Lopen pappilalla oli vuonna 1826 yhdeksän torppaa: Erävistö, Prästkulla, Vahteristo, Vuotava, Hirssuo, Huhtariihi, Rajala, Lättkulla ja Sarajanmaa. Ensimmäinen merkintä Hjortin suvusta Vuotavassa on vuosien 1817–1824 rippikirjassa ja henkikirjassa U: 18 (19.12.1825). Silloin torpassa asuivat myös Erik Hjortin puolison vanhemmat, Matts Spång ja Liisa Heikintytär. (Nimi Spång on välillä muodossa Späng, Liisa Heikintyttären perukirjassa Bong.)
Janakkalasta vuonna 1811 annetun muuttokirjan mukaan Erik Juhonpoika Hjort oli syntynyt Lammilla vuonna 1777. Kastettujen luettelossa on Lammilla sinä vuonna vain yksi Erik Juhonpoika, Gammelgårdin Ojalan lampuodin Juho Mikonpojan poika. Ojalassa on kuitenkin merkitty 7.6.1786 kuolleeksi 9-vuotias Erik Johansson, joten Erik Juhonpoika Hjortin vanhemmista ei ole varmuutta.
”Lampuodin poika” (L:B:sonen) Erik Juhonpoika avioitui Maria Matintytär Spångin kanssa Hauholla marraskuussa 1800. Ensimmäinen merkintä Erikistä Hauholla on vuosien 1790–1800 lastenkirjassa Hakkalan Eerolassa, ja ensimmäinen ripilläkäyntimerkintä on vuonna 1793. Naimisiin mennessään hän asui edelleen Eerolassa. Maria Matintyttären isä Matts Spång oli Marian ja Juhon naimisiinmenon aikaan Lammin Keson lampuoti. Nuoripari asettui asumaan Spångien luo ja muutti heidän mukanaan vuonna 1801 Lopen kirkonkylän Talolaan, jonka lampuoti Spångista tuli. Talolasta Erik Juhonpoika muutti lampuodiksi von Törnen omistamalle Olsbakan kruununtilalle Kormuun.
Vuonna 1807 Erik ja Maria muuttivat Janakkalaan, missä he pitivät Sauvalan kartanon alaista Uotilan torppaa. Appivanhemmat muuttivat myöhemmin samaan paikkaan. Vuonna 1814 kaikki muuttivat takaisin Lopen kirkonkylään, Taarilan Siikajoen torppaan. Näihin aikoihin Erik Juhonpoika oli värväytynyt sotaväkeen, sillä muuttokirjassa hänellä on sotilasnimi Hjort ja hänen sanotaan olevan entinen jääkäri (sotilas):
Keisarillisen 1. Suomen jääkärirykmentin Hämeenlinnan pataljoonan Helsingin komppanian sotilas no 51 Erik Hjort, syntynyt Lammilla 1777, ja hänen vaimonsa Maria Matintytär, syntynyt 1780. Mies lukee heikosti, vaimo hieman paremmin, ovat täällä käyttäytyneet moitteettomasti ja käyttäneet armonvälineitä. Lapset Erik Erikinpoika, s. 12.10.1801, Juho Erikinpoika, s. 16.3.1804, Leena Erikintytär, s. 26.7.1807, ja Adam Erikinpoika, s. 1810. Kaksi ensin mainittua osaavat lukea sisältä ja ulkoa Lutherin katekismuksen, kolme viimeksi mainittua ovat sairastaneet isorokon. Janakkalassa 22. elokuuta 1814. Nils Lignell. Merkitty sivulle 89, Loppi Yli-Taarilan torppa Siikajoki.
Kuva on Astiassa pimeä, tässä tulos kuvankäsittelyn jälkeen. KA Uusi astia. Lopen srk:n muuttokirjat 1814–1817, tiedosto 34.
Erik Hjortille ja Maria Matintyttärelle syntyi yhdeksän lasta. Kastetiedoista selviävät perheen asuinpaikat ja isän kulloinenkin ammatti sekä tietoa perheen tuttavapiiristä. Vasta nuorimman syntyessä perhe asui Vuotavassa. Lapset:
- Erik, s. 19.10.1801 Loppi kirkonkylä Talola. Isän titteli oli lampuodin vävy. Lapselle antoi hätäkasteen äidinisä Matts Spång todistajina rouva Maria Lovin, syntyisin Jusselius, paimenen vaimo Liisa Antintytär ja Heikki-nimisen itsellisen vaimo Eeva Yrjöntytär. Vt. kappalainen Brungström vahvisti kasteen kirkossa 25.10., jolloin todistajina (kummeina) olivat Lopen Pietilän poika Kustaa Juhonpoika, seppä Juho Färm, paimenen vaimo Liisa Antintytär ja Ilkon lampuodin tytär Maija Liisa Eliaantytär.
- Juho (Johan), s. 16.3.1804 Loppi Kormu. Isä oli nyt Olsbakan lampuoti. Kummit: Suonperän torpan vaimo Valpuri Eerontytär, hänen poikansa Erik ja Isak Juhonpojat, Olsbakan piika Kaisa Matintytär (äidin sisar) ja reservin sotilas Israel Ferm. Kastoi Brungström.
- Leena (Helena), s. 26.7.1807 Loppi Kormu. Isä Olsbakan lampuoti. Kummit: Isak Juhonpoika, Erik Kustaanpoika, Valpuri Eerontytär ja Stiina Juhontytär. Kastoi Erik Radin. Leena avioitui Anders Hindermanin kanssa.
- Adam, s. 6.1.1811 Janakkala. Isä oli nyt torppari. Kummit: torppari Adam Antinpoika Mansikkala, torpan vaimo Eeva Matintytär Kanka ja hänen poikansa Adam Kaarlenpoika. Lapsen kastoi Lopella M. Tallgren. Adamista tuli Ojajoen Seppälän lampuoti, myöhemmin torppari.
- Kustaa (Gustaf), s. 14.5.1814 Hausjärvi. Isän titteli oli Lopen Siikajoen torppari. Lapsen kastoi Hausjärvellä Zacharias Lindell. Kummit: talollinen Kustaa Antinpoika Herajoelta vaimonsa Kaisa Erikintyttären kanssa sekä renki Erik Martinpoika Lavinnon Mikkolasta. Kustaa kuoli 1.2.1818 tulirokkoon.
- Henrika, s. 3.12.1817 Loppi (kirkonkylä). Isän titteli oli jääkäri. Kummit: Karl Lab(b)art, rouva kapteenska Anna Sofia Blåfield, rouva Maria Lovin ja Eeva Liisa Svenintytär. Henrika kuoli 3.2.1818 kaksi päivää Kustaan jälkeen samaan tautiin. Molemmat haudattiin 8. helmikuuta.
- Isak, s. 1.1.1819 Loppi (kirkonkylä). Isä oli edelleen jääkäri. Kasteen suoritti Berghäll. Kummit: kapteeni Joh. W. Blåfield ja lampuoti Adam Adaminpoika. Isak kuoli 21.6.1819 yskään vain puolen vuoden ikäisenä.
- Karl Fredrik, s. 13.5.1820. Isän ammatti oli nyt itsellinen. Kummit: Karl Lab(b)art ja vaimo Anna Liisa Matintytär, molemmat pappilasta. Karl Fredrikistä tuli pappilan renkivouti ja hän sai pitkästä palveluksesta Talousseuran ”vähemmän mitalin”. Myöhemmin hän oli Kauniston torppari.
- Eeva Kaisa, s. 12.4.1823 Loppi Ala-Vuotava. Isä oli torppari. Kummit: Matti Matinpoika vaimonsa Liisa Antintyttären kanssa (Erävistön torpparipariskunta), Fiia Molin (ilmeisesti pappilan mamselli Serafia Fredrika Malin, kirkkoherra Berghällin tyttärentytär), Karl Labbart. Eeva Kaisan puoliso oli Erik (Erkki) Sahlstedt, jonka meriekipaasin pestistä käytiin käräjiä.
Erik Hjortin elämä pappilan torpparina näyttää sujuneen ilman suurempia ongelmia. Torppariajan alkuvaiheessa hänet kuitenkin vedettiin mukaan sotkuiseen varkausjuttuun. Vuonna 1823 Pyhäjärven Nyhkälässä sijaitsevasta Takon talosta oli varastettu suurehko määrä omaisuutta, muun muassa kaksi lehmännahkaa. Tavaroiden jäljille päästiin pari vuotta myöhemmin, kun erään Enok Heinolan oli kuultu kehuskelevan hienoja lehmännahkojaan. [Enok Matinpoika Heinola, rippikirjassa Heinilä, muutti vuonna 1823 Lopelta Hausjärven Arolammille.] Heinola, jolta löytyikin suurin osa varastetusta omaisuudesta, sanoi ostaneensa tavarat tuntemattomalta mieheltä ja säilyttäneensä ne, koska oli alkanut epäillä niiden olevan varastettuja. Hänellä oli myös kahdet reen jalasraudat ja muita tavaroita, jotka osoittautuivat vihtiläiseltä Kustaa Berggreniltä varastetuiksi.
Asiaa käsiteltiin ensimmäisen kerran Vihdin ja Pyhäjärven syyskäräjillä 1825. Vuoden 1826 käräjillä juttu ei edennyt joko asianosaisten tai todistajien poissaolon takia. Talvikäräjillä 1827 Enok Heinola sanoi ostaneensa Berggreniltä viedyt tavarat loppilaiselta Adam Miekalta, joka oli myynyt ne saadakseen perheelleen ruokaa. Heinola oli kuullut, että Miekka oli myynyt yhdet reen jalasraudat myös Erik Hjortille. Syyskäräjille haastettu Adam Miekka kielsi myyneensä Heinolalle tai Hjortille yhtään mitään, eikä hänen mielestään Hjortia voitu kuulla todistajana, koska häneltä oli löytynyt varastettua omaisuutta. Hjort puolestaan todisti, että Miekka oli rahapulassaan tarjonnut hänelle reen jalasrautoja, ja Hjort oli ne ostanut tarpeeseensa. Maksuksi hän oli antanut vuohen, josta itse oli maksanut kolme riikintaalaria. Hjortin mukaan Miekka oli myös kiinnittänyt raudat rekeen. Miekka kiisti tämänkin.
Asiaan palattiin vielä vuoden 1828 talvikäräjillä. Heinolan ja Hjortin avustajakseen valtuuttamaa kruununnimismies Jakob Alanderia ei hyväksytty, koska hän oli oikeudelle ”aivan tuntematon”. Heinola oli maksanut kantajalle puuttuvista tavaroista 25 riikintaalaria, ”jottei häntä syytettäisi Miekan tekemästä rikoksesta”. Hjortin kutsumilla todistajilla ei ollut paljon sanottavaa. Leena Bom tosin tiesi kertoa, että vuohi, jonka Miekka oli saanut Hjortilta maksuksi, oli seuraavana syksynä joutunut petojen saaliiksi. Miekka oli silloin kotiväkensä kuullen sanonut: ”siinä menivät nyt ne kolme riikintaalaria, jotka sain jalasraudoista.” Adam Miekkaa ei käräjillä kuultu.
Oikeuden päätöksellä Heinola, joka oli tiennyt tavarat varastetuiksi, tuomittiin yhden hopearuplan ja 1 2/3 kopeekan sakkoon. Erik Hjort, joka ei pystynyt todistamaan, että oli ostanut jalasraudat Miekalta, tuomittiin 81 2/3 kopeekan sakkoon, joka oli puolet varastetun tavaran arvosta.
Erik Juhonpoika Hjort kuoli 64-vuotiaana 12.4.1842 ”rintakuumeeseen” (bröstfeber). Puoliso Maria oli kuollut samaan tautiin 9.8.1840. Henkikirjoissa Erik Hjort on torpparina vielä 1841 (tehty 12.1841). Hänen sanotaan olevan ”viallinen” (felaktig), joten torpan töistä vastasi jo varmaan poika Juho.
Oma sukulaisuuteni Hjorteihin on kaukaista: isänäitini isänäidin äiti oli Erik Juhonpoika Hjortin Maria-vaimon sisar Kaisa. Hjortit ovat tulleet monesti vastaan sukua ja pappilan torppia tutkittaessa. Erik Juhonpojan pojat Erik ja Juho sekä yksi pojanpoikakin olivat pappilan torppareina. Heistä myöhemmin.
Lähteitä:
KA Uusi astia. Raaseporin it. tk:n renov. tuomiokirjat. Varsinaisten asioiden pöytäkirjat. Vihdin pitäjän ja Pyhäjärven kappelin syyskäräjät 1825, talvi– ja syyskäräjät 1826, talvi– ja syyskäräjät 1827. Talvikäräjät 1828. Talvikäräjien sakkoluettelot 1828.
Artikkelikuva: Puolison ja vävyjen puumerkit Matts Spångin perukirjassa. KA Uusi astia.Sääksmäen al. tk:n perukirjat 1828–1829.
