 1850 Nikanderin lesken värjäämöä hoitanut värjärinkisälli Erik Johan Nummelin houkutteli Görmanin palvelukseensa, vaikka erotodistusta Lindiltä ei ollut. Kun Lind elokuun alussa palasi, hän vaati Nummelinilta korvausta aiheutuneesta haitasta. Nummelin ei saapunut raastuvanoikeuteen, eikä kumpikaan osapuoli tullut asian seuraavaan käsittelyyn, joten nähtävästi he pääsivät sovintoon sitä ennen.

Aleksander Görman palasi Lindin verstaaseen ja sai velkansa maksetuksi, minkä jälkeen hän vuoden 1851 elokuussa otti muuttokirjan Turkuun. Turusta häntä ei kuitenkaan löydy, ja mies on tietymättömissä, kunnes ilmestyy Kuopioon marraskuussa 1852. Ilmeisesti Görman oli kisällinä lyhyissä työsuhteissa jättämättä Hämeenlinnasta saamaansa muuttokirjaa. Hän lienee käynyt Oulussakin tai ainakin hänen oli tarkoitus siellä käydä, sillä 10.1.1852 ilmestyneen Ilmarinen-lehden mukaan kaupungin postikonttorissa oli noutamatta kaksi värjärinkisälli Aleksander Görmanille vuonna 1851 lähetettyä kirjettä.

Kuopioon ja Heinävedelle
Kuopiossa Görman oli saanut kisällinpaikan värjäri Johan Gustaf Vileniuksen värjäämöstä. Jo tammikuun puolivälissä 1853 hän muutti Heinäveden Hasumäkeen värjäri Carl Petter Sjöholmin kisälliksi. Kuopiosta annetussa muuttokirjassa mainitaan, että Görmanilta puuttui estettömyystodistus ajalta 6.8.1851–16.11.1852. Kun hän vuonna 1854 oli menossa naimisiin, hänen piti kuuluttaa sanomalehdissä, että ne, joilla olisi jotain hänen avioliittoaan vastaan, ottaisivat yhteyttä Heinäveden seurakuntaan.

Aleksander Görman vihittiin Kristiina Turusen kanssa syyskuun 17. päivänä 1854. Kristiina oli syntynyt Tuusniemellä 20.4.1828 ja muuttanut perheensä mukana ensin Liperiin ja sieltä Heinävedelle. Pariskunnan esikoinen Alma Aleksandra syntyi 14.11.1854. Tyttären kummeina olivat nimismies A. M. Backman ja hänen rouvansa Charlotta Monthen.

Lopelle
Heinäveden kirjojen mukaan perhe muutti marraskuussa 1855 Hämeenlinnaan, mutta oli jo maaliskuussa 1856 Lopella. He asettuivat asumaan Joentaustan Nummelle, minne Görman aikoi perustaa värjäämönsä.

Lopen talvikäräjillä 1. huhtikuuta 1856 Aleksander Görman esitti kisällikirjansa ja ilmoitti halunsa anoa maaherralta lupaa asettua värjäriksi Lopelle sekä pyysi kihlakunnanoikeuden lausuntoa asiasta:

– – ja sitten kun paikalle kutsuttu käräjäyleisö oli yksimielisesti selvittänyt, että seudulla on värjärin tarve eikä sillä ollut mitään huomauttamista sitä vastaan, että hakija otettaisiin siihen toimeen, sekä kun tähän oli merkitty, että tähän seurakuntaan oli vuosia sitten perustettu armollisella luvalla verkatehdas värjäämöineen ja että sen jälkeen kun tämä laitos nyttemmin kokonaan on lopettanut toimintansa, ei pitäjässä, joka sijaitsee kolme–neljä peninkulmaa lähimmästä kaupungista eli Hämeenlinnasta, ole tällä hetkellä värjäriä. – – (käännös).

Seuraavan vuoden alussa maaherra hyväksyi Görmanin anomuksen, minkä jälkeen käytäntönä oli alistaa värjärien lupa-anomukset vielä senaatin talousosaston hyväksyttäviksi. Talousosasto antoi päätöksensä 27.3.1857, ja se saatettiin anojan tietoon virkatietä kruununvoudin ja Lopen nimismiehen kautta:

Lindberg
Herra nimismiehen omaksi tiedoksi ja noudatettavaksi sekä asianomaiselle tiedotettavaksi lähetetään ohessa oikeaksi todistettu kopio keisarillisen senaatin viime maaliskuun 27. päivänä antamasta päätöksestä koskien värjärinkisälli Aleksander Görmanin anomusta tulla otetuksi värjäriksi Lopen pitäjään. Hollolan kihlakunnan kruununvoudin konttori, 28. toukokuuta 1857.
G.F.D. [Gustaf Fredrik Domander]

Lopella perheeseen syntyi toinen tytär, Ida Aurora, 27.5.1857. Hänen kummeinaan olivat tukkukauppias Henrik August Lång ja hänen puolisonsa Agneta Charlotta Frisén sekä talollisen vävy Juho Kustaanpoika Ojajoki Seppälä vaimoineen Joentakaa. Tukkukauppias Lång oli aikoinaan tukenut Elias Fagerlundin manufaktuurin perustamista, ja tarkoitus oli varmaan tehdä yhteistyötä myös Görmanin kanssa.

