Kuluttajansuoja koetteella

Pöytäkirjan toimitti Porimestari Nystén.

§: 4

Suutari Pekka Kiiski, Wellivaaran kylästä Ilomantsin pitäjää, on täksi päiväksi allamainitussa suhteessa oikeuteen manuuttanut Ompelukoneen kaupitsijan Neiti Aina Snellman’in, tästä kaupungista, ja Maakauppias Ananias Manner’in, Siikakosken sahalta Liperin pitäjässä; ja kuin asiaa nyt tutkittavaksi otettiin, tulivat aset saapuville, kja ja vja Manner kumpainenkin itse, kja sitä paitsi seurattuna Asianpuolustajalta Käräjäkirjuri Paul Lindholm’ilta, sekä vja Aina Snellman valtuutetun asianajajan, Hovioikeuden Auskultantti Ivar Paqvalenin kautta.

Kannettansa toimittaen, antoi kja oikeuteen Ilomantsin Kihlakunnan Oikeuden pöytäkirjat Huhtikuun 5. päivältä viime vuonna § 30 ja Lokakuun 31 päivältä samana vuonna § 4. sekä viimemainittuna päivänä julistaman päätöksen, joista nähtiin, että kja, manuun nojassa viime vuoden kevätkäräjissä sanotussa kihlakunnan oikeudessa oli ilmoittanut Elokuun 20 päivänä 1887. Singerin kauppayhtiön kjan kotiseudussa kulkevalta asiamieheltä vja Mannerilta ottaneensa ompelukoneen, sillä ehdolla että kolmen kuukauden kuluessa saada maksaa sen hinnan kahdeksankymmentä markkaa, ja paikalla sitä vastaan suorittaneensa kolmekymmentä markkaa, ja että vja Manner heti lähettäisi koneen kjan kotiin Käenkoskelle, jossa kauppakin oli tehty, mutta vja Manner, vaikka hän lupasi varmaan samanlaisen koneen kuin Käenkosken läheisyydessä asuva talollinen Olli Pesonen oli Singerin yhtiöltä ostanut, kumminkin lähettäneen kjalle toisenlaisen, vanhoista kappaleista muodostetun huonomman koneen, joka tarkoitustansa ei täyttänyt, jonka tähden kja oli lähettänyt sanotun koneen takasin vienyt takasin Singerin yhtiön täällä olevaan kauppaan ja sieltä saanut vereksen koneen, mutta kuin kja koneeta vaihtamassa oli kärsinyt reissukulutuksia, oikeuteen annetun laskun mukaan yleiseen 31 mk 46 penniä, niin oli kja vaatinut vja Mannerin velvoittamista kjalle maksamaan sanotut matkakulut ynnä langettamista edesvastaukseen petoksesta; että vja Manner oli kanteen johdosta selittänyt konetta myödessään kyllä olleensa Singer ja kumppanin tähän kaupunkiin asetetun haarakaupan hoitajattaren vja Aina Snellman’in matkustavaisena asiamiehenä ja siinä toimessaan välittäneensä ompelukoneiden kauppoja hänelle lähetettyjen piirustusten mukaan, niinpä myös kjalle myöneensä uuden ompelukoneen joka kyllä piti oleman täydessä kunnossa ja muuten samaa laatua kun Tsen Olli Pesosen ompelukonekin, ja kjan nimessä lähettäneensä tilauksen vja Aina Snellman’ille, joka taas lienee kirjoittanut konetta perään Singerin pääkonttorista Suomen asioita varten Wiipurin kaupungissa, mutta vja Mannerin kohta sen jälkeen eronneen koko tästä asioimistoimestaan, ja siis ei voivan tietää mitä kja sitten ehkä oli saanut; jonka vuoksi ja kuin asia ei muutenkaan olisi vja Mannerille kuulunut, oli vja Manner luullut kjan täytyvän vaatimuksellaan kääntyä joko vja Aina Snellman’in, taikka Singerin Wiipurissa olevan pääasiamiehen puoleen, sekä sen vuoksi pyytäneensä päästäksensä asiasta vapaaksi, ja että kja tuomittaisiin laskun mukaan yhdelläsadalla seitsemällä markalla kahdeksallakymmenellä pennillä palkitsemaan vja Mannerin kulungit jutussa; sekä että kihlakunnanoikeus mainitussa päätöksessään oli lausunut että kuin asiassa selitetty oli, että kja oli puheenalaisen, kelpaamattomaksi ajamansa ompelukoneen ottanutkin vjalta vastaan Joensuun kaupungissa, ja kuin vjalle myös oli vaadittu edesvastausta petoksesta kaupassa, Kihlakunnanoikeus ei katsonut olevansa oikea tuomioistuin koko asiata tutkimaan, vaan osoitettiin kja riitapuolensa asianmukaiseen oikeuteen manuuttamaan ja siellä asiatansa ajamaan, minkä ohessa kja, joka siten oli riitapuoltansa turhalla oikeuden käynnillä vaivannut, velvoitettiin vaadituksi palkkioksi siitä vja Mannerille maksamaan kuusikymmentä markkaa, johon määrään vjan vaatimus alennettiin, vaan mikä määrä, jos sitä ei mielisuosiollisesti maksettaisi, olisi lisättävä lunastuksella pöytäkirjan ja päätöksen otteesta ynnä muista ulosottoa varten tarpeellisista kustannuksista; minkä merkittyä kja nyt vaati samoilla perusteilla kuin Kihlakunnassakin vjain yhteisesti, eli sen niistä, joka syylliseksi katsottaisiin, langettamista edesvastaukseen petoksesta usein mainitun ompelukoneen kaupassa, kuin myös kjalle maksamaan kjan reissu ja oikeuden käyntikulutukset jutussa.

