Vuonna 1881 toimintansa aloittaneella 7. Hämeenlinnan tarkk’ampujapataljoonalla oli kesäisin tapana panna toimeen ”leikkisotia ja kenttäharjoituksia, jotta woitaisiin saada hiukkasen käsitystä sodankäynnistä”. Vuonna 1886 oli marssittu Janakkalaan ja Renkoon, ja heinäkuussa 1887 kohteeksi oli valittu Kangasala. Marssista kerrottiin Hämeen Sanomien elokuun numeroissa 63, 64 ja 65.
Marssilla oli mukana myös nuorempi aliupseeri Viktor Bruun, josta kerrottiin blogissa aiemmin. Hän siirtyi reserviin palvelusajan päätyttyä lokakuun lopussa 1887.
7. Hämeenlinnan tarkk’ampujapataljoonan 1. komppania ryhmäkuvassa. Valokuva 1891–1892, Hämeenlinna.
Museovirasto. Historian kuvakokoelma. Museovirasto.finna.fi.
Vuoden 1878 asevelvollisuuslain nojalla perustettiin Suomeen kahdeksan tarkk´ampujapataljoonaa. Hämeenlinnan 7. tarkk´ampujapataljoonaan kuului viitisensataa miestä. Pataljoona majoitettiin aluksi ns. Gaddin taloon ja sen jälkeen puukasarmeihin, jotka 1882–1883 valmistuivat nykyisen Turuntien varteen vanhaa hautausmaata vastapäätä (ns. Suomen kasarmit). Pataljoona toimi vuoteen 1901, jolloin Suomen oma sotaväki lakkautettiin ja suomalaiset määrättiin osaksi Venäjän armeijaa.
Vuoden 1887 kenttämarssi alkoi perjantaina heinäkuun 22. päivänä. Pataljoona kokoontui aamulla täysissä varusteissa kasarmin pihalle:
Osa kenttäteltistä, kenttäkattila ja saapaskotelo oli jokaisen päällystakin kääreessä; olalla riippui pussi ja kenttäpullo, joka oli edellinen täytetty leiwällä kahdeksi päiwäksi, waatteilla ja muilla pienillä tarpeilla niin kuin teellä, sokerilla ja tupakalla. Siten lähdimme wakawin askelin astuskelemaan, musiikin soittaessa kaupungin läpi linnan ohitse.
Ensimmäisen kerran levähdettiin Hattulan kirkolla, ja Valteen kestikievarissa oli sitten tunnin lepotauko. Miehet söivät mukaan otettuja eväitä, ja talosta saatiin voita, piimää ja maitoa. Kun oli levätty, matka jatkui Lusin kylään jossa pataljoona vietti ensimmäisen yön.
Telttoja ei pystytetty, waan olimme yön riihessä y. m. ulkohuoneissa; jokainen walmisti itse päiwällisateriansa tuoreesta lihasta ja perunoista keittäen äsken mainitulla kenttäkattilalla, niin että kokkeja ilmestyi rannalle lähes neljään sataan. Illalla soitti musiikki ja sen tauottua pojat lauloiwat, että ei tahdottu yöksikään malttaa waieta. Paiskattiinpa tanssiksikin, waikka oli naiswäestä puute.
Seuraavana päivänä ensimmäinen levähdyspaikka oli Vermasvuoren tienoilla, ja puoli yhdentoista aikaan pataljoona saapui Pälkäneelle Ruokolan kartanoon, jossa luutnantti Waldens kestitsi miehiä voileivillä ja kaljalla. Musikantit saivat olutta ja aliupseerit kahvia. Puoli kolmen maissa lähdettiin kohti Onkkaalaa, jossa pataljoonan majoituspaikaksi oli valittu palokunnan harjoituskenttä Kostianvirran ja Mallasveden rannalta. Kun teltat oli pystytetty, saivat miehet ”ruveta lippomaan liiviinsä” päivää aikaisemmin saapuneiden majoittajien valmistamaa hernerokkaa.
Sunnuntaina 24. heinäkuuta oli vapaata. Osa pataljoonasta alkoi aamuteen jälkeen valmistautua kirkossa käyntiin. Kirkkoon mentiin komennossa komppanioittain. Iltapäivällä pidettiin kentällä tanssit, ja paikalle oli kokoontunut lukuisa joukko tuttuja ja vieraita katselemaan ”Meidän poikain ryhtiä”.
Maanantaiaamuna 25.7. pataljoona aloitti harjoitukset eli ”leikkisodan”. Ensimmäinen ja toinen komppania puolustivat kirkkoa, jota kolmas ja neljäs komppania yrittivät valloittaa kahlaamalla joen yli. Iltapäivällä kuivateltiin vaatteita, ja myöhemmin kyläläiset keräämillään varoilla kestitsivät jokaista miestä kahdella kupilla kahvia leivän kera.
Illalla oli kokoontunut paljon siwilikansaa oudoksuen katsomaan leiripaikkaamme. Etenkin nuoret tytöt ottiwat innolla tanssiin osaa, ukot ihmetteli elämäämme ja akat surkutellen riensiwät maistamaan herneruokaamme, jota ei kuitenkaan moittineet, waan päin wastoin kiittiwät.
Kello 10 pidettiin ”ilta-tapto” eli rukous juhlallisuuksilla. Aluksi laskettiin rakettia, joka säikähytti niin, että ei siwilihenkilöistä monikaan tainnut ottaa lakkia päästänsä kuin soitettiin koraalia ja rukous luettiin. Wastenmielisesti näyttiwät pois lähtewän, waikka oli käsketty, mutta laulu raikui aina myöhään yöhön telttain wälistä. Lauloipa erityinen lauluseurakin neliäänisesti muutamia lauluja. Pälkäneläiset lähtiwät jotenkin werkalleen kotiinsa hyvin tyytywäisellä mielellä, kuten näytti.
26.7. pataljoona jatkoi marssiaan Kangasalle. Kertomus jatkuu.
Lähteitä:
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Hämeen Sanomat 20.8.1886 no 67, 9.8.1887 no 63, 12.8.1884 no 64.