Aleksander Görman ehti olla Lopella vain runsaan vuoden sen jälkeen kun nimismies oli toimittanut hänelle värjäämön perustamisluvan. Perhe muutti takaisin Heinävedelle jo syksyllä 1858. Virallinen muuttokirja on päivätty 24.3.1859.

Syyt Lopelta lähtöön olivat todennäköisesti taloudelliset. Värjäämön perustaminen vaati hyvää alkupääomaa. Työvälineistä kalleimpia olivat nukanleikkauskoneet, kupariset värikattilat ja sinivärjäykseen käytetyt suuret kyypit eli väripadat. Sinivärjäykseen käytetty indigo oli sekin varsin kallista. Görman oli hankkinut indigoa ja muita väriaineita värjäri Hellströmiltä Hämeenlinnasta yli 26 hopearuplan edestä. Vuoden 1857 syyskäräjillä Hellström vaati Görmanilta saataviaan, joista Görman oli pystynyt maksamaan vain noin puolet. Oikeuden päätöksellä Görman tuomittiin maksamaan velka, joka tarvittaessa voitiin ulosmitata.

Heinävedelle
Görman, joka mainitaan rippikirjoissa välillä värjäämön vuokraajaksi, välillä värjärin kisälliksi, asui perheineen Hasumäessä ja myöhemmin Petrumassa. Lastenkirjassa ja vuonna 1860 syntyneen Kristiina Karoliina -tyttären kastetiedoissa Aleksander on sotilas (sold.). Se täsmää henkikirjan 1860 merkintään, jossa Hasumäessä kuudennusmies Matts Pakarisen alla on Rotesoldat Aleksander Järman m. h: 2 mb:. Nimi on melkein oikein ja lasten lukumäärä oikein. Vuonna 1862 Görman on lastenkirjoissakin taas värjäri ja myöhemmin itsellinen, joka todennäköisesti teki värjärin töitä.

Kristiina-tytär kuoli hinkuyskään vähän alle kaksivuotiaana. Heinävedellä syntyivät vielä Hulda Karoliina vuonna 1862, Linda Maria vuonna 1865 (k.1866 kuumeeseen) ja Aleksander Ferdinand vuonna 1867.

Liperiin ja takaisin Heinävedelle
Vuonna 1880 Görman muutti puolisonsa ja poikansa kanssa Liperiin, jonne jo aiemmin olivat muuttaneet tyttäret Ida ja Hulda. Työpaikka oli nyt Söderholmin värjäämössä. Kahden vuoden kuluttua Görmanit muuttivat takaisin Heinäveden Hasumäen kylään. Puoliso Kristiina kuoli 5. tammikuuta 1887 muutamaa kuukautta vaille 59-vuotiaana. Aleksander Görman kuoli vanhuuteen 71-vuotiaana 5.11.1899.

Aleksander Görmanin lapsista aikuisiksi elivät:

• Alma Aleksandra, s. 14.11.1854. Puoliso Antti Juho Lavikainen.
• Ida Aurora, s. 27.5.1857. Puoliso maakauppias Albin Piironen.
• Hulda Karoliina, s. 17.5.1862. Puoliso leipurimestari Henrik Miettinen.
• Aleksander Ferdinand, s. 21.8.1867. Nahkuri. Puoliso Anna Kristiina Kyyrö.

Lähteitä:
KA Uusi astia Janakkalan tk:n renov. tuomiokirjat. Lopen talvikäräjät 1856. Lopen syyskäräjät 1857. Hml:n RO:n renov. tuomiokirjat. Vars. asioiden tuomiokirjat 1850.
KA Hml Hämeenlinnan maistraatin arkisto. Maistraatin anomusdiaarit 1849–1853.
KA Hml Hämeen lääninkanslian anomusdiaari 1857.
KA Uusi astia Senaatin talousosaston registraattorinkonttorin kirjediaari 1857.
KA Hml Hollolan alisen kk:n kruununvoudin arkisto. Kirjediaarit 1855–1865 (kuvateksti).
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Ilmarinen 10.1.1852. Finlands Allmänna Tidning 10.7.1854. Uusi Savo 30.11.1899.
SSHY. Jäsensivut.
Kahila, Esa, “Hämeenlinnan käsityön historiaa,” DIGI – Yleisten kirjastojen digitoimaa aineistoa, viitattu 3. lokakuuta 2023, https://digi.kirjastot.fi/items/show/134022.