Vuonna 1900. Heinäkuun 30. päivänä kello 10. epp. kokoontui Kemin kaupungissa Raastuvanoikeus raatihuoneessa kaupungintalolla. Saapuvilla olivat Pormestari Helander sekä Neuvosmiehet Björkman ja Westberg.
§ 200.
Tähän Rn istuntoon on hankittu näin kuuluva kirjallinen haaste:
Liite ”Vähämäki”
ja kun siinä mainittu asia nyt käsiteltäväksi otettiin ja asialliset esiin huudettiin, tuli kja itse saapuville ja vjan puolesta Kaupunginviskaali Johan Alfred Nyman näin kuuluvan valtakirjan nojalla:
liite Defensor
Kertoen haasteen sisällyksen, kja lausui, että vja Helsingissä ilmestyvän ”Uusi Suometar” nimisen sanomalehden kuluvan kuun 11 päivän numerossa 176, jonka kja jätti Roikeuteen, oli ilmoittanut, että kunnolliset muurarit saavat työtä häneltä täällä Kemissä, jonka johdosta kja sanottuna päivänä oli lähtenyt Helsingistä tänne mutta saavuttuaan perille ei vja ollut antanutkaan hänelle työtä; että hän, kuten kjan jättämästä useista työtodistuksista myös näkyi, oli ammatissaan taitava ja käyttäytynyt kiitettävästi edellisien työnantajain luona, jonka johdosta kja nyt vaati vjan velvoittamista korvaamaan kaikki hänelle vjan edellämainitun ilmoituksen johdosta kerrotulla tavalla syntyneet kustannukset ja vahingon seuraavan kjan esittämän laskun mukaan
joka julki luettiin kuin myös korvaamaan kjan oikeudenkäyntikulut; ollen tuo mainittu sanomalehti-ilmoitus, joka julki luettiin, näin kuuluva:
Kanteesta kuultuna vjan asiamies myönsi vjan panneen tuon ilmoituksen sanomalehteen, kun tarvitsi työväkeä kaupungin töitä varten, mutta koska tuossa kuulutuksessa nimenomaan huomautettiin, että olisi käännyttävä vjan puoleen työn kysynnällä eikä vja suinkaan ollut sitoutunut ottamaan työväkeä enemmän kuin hän tarvitsi ja kjan saapuessa työhön vjalla jo oli työväkeä niin paljon kuin tarvittiin, niin vaati vjan asiamies kanteen kumoamista kokonaisuudessaan, ilmoittaen sen ohessa todistamaan Poliisit Simo Rimpiläisen ja Kaarlo Winter’in, jotka huudettaessa saapuivat sekä hyvämaineisina ja esteettöminä saivat vannoa todjanvalan, muistutettiin sen arvosta ja kalleudesta, kuulusteltiin erikseen ja kertoivat
1° Simo Rimpiläinen: että kja oli ollut todjan työssä tämän kuun 23, 24 ja 26 päivänä saaden päiväpalkaksi seitsemän markkaa päivältä.
2° Kaarlo Winter: ei tietänyt asiaan niin mitään.
Todjat olivat omistaneet todistuksensa oikein pöytäkirjaan merkityiksi ja vuorollaan poistuneet, vaatien kulujensa korvausta.
Asialliset saivat nyt poistua ja Rossa tehtiin seuraava
Päätös:
Ros on lopullisesti tutkinut tämän asian, ja katsoo tosin selville käyvän, että vja edelläjäljennetyllä sanomalehti-ilmoituksella on ilmoittanut, että hänellä on työtä tarjottavana kunnollisille muurareille ja timpereille, mutta koska vja tällä ilmoituksellaan ei ole sitoutunut ottamaan työhönsä enemmän työväkeä, kuin hän tarvitsi, vielä vähemmän kustantamaan työntekijäin matkustukset tänne, sentähden ja kun kja ei ole voinut väittääkään, että vjalla olisi ollut työtä hänelle antaa, tutkii Ros kohtuulliseksi kumota kanteen; ja velvoitetaan vja maksamaan todistajilleen Simo Rimpiläiselle ja Kaarlo Winter’ille kummallekin kaksi markkaa, lisättyinä tämän pöytäkirjan ja päätöksen lyhennysotteiden lunastuksella, jos tarve vaatii. Julistettiin.
§ 201.
Tähän Ron istuntoon on hankittu seuraava kirjallinen haaste:
liite Lampi:
ja kun siinä = (ktso ed. §.) = =
liite Defensor
Kertoen = = (ktso ed. §.) = laskun mukaan, =
liite Tappio
[Liite ”Tappio” on muuten aivan samanlainen painettu laskulomake kuin edellisen pykälän liite ”Vahinko” (siis ”Wähämäki”), mutta tässä toinen muurari nimeltä Emil Lampinen tahtoo veloittaa 16 työpäivää. Sitä paitsi hän on jostain syystä kuluttanut yökortteeriin matkalla 4 mk eli markan enemmän kuin kollegansa.]
joka julkiluettiin, kuin myös = = = = = = =
/ P. P. /”
Kanteesta kuultuna = = = kumoamista kokonaisuudessaan.
Asialliset saivat nyt poistua = = =
Päätös:
Ros = = = kumota kanteen. Julistettiin.
Kemi oli tyypillinen suomalainen puukaupunki, ja vuosisadan taitteeseen mennessä sinne oli tehty vasta muutamia lähinnä verstaiksi luokiteltavia pienehköjä tiilirakennuksia.
Pöytäkirjasta ei käy ilmi, mihin kaupungin rakennusmestari äkkiä tarvitsi useita päteviä muurareita ja ”timpereitä”, mutta ilmeisesti kyseessä oli 1900–1902 rakennettu Kemin kirkko. Se olikin varsin kunnianhimoinen hanke pikkukaupungissa, jossa vuoden 1900 henkikirjan mukaan oli 1289 asukasta.
Mainittakoon, että juuri samoihin aikoihin nousi yhtä komea tiilikirkko myös Mikkeliin (1896–1897) ja Joensuuhun (1900–1903), molemmat noin kolmentuhannen asukkaan kaupunkeja. Kaikissa niissä oli arkkitehtinä Josef Stenbäck. Hän olikin tällä alalla sangen merkittävä tekijä: hän suunnitteli (ja toisinaan myös urakoi) 35 kirkkoa ja lisäksi 30 kirkkojen muutos- tai laajennustyötä sekä kellotapuleita.
Muurareiden matkalaskuista näkyy, ettei ”pistäytyminen” pääkaupungista Kemiin ollut aivan vähäinen retki. Junalla kyllä pääsi Ouluun asti vähän alle kahdessa vuorokaudessa (yöpymistä varten oli Seinäjoen asemalla valtionrautateiden hotelli), mutta viimeiset sata kilometriä oli köröteltävä kievarikyydillä ja siinä välillä ylitettävä puolenkymmentä isoa virtaa lossiveneellä. Rautatie Oulusta Kemiin ja edelleen Tornioon valmistui vasta vuonna 1903.
Lähteitä:
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Uusi Suometar 11.7.1900, sivu 1. Linkki kuvatekstissä.
KA Oulu, Ca:2_1 Kemin RO:n tuomiokirja I-1900.
