Tekemättömiä töitä

Liittokirja 1885

Talollinen Ville Matikainen Ristiinan Mahkolasta laati toukokuussa 1885 liittokirjan. Sopimusosapuolina olivat hän ja niin ikään Ristiinan Mahkolassa asuvat loinen Kaapriel Haikonen ja Eva Maria Himanen.

            Liitto:

Seuraavilla välipuheilla minä allekirjoittanut otan loiseksi, loisen Kaapriel Haikosen vaimonsa Eva Maria Himasen keralla heidän elinajaksensa, asumaan hänen omaan rakentamaan kartanoonsa, mikäli siaitsee minun kartanostani lounaaseen päin peltoni ulkolaitassa, siihen luokse.
1si saapi loisi puita minun maaltani kartanon lämmöksi, vaan ei koti Kankaalta.
2/ potaattia saapi loisi tehdä tarpeensa muka eli 20. Kappaa vuotessa Ja Kauhnaa saapi yhden lehmän ja lampaan ylöspitoksi tilani maalta.
3. Loisi tekee minulle yhden viikon heinää ja Suutari työt mitä siihen kuuluu kaikki talon ruuassa ja taloin aikana.
Ja että loisi minun kerallani yhdessä parantaa minun nuottani.

Vakuutetaan Ristiinassa Toukokuun 25. päivänä 1885

Wilhelm Matilainen
Talollinen Mahkolasta No 4

Tähän olen minä tyytyväinen.
Kaapriel Haikonen       Eva Maria Himanen

Liittokirjan todistivat Juhana Heikkinen, Paavo Heikkinen ja Antti Himanen, kaikki Mahkolasta.

Käräjillä 1891

Kuutisen vuotta myöhemmin Matilainen haastoi Kaapriel Haikosen Ristiinan käräjille. Kantaja Matilainen kertoi oikeudessa, että vastaaja Haikonen sai tehdä viisi vuotta sitten mökin hänen mailleen. Vastineeksi siitä Haikonen lupasi tehdä Matilaiselle vuosittain heinää yhden viikon, korjata Matilaisen nuotan puoleksi sekä tehdä kaiken suutarintyön, mitä kantajan perhe tarvitsi. Viime vuoden suutarintyö ja nuotan korjuu olivat kuitenkin jääneet Haikoselta tekemättä. Niinpä kantaja vaati, että Haikonen velvoitetaan maksamaan suutarintyöstä 7 markkaa ja nuotankorjuupalkasta 1 markka, minkä lisäksi kantaja pyysi korvausta kulungeista.

Nuottaa paikataan vedon välissä. Kansatieteen kuvakokoelma, Museovirasto. CC BY 4.0.

Vastaaja Haikonen jätti oikeuteen edellä mainitun liittokirjan sekä kirjallisen vastineen:

Vastuu lause Kihlakunnan oikeuuteen Ristiinan pitäjässä

Kunnioitettava korkea kihlakunnan oikeus,

Täten rohkenen minä nöyrimmässä alamaisuutessani vastata tähän vilhelm Matilaisen kanteeseen että työt olen minä kaikki tehnyt niin kuin meidän kauppakirjamme sisältä että talven aikana kaikki verotyöt tehtä ja kesällä heinäviikko ne kaikki olen minä oman tunnon mukaisesti täyttänä aina joka vuosi niin kauvan kuin minä vilhelm Matilaisen alueella olin, viime talvena tein minä viimeset suutari työt kaikki mitä hänellä nahkoja oli, ja korjasin ja paikkasin vielä kaikki heitän vanhat kenkänsäkin, ja keväällä paransin nuotan ja kesällä tein heinäviikon, ja elukoilleni mitä minulla oli Lehmä ja lammas, en minä Matilaisen maalta saanut [viime] kesänä kauhnaa tehtä yhtään tukkua eli nippua, talven ajaksi. Poltto puut oli kaupassa luvannut Matilainen maaltaan, vaan eihän niitä riittänyt. Kaksi vuotta perätysten oli minulla kaski hakattu Kustaa Himaisen maalla joista minä sain poltto puita yltä kyllin ettei minun tarvinnut Matilaisen maalta kahtena vuotena ottaa yhtään puuta, ja yllä mainitut kaikki voin minä toteen näyttää vierailla miehillä jos niin vaatitaan. Ja kuin Wilhelm Matilainen on minua syyttömästi tänne vaatinut, niin pyytän minä korkeaa oikeutta, määräämään Matilaiselta minulle kohtuullisen kulunkin,

Gaabriel Haikonen

Pyynnöstä kirjoitti O. W. Kurvinen

Kantaja Matilainen totesi käyneensä vapunpäivän 1890 aikaan pyytämässä Haikosta työhön mutta Haikonen ei vain tullut. Haikonen selitti, miksi suutarintyö jäi häneltä tekemättä: hänellä “oli palkalla vieras hevonen, jolla täytyi kyntää kauraa”.

Kantajan pyynnöstä todistamaan saapuivat mylläri Kaapriel Kelkka ja räätäli August Korpelainen, jotka erikseen kuultuina valaehtoisesti kertoivat:

1o Aug. Korpelainen: että hän oli viime kevätkesänä kjan kanssa työhön pyytämässä vjaa, jolloin vja sanoi suutarityöhön ei koskaan tulevansa. Kerrattu, vmies vaati käräjämatkastaan 6 m ja astui ulos.

2o Kaapriel Kelkka että vja v:miehelle kertoi sen tautta ei tekevänsä suutarityötä kjalle, kun hänellä siellä ei ollut sellaista ruokaa kuin muilla suutareilla.

Tähän lisäsi vja että viime talvena ei ollut muuta kuin leipää ja kastia.
Vmies taas kertoi nähneensä vjan siihen aikaan kun hän teki suutarityötä kjalle syövän kjan luona leipää lihaa ja voita, vaan vmies ei tietänyt, onko muulloin ollut edes leipääkään.

Kihlakunnanoikeus teki keskustelun jälkeen päätöksen:

Siihen nähden mitä asiassa on ilmi tullut, velvoitetaan vja Kaapriel Haikonen maksamaan kjalle Vilhelm Matilaiselle 8 markkaa sekä palkitsemaan kjan oikeudenkäymiskulungit 14 mlla. Kja taas maksakoon vierasmiehilleen Aug. Korpelaiselle 3 m ja Kaapriel Kelkalle 2 m, kumpaisellekin joihin maksuihin, joll’ei niitä mielisuosiolla suoriteta lisätään lunastus tämän protokollan ja päätöksen otteesta. Julistettiin.

Lähde:
KA Mli, Cac:42 Ristiinan talvikäräjät 1891.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *