Hevosilla kova kysyntä

Hämäläinen-lehden 2.2.1871 mukaan Hämeenlinnan talvimarkkinoilla oli tehty harvinaisen paljon hevoskauppoja, mutta myös tavallista useammasta hevosvarkaudesta oli ilmoitettu.

Hämeenlinna. Ilmat owat lauhtuneet tasaiseksi talweksi, mutta lunta puututaan. – Markkinain tähteitä tulee wielä kokoilla. Wäkeä karttui enemmän päiwän kuluessa, waikka sentään oli hywin wähä. Paras kauppa oli pellawilla ja hewosilla, molempia ollen jotenkin paljo. Hintaa ei sopinut moittia, hewosten oli erittäin kallis; sillä ostajia löytyi paljo sekä Wenäjältä että muista Suomen maakunnista. Huonommistakin pyydettiin ja saatiin kolme neljä sataa markkaa, paremmista enemmän laatunsa mukaan. – – Hewosten warkauksia sattui erittäin monta; – – Mutta walitukset warkaudesta eiwät kaikki olleet tosia; usiat hewoset, joita tawallisuuden mukaan jätettiin irtaimina ja waljaissakin seisomaan, kun miehet olivat lämmintä hakemassa, lähtiwät kowassa pakkasessa matkoihinsa, ja niitä on sitten löydettykin sieltä täältä.

Ainakin kuusi hevosta oli vielä helmikuun alussa kateissa. Niitä etsittiin ilmoituksilla samassa Hämäläisen numerossa.

Yöllä Hämeenlinnan wiime markkinain toista päiwää wastaan warastettiin Åkerbergin talon kartanolta waaleanruskee, 6 rekee wetäwä, 9 korttelia ja 4 tuumaa korkea tammahewonen, rautionwärisellä oikealle kaatuwalla harjalla ja raution karwasella hännällä, jonka päälläpuolesta oli jouhia palanut sekä sinertäwä lastareki sinisillä raidoilla ilman särmiä, wenäläiset tryykit sidolkan kanssa, kaksi köyden kappaletta, kaksi lointa ja rautaset witjat; kunniallinen palkinto luwataan sille, joka tästä tiedon antaa joko sanottuun taloon Hämeenlinnassa tahi Topenojan kylässä Lopella
J. Aliheikkilälle.

Wiime Hämeenlinnan markkina aattopäiwän ehtoolla warastettiin wärjärin Hildenin kartanolta mustanpruuni, 13 wuoden ikäinen walakkahewonen, jonka otsassa ja kuonossa on walkonen pilkku; kunniallinen palkinto annetaan sille, joka tämän takasin toimittaa Hywinkään kylään Nurmijärwellä
Gustaw Alimattilalle.

Hevosmiehet varmaan ymmärsivät Ali-Heikkilän isännän hevosesta ja reestä annetut tuntomerkit. Tarkkaan kuvattiin myös tervakoskelaisen hevosen ulkonäkö:

Hämeenlinnan wiime markinain ensimäisen päiwän ehtoolla warastettiin entisen Romanin talon pihasta pruuni 6 wuoden wanha noin 9 korttelin korkuinen walakkahevonen, walkosella piirtolla otsassa ja oikealle riippuwalla pitkällä harjalla, oikean korwan pää on halki ja wasempaan korwaan on lowi leikattu, oikeanpuolisesta lawasta on kahdelta paikalta karwa poiskulunnut; kunnallista palkintoa wastaan pyydetään tästä antamaan tietoa joko knihti Selinille sanotussa talossa tahi Tervakosken pruukin kasjörille.

Toisen markkinapäivän iltapuolella katosi Kuhmoisten Ounin kylästä markkinoille tulleen Joonas Keikkalan seitsenvuotias tamma, ja tammikuun 27. päivän vastaisena yönä varastettiin värjärimestari Hagelbergin pihasta  Padasjoen Auttoisten kylästä kotoisin olevan Heikki Kekolan hevonen. Lammilaiselta Simolinilta oli kadonnut sekä hevonen että renki. Renki oli ehkä lähtenyt etsimään hevosta, sillä hänet oli nähty kaupungin kaduilla ”perään huutelemassa hevostaan”.

Samassa lehdessä ilmoitettiin myös löytyneistä:

Sekasanomia
Markkina aattona jätettiin porwari Ylénin taloon 1 pruuni tammahewonen laitioreki perässä, jotka omistaja takasin saa
E. Hedmannilta.
teurastaja
.

Takawarikkoon otettu.
Eilen otettiin epäluulonalaiselta mieheltä pruuni tammahewonen, jonka selässä on walkosia plänttiä, sekä walkonen matkareki wenäläisillä tryykillä ja reessä oli wähempi määrä rukiita ja kaksi säkkiä, jotka oikea omistaja periköön Hämeenlinnan polisikamarista.

Sajaniemen Sarvijoen torpparin hevonen oli kateissa vielä helmikuun puolivälissä, sillä Sarvijoki etsi sitä uudelleen 16.2. ilmestyneessä Hämäläisessä:

Wiime Hämeenlinnan markkinain toisen päiwän wastaisena yönä warastettiin unilukkari Johanssonin talon kartanolta pruuni, 9 wuotias tammahewonen, mustalla oikealle kaatuwalla harjalla ja melkein hännätön, walkosia karwoja on usiammassa paikassa ruumiilla, kunniallinen palkinto annetaan sille, joka tästä tiedon antaa sanottuun taloon tahi Sajaniemen kylään Lopella
Torppari Josef Sarwijoelle.

Lähteitä:
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Hämäläinen 2.2.1871, no 5, s. 1 ja 4, 16.2.1871, no 7, s. 4.
Artikkelikuva: Näköala sillan kohdalta. Valokuva, kuvaaja Daniel Nyblin 1893. Museovirasto.finna.fi. Historian kuvakokoelma. CC BY 4.0.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *