Kruununnimismies Otto Tammelander lähetti elokuussa 1844 Hämeen läänin maaherra Rehbinderille 20.8.1844 päivätyn selonteon, josta kävi ilmi seuraavaa:
Palvelusvuonna 1833 tai 1834 kuuluu Anna Stiina Maijantytär Rengon Vehmaisista menneen palvelukseen kauppiaanleski Uschakoffille Hämeenlinnaan. Vähän ennen ensimmäisen palvelusvuoden loppua hän varasti samassa paikassa palvelleen Greta-nimisen piian kanssa emännältään palttinaa ja vaatetavaraa. Osa tavaroista saatiin takaisin, mutta osan Anna Stiina vei mukanaan paetessaan palveluspaikastaan. Hän hankki Janakkalasta muuttokirjan Sauvalan Ilomäen torpantyttären Ulla Antintyttären nimellä ja muutti tällä muuttokirjalla Helsinkiin, missä hän omien sanojensa mukaan oli palveluksessa kauppias Kiseleffillä.
Vuonna 1844 Anna Stiina, joka kutsuu itseään myös Ulla Antintyttäreksi, kuljeskeli lähes kuukauden tuntemattomana ja passittomana Rengossa. Hän onnistui useaan otteeseen välttämään kiinnioton, kunnes Tammelander pidätti hänet 20.8.1844. Kiinniotettaessa Anna Stiina Maijantytär yritti käyttää everstiluutnantti Rydleffskyn Fredrika-nimiselle piialle 2/14 elokuuta antamaa venäjänkielistä pestuutodistusta. Vehmaisten kylästä olevan Erik Erikinpoika Sydänmaan ja vojakkalalaisen Mikko Kustaanpoika Kallelan läsnäollessa Anna Stiina tunnusti yllämainitut rikokset, joten Tammelanderilla oli syytä pidättää hänet ja lähettää hänet Hämeenlinnan linnanvankilaan odottamaan oikeuskäsittelyä.
Tammelander oli liittänyt selontekoonsa luettelon Anna Stiinalta takavarikoidusta omaisuudesta:
sateenvarjo, musta koristereunuksellinen harso, samantyyppinen vaaleansininen shaali, isohko punapohjainen madras-ruutuinen liina, musta silkkiliina, kaksi valkoista alushametta, servietti, pienehkö hamppukankainen liina, valkopohjainen punaruutuinen puuvillaliina, puuvillahame, karttuunihame, sinipohjainen puuvillaesiliina, tyllikaulus, sakset, hopeinen sormustin.
Mukana oli myös käännös Anna Stiinan hallussa olleesta venäjänkielisestä todistuksesta:
Että olen lokakuun alusta uutta lukua vuodeksi pestannut piika Fredrikan, ja hänen aiempi ruotsinkielinen palvelustodistuksensa on edelleen hallussani, sen todistan omakätisellä allekirjoituksellani. Helsinki 2/14 elokuuta 1844. Palveluksesta eronnut everstiluutnantti Rydleffsky.
Tammelanderin kirjeen johdosta ryhdyttiin toimenpiteisiin. Pidetyssä kuulustelussa Anna Stiina Maijantytär tunnusti varkauden, ja maaherra Otto Rehbinder lähetti Hämeenlinnan raastuvanoikeudelle 22.8.1844 kirjeen pyytäen raastuvanoikeutta panemaan toimeen lainmukaisen tutkinnan asiassa.
Asiaa käsiteltiin raastuvanoikeudessa 11.9.1844. Anna Stiina eli Ulla Antintytär oli tuotu linnanvankilasta, ja asianomistajaa, kauppiaanleski Anna Uschakoffia, edusti valtakirjalla hänen poikansa Vasili Uschakoff. Tammelanderin ja Rehbinderin kirjeet luettiin, ja kaupunginviskaali Lagerlund kertoi, että Anna Stiina Maijantytär, joka tosiasiassa kuuluu olevan Matintytär, oli vuoden 1835 syksyllä joko tiirikoimalla tai väärennetyllä avaimella tunkeutunut kauppiaanleski Uschakoffin lukittuun varastokomeroon ja lesken antamien tietojen mukaan anastanut 30 kyynärää palttinaa, arvoltaan 12 kopeekkaa kyynärältä, yhteensä kolme ruplaa 60 kopeekkaa hopeassa. Anna Stiina oli paennut palveluspaikastaan, eikä hänestä tai varastetusta omaisuudesta sen jälkeen kuultu. Anna Stiina oli Ulla Antintyttären papintodistusta käyttäen kiinnijäämiseensä saakka oleskellut Turussa ja Helsingissä ja osittain elänyt kuljeskelevaa elämää. Kaupunginviskaali vaati nyt Anna Stiina Matintytärtä lailliseen vastuuseen teoistaan.
Anna Stiina vastasi syytteisiin ja tunnusti varastaneensa palttinan Greta-nimisen samassa paikassa palvelleen naisen kanssa – Gretan lisänimeä tai myöhempää olinpaikkaa hän ei osannut sanoa. Greta oli Anna Stiinan mukaan hankkinut avaimen isäntäväen huoneista, ja Anna Stiina sai palttinasta vain seitsemän kyynärää eikä tiennyt kuinka paljon sitä yhteensä oli ollut. Hän sanoi olevansa 29-vuotias, syntynyt Rengossa, ja oli muuttanut Hämeenlinnaan vuonna 1834. Varkauden jälkeen hän oli viettänyt viikon verran Janakkalassa, missä oli Ulla Antintyttären luvalla hankkinut tämän nimissä muuttokirjan Turkuun. Turussa hän palveli kauppias Hummelinilla kaksi vuotta ja apteekkari Julinilla puoli vuotta. Vuonna 1838 hän muutti Helsinkiin ja palveli vuoden filosofian tohtori Fredrik Hertzbergillä, neljä vuotta kauppias Alexejeffillä ja puoli vuotta herra Anton Vilhelm Arpella, joka oli Intendentinkonttorin ensimmäinen konduktööri. Vapauduttuaan viimeisimmästä palveluspaikastaan Anna Stiina oli suunnannut Renkoon. Hän selitti, että häneltä pidätyshetkellä otetut tavarat olivat hänen henkilökohtaista omaisuuttaan ja että hänen esittämänsä piika Fredrikalle annettu todistus oli tosiasiassa tarkoitettu hänelle. Everstiluutnantti oli erehdyksessä kirjoittanut sen Fredrikan nimelle, koska ruotsia ja suomea taitamattomana oli ymmärtänyt väärin Anna Stiina Matintyttären nimen.
Kaupunginviskaali Lagerlund esitti Hämeenlinnan kirkkoherran antaman papintodistuksen:
Piika Anna Stiina Matintytär syntyi Rengossa 3.5.1815 ja muutti tänne Janakkalasta vuonna 1834. Hän palveli piikana kauppiaanleski Sireliuksella ja muutti sieltä kauppias Vasili Uschakoffille , missä palveli lyhyehkön ajan. Lähti 1835 ilman muuttotodistusta minulle tuntemattomalle paikkakunnalle. Silloin ilmoitettiin, ettei hänelle pitäisi antaa muuttokirjaa ja että hän oli luvatta ottanut haltuunsa emännälleen kuuluvaa palttinaa. Vuonna 1835 häntä vastaan ei edellä mainittua lukuunottamatta ole ilmoitettu muita rikkeitä. Hänellä on tyydyttävä kristinopin tuntemus ja hän on käynyt ehtoollisella. Todistaa Hämeenlinnassa 10.9.1844 Mathias Churberg.
Lagerlund totesi, ettei Ulla Antintytär ollut nyt paikalla eikä niin ollen ollut tietoa, oliko Anna Stiina Matintyttären antama tieto Turkuun otetusta muuttokirjasta paikkansapitävä vai ei. Myöskään piika Gretan olinpaikkaa ei tiedetty. Oikeus siirsi asian lokakuun 7. päivälle, jolloin ilmeni, ettei Ulla Antintyttärelle ollut onnistuttu toimittamaan kutsua oikeuteen, mutta tiedettiin, että hän oli mennyt naimisiin ja asui Leipjärven torpassa. Uschakoffin leski vahvisti edellisessä istunnossa annetut tiedot varkaudesta. Gretan olinpaikkaa hänkään ei tiennyt, mutta sanoi, ettei hänellä ole syytä epäillä Gretaa rikokseen osallistumisesta. Myöskään Turusta ei vielä ollut tullut tietoa, oliko Anna Stiina siellä esiintynyt Ulla Antintyttärenä.
Seuraavan kerran asia oli esillä 28.10.1844. Leski Anna Uschakoffia edusti hänen poikansa Vasili Uschakoff, ja myös Ulla Antintytär oli saapuvilla. Turusta oli maaherran kautta saatu vastaus:
Täten todistetaan, että oheen liitetty muuttokirja, jonka nykyisin kirkkoherrana toimiva Nils Ejmelius 7.11.1835 antoi piika Ulrika Antintyttärelle Janakkalan Sauvalan Ilomäen torpasta, jätettiin 8.2.1836 Turun ruotsalaiseen tuomiokirkkoseurakuntaan. Näyttää kiistämättömältä, että sama henkilö Ulla Antintyttären nimellä on palvellut paikoissa, jotka hän on ilmoittanut. Ainoa merkintä hänestä on, että hän 22.5.1837 synnytti aviottoman poikalapsen, joka kahdeksan kuukauden ikäisenä kuoli. Hän sai 18.8.1838 asianmukaisen muuttokirjan Pietariin, eikä hänestä sen jälkeen ole tietoa. Turku, 8. lokakuuta 1844. Joh. Ed. Edman.
Hämeenlinnaan lähetetystä alkuperäisestä muuttokirjasta oli tuomiokirkkoseurakunnan arkistoon tehty kopio. Kopiossa kerrottiin, että alkuperäinen todistus on lähetetty Hämeen läänin maaherralle 8.10.1844:

Tämän jälkeen kuultiin Ulla Antintytärtä, joka vakuutti, ettei ollut antanut Anna Stiina Matintyttärelle muuttokirjaa eikä lupaa sitä hankkia. Anna Stiina Matintytär toisti aiemmat selityksensä ja vahvisti Edmanin antamat tiedot. Hän oli aikonut matkustaa Turusta Pietariin, mutta jäänyt palvelukseen Helsinkiin.
Oikeus katsoi todistetuksi, että Anna Stiina Matintytär oli syksyllä 1835 varastanut leski Anna Uschakoffilta 30 kyynärää palttinaa, arvoltaan kolme ruplaa 60 kopeekkaa hopeassa. Hän oli syyllistynyt murtoon ja kotivarkauteen ja oli velvollinen korvaamaan anastetun omaisuuden. Oli myös tullut tietoon, että Anna Stiina Matintytär oli Turussa käyttänyt toisen nimissä olevaa papintodistusta. Koska asiaa ei siellä vielä ollut tutkittu ja koska Anna Stiina Matintytär tulee tuomita yhdellä kertaa kaikista rikoksistaan, tutkinta päätettiin siirtää Turun kämnerinoikeudelle, jonne asiaa koskevat pöytäkirjat lähetettäisiin läänin maaherran kautta.
Anna Stiina Matintytär passitettiin linnanvankilaan odottamaan asian jatkokäsittelyä.
Kertomus jatkuu.
Lähteitä:
KA Uusi astia. Hml RO:n renovoidut tuomiokirjat. Varsinaisten asiain pöytäkirjat 1844. Linkit tekstissä.
KA Hml. Hämeenlinnan RO:n ja maistraatin pöytäkirjakonseptit liitteineen 1844. (Artikkelikuva: Rehbinderin lähetekirje RO:lle.)