Kanteesta kuulusteltuina selittivät vjat

a) Ananias Manner uudesti mitä hän jo kihlakunnanoikeudessa oli puolustuksensa esiin tuonut, lisäten sen ohessa, että kja olikin vja Mannerilta tilannut huokeahintaisen räätälin ompelukoneen, eikä suutarin konetta, mikä on paljon kalliimpi ja maksava kolmatta sataa markkaa, sekä vakuutti kjalle jo ensi kerran annetun täydessä kunnossa oleva kone semmoisena kuin se Wiipurista päätoimistolta oli Aina Snellmanille lähetetty; minkä tähden vja Manner, joka katsoi itseänsä aivan syyttömäksi asiassa, anoi päästä kanteesta vapaaksi, sekä kjan tuomitsemista edesvastaukseen väärästä kanteesta; ja

b) vja Aina Snellmanin asianajaja Hovioikeuden Auskultantti Paqualén ei laisin muistavansa josko Aina Snellman itse eli vja Manner oli kjalle antanut ensimmäisen ompelukoneen, mutta oli sen antanut ken tahaansa, niin oli Aina Snellman varma siitä että hänen varastossa viallisia ja vanhoja koneita ei löydykään, niinkuin Aina Snellman myös oli vakuutettu siitä että kjalle ensikerta annettu kone myöskin oli virhetön. Tämän koneen, jota kja äkkinäisyydestä ei osannut käyttää, oli kja sitten hamaroinut ja Syyskuun 12 päivänä 1887 aivan kurjassa tilassa tuonut Aina Snellmanin ompelukoneen kauppaan täällä kaupungissa, mutta Aina Snellman oli kumminkin, välttääksensä kaikkia mutkia, jo osoittanut sitä liberaalisuutta josta Singerin kauppahuone on tunnettu, antanut kjalle uuden samanlaisen koneen kjalta säretyn koneen sijaan ja puolentanut saman koneen hintaa vielä kymmenellä markalla, joten kjan reissu kustannukset konetta vaihtamassa käydessään olisi pitänyt tulla palkituksi. Kun kja nyt kumminkin oli petoksesta tänne manuuttanut Aina Snellmanin, niin se asianajajan mielen mukaan edellyttää että Aina Snellman olisi tahalla antanut kjalle vanhaa ja viallista, joka varsinkaan ei ole totta. minkä tähden asianajaja Paqvalén vaati kjalle edesvastausta väärästä ilmiannosta, minkä ohessa asianajaja selitti, että jos koneessa olisikin ollut salainen, Aino Snellmanille tuntematon vika, niin olisi Anja Snellman luonnollisesti ollut velvollinen antamaan uuden koneen sijaan, jonka Aino Snellman oli tehnytkin, ja sitä paitsi korvannut hinnan alentamisella kjan reissun tänne konetta vaihtamassa; ja pyyti asianajaja siis kannetta kokonaisuudessaan kumoon, sekä kjan velvoittamista korvaamaan Aino Snellmanin kulutukset jutussa.

Kja kielti saaneensa kymmenen markan hinnan puolennusta konetta vaihtaessa käydessään, sekä pysyi vaatimuksessaan, ja nimitti asiassa todistamaan lois Antti Pesosen , joka uudisti ainoastaan mitä hän jo kihlakunnan oikeudessa asiassa oli kertonut, lisäämällä ettei ensimäistä konetta täällä koeteltu, kuin tja sitä 1887 kesällä käytiin hakemassa, syystä näet että sanottu kone oli valmiiksi kulin mattoihin kääritty; ja vei tja sitten tämän koneen maarahdissa kjalle Käenkoskelle, eikä särkenyt sitä mennessään, mutta masina oli Käenkoskelle tultua kuitenkin havaittu semmoiseksi kuin tja on Kihlakunnassa kertonut. Kerrottu; myödytetty; meni ulos, pyytäen matkakulunkiensa korvausta.
Vja Manner väitti todistuksen johdosta, että tja Pesonen ei ymmärtäisi ompelukonetta käyttää, ja tjalta mainittu kone kyllä oli täydessä kunnossa, mutta tja Pesonen, joka uudestaan sisään kutsuttiin, pysyi kuitenkin lauseessansa.
Asianajaja Paqvalén huomautti Oikeutta siitä, ett’ei asiantuntejilta ole näytetty että kjalle annettu ensimäinen kone olisi ollut epäkunnossa, ja että vjat tahallansa olisivat semmoisen kjalle antaneet; minkä tähden asianajaja anoi että kanne turhamaisena hylättäisiin, johon anomukseen vja Manner puolestansa yhdistyi.
Sitte saivat asialliset, jotka puolin ja toisin ainoastaan uudistivat entiset lauseensa, astua ulos, siksi aikaa kuin oikeudessa, keskusteltua,

Päätettiin

R-Oikeus on ottanut asian lopulliseen tutkintaan, ja koska kja ei ole vähääkään toteuttanut, että vjat olisivat petollisessa tarkoituksessa kjalle antaneet kysymyksessä olevan ompelukoneen, eli edes että vjat olisivat tietäneet siinä minkäänlaista vikaa löytyvän; sentähden näkee Raastuvan oikeus kjan edesvastaus vaatimuksen turhanpäiväisenä kumota; mutta kuin kja kumminkin on kihlakunnan oikeudessa toteuttanut että kone oli viallinen, kun se joutui kjan käsiin, ja kja siis on saapa matkakulutuksistansa tänne konetta vaihtamassa käydessään palkintoa, niin R.Oikeus velvoittaa vja Aino Snellmanin, joka etukädessä on tästä palkinnosta vastaava, kjalle, kuittia vastaan, suorittamaan viisikolmatta markkaa sekä viidellä neljättä markalla palkitsemaan kjan kulungit jutussa, mistä kja vaaditussa suhteessa maksakoon vieraalle miehellensä Antti Pesoselle viisitoista markkaa, joka rahamäärä, jos sitä ei mielisuosiolla suoriteta, lisätään lunastukseen pöytäkirjan otteesta. Asian näin päättyessä jätetään vjain kulunki ja edesvastausvaatimukset huomioon ottamatta. Julistettiin ja neuvottiin että tähän (katso särky osoitus, ilman sakkoja).

Lähde:
KA Jns Caa:33 Joensuun RO:n varsinaisasiain pöytäkirjat 1888 II.