Pohjois-Karjalan kirjeenvaihtajamme vieraili vaihteeksi Kansallisarkiston Oulun toimipisteessä ja totesi, että 1800- ja 1900-lukujen vaihteen jutut, käytänteet ja sanamuodot Kemin raastuvassa eivät juuri paljonkaan eronneet Joensuun vastaavista. (Rangaistusasteikko seuraavan tapaisista rötöksistä vaikutti kylläkin raskaammalta.)
Wuonna 1900. Huhtikuun 30 päivänä kello 10 epp. kokoontui Kemin kaupungin Raastuvanoikeus kaupungintalolla. Saapuvilla olivat Pormestari Helander sekä Neuvosmiehet Björkman ja Westberg.
§ 127.
Tähän oikeudenkäyntitilaisuuteen on hankittu näin kuuluva kirjallinen haaste:
liite Remes
Jäljennös
Haaste
Palvelusneitty Ida Remeksen, Lumijoen pitäjästä, pyynnöstä kutsutaan ja haastetaan täten Sahanasettajan vaimo Katri Miettinen, tästä kaupungista, täkäläisen Raastuvanoikeuden maanantaina kuluvan Huhtikuun 30 päivänä kello 10. epp. alkavaan istuntoon vastaamaan haasteenottajaa, kun tämä silloin aikoo vaatia vastaajalle laillista edesvastausta kunnianloukkauksesta. Avoin puhevalta kaikessa joka asiaan koskee tahi sen yhteydessä olla voi, on pitätetty; ja muistutetaan vastaaja että tätä haastetta on toteltava laillisen seurauksen uhalla.
Kemin raatihuoneella Huhtikuun 17 pnä 1900
Virallisesti
Olavi L. Helander
Lun ja krtpri 2 m 50 p [= lunastus ja karttapaperi eli leimamerkki]
Palvelia Ida Remes.
Jäljennöksen yhtäpitäväksi pääkirjan kanssa todistavat
K. Winter F. Tirkkonen
ja kun siinä mainittu asia nyt käsiteltäväksi otettiin, tulivat asialliset saapuville kja ja vja, kumpikin itse, käyttäen oikeudenkäynnissä apunaan kja Satulantekijä Jaakko Laitista ja vja Varatuomari Matti Edvard Niemelää.
Kja ja hänen oikeudenkäynti-apulaisensa lausuivat, että vja viime suvena ja pitkin viime talvea levittänyt Laitakarin sahalla, jossa kja on työssä, sellaista perätöntä huhua, että kja olisi harjoittanut haureutta sahan pakettimiesten kanssa, josta kja nyt oli vaatimassa vjalle edesvastausta, jonka ohessa kja huomautti kohtuullisesta oikeudenkäyntikulujen korvauksesta.
Vja kielsi syytteen, mutta myönsi, että hän joskus oli nuhdellut kjaa siitä, että kja, joka oli vjan palveluksessa viime Marraskuuhun asti, usein öisin oli ulkona, jättäen ovet auki, sekä että vja, kun kerran oli ollut puhetta kjan ja vjan pojan Johanneksen välillä aijotusta avioliitosta, oli tullut lausuneeksi, ett’ei sellainen liitto ole mahdollinen, kun kja harjoittaa yöjuoksua ja kenties jotakin pahempaakin; johon kaikkeen nähden vja pyysi kanteen kumoamista.
Asialliset ilmoittivat nyt todistamaan, kja Työmiehet Heikki Klint’in, ja Aukusti Tennun, sekä Työmiehenvaimo Maria Teppolan, Kemin maaseurakunnasta sekä vja Itsellisen Janne Ahvenlammen, Pyhäjoen pitäjäästä, Heikki Tervon, Kestilän pitäjäästä, Itsellisenvaimon Eriika Pipon’in kaupungista sekä Työmies Eli Kuuskosen, Wiitasaaren pitäjäästä, jotka kaikki huudolla saapuivat, mutta joista Eli Kuuskosella ei ollut mainekirjaa jonkatähden hän sai poistua, vaatien korvausta kuluistaan, vaan toiset todjiksi nimetyt saivat esteettöminä, sekä näytettyään papinkirjoilla hyvän maineensa, vannoa todjanvalan, muistutettiin sen arvosta ja kalleudesta sekä, erikseen kuultuina, kertoivat:
1° Heikki Klint: että vja eräänä päivänä kotonansa todjan ja monen henkilön kuullen oli lausunut, että kja öisin käy ”kopperoissa”, joilla tarkoitetaan kesäisin asuttavia ulkohuoneita, huoraamassa, tehden asiaksi ongella käymistä.
2° Aukusti Tennu: että vja joku aika sitten kotonansa todjan ja useampain muitten henkilöin kuullen oli vihoissaan lausunut kjasta, jonka sanottiin tulevan miniäksi vjalle, ettei hänen poikansa tarvitse ”huoraa”.
3° Maria Teppola: että vja kerran viime Joulun edellä oli luonansa lausunut monen henkilön kuullen, että kja sanoo öisin käyvänsä onkimassa, mutta että hän todellisuudessa käy pakettimiesten kopperossa, sekä erään henkilön kysymykseen, meneekö kja pois vjan palveluksesta, vastanneen, että ”jo se on mennyt, ei meillä sellaista huoraa tarvita”.
4° Janne Ahvenlampi: ei muuta kuin että todja eräänä yönä viime suvena oli nähnyt kjan olevan erään mieshenkilön kanssa kopperossa.
5° Heikki Tervo: ei tietänyt asiaa niin mitään.
6° Eriika Pipon: että todja eräänä päivänä viime kesänä oli nähnyt kjan tulevan erään mieshenkilön kanssa metsästä n. s. Kalkkinokalla lähellä kaupunkia.
Todjat olivat omistaneet todistuksensa oikein pöytäkirjaan otetuiksi sekä vuorollaan poistuneet vaadittuaan kulujen korvausta.
Kja kertoi kanteensa kaikinpuolin, jonka jälestä ja vjan jätettyä maine-todistuksensa, joka julkiluettua, otettiin tähän, näin kuuluvana liite Katri, asialliset saivat astua ulos, kunnes Rossa oli tehty seuraava
Päätös:
Ros on lopullisesti tutkinut tämän asian, ja katsoo siinä selville käyneen, että vja useammissa eri tilaisuuksissa kotonansa on lausunut kjan harjoittavan haureutta, ilman että kuitenkaan on näytetty, että tämä olisi tapahtunut vastoin vjan parempaa tietoa, jonkatähden vja Katri Sofia Miettinen Rikoslain 27 luvun 2§:n nojalla tuomitaan soimauksesta sakoitettavaksi seitsemänkymmentäviisi markkaa tahi maksuvarain puutteessa pidettäväksi viisitoista päivää vankeudessa, jonka ohessa vjan tulee korvata kjan Ida Remeksen kulut asiassa viidelläkolmatta markalla, joista kja maksakoon todistajillensa Heikki Klintille ja Aukusti Tennulle, kummallekin kolme markkaa, ja Maria Teppolalle kaksi markkaa, jota paitsi vjan tulee korvata todistajansa oikeudessa käynnistään, maksamalla Janne Ahvenlammelle, Heikki Tervolle ja Eli Kuuskoselle, kullekin kolme markkaa, ja Eriika Pipon’ille kaksi markkaa, lisättyinä tämän pöytäkirjan ja päätöksen lyhennysotteiden lunastuksella, ellei suosiollista ja pikaista maksua muuten seuraa. Julistettiin.
Katri Sofia Miettinen ja hänen miehensä Juho Miettinen olivat kotoisin Nilsiästä. Katri Sofian isä oli pitäjänräätäli Johan Hildén, alun perin Hiltunen, ja Juhon isä pitäjänräätäli Gabriel Miettinen.
Lähde:
Kansallisarkisto Oulu, Kemin RO, Ca:2_1 Tuomiokirja 1900.
