Kemin Raastuvanoikeus 1899.
Marraskuun 20 päivänä
§. 188
Wirkansa puolesta oli kaupunginviskaali Johan Alfred Nyman tähän ROden istuntoon haastattanut kaupustelian Alarik Miinalan tästä kaupungista, ja kun asia ROden käsiteltäväksi otettiin ja asiallisia sen johdosta sisälle huudettiin, saapuivat he kumpikin itse.
Sjä kertoo että, vja kauppapuodissaan, kauppias Daniel Halosen kivijalassa, antaa kulkuvain työmiesten panna väkijuomia kahveen, jota heille myy, josta miehet juopuvat ja matkaansaattavat häiriötä, minkätähden sjä tahtoo että vjaa siitä varoitettaisiin, kauppaoikeudensa menettämisen uhalla, tuota menettelyä jatkamasta, jolla tietenkin on tarkoitus ostajia puoleensa vetää. Jos kauppa-oikeuksia ei voitaisi poisottaa niin ainakin sakon uhalla vjalle varoitus annettaisiin.
Wja kysyttyä kielti asian ja sanoi aina kieltäneensä viinan käyttämisen puodissaan; jos sitä on salaa tehty, on hän siihen viaton, sillä hän, ehdottoman raittiina, ei suosi viinaa.
Tämän perästä käskettiin asialliset ulos kunnes Ossa tehtiin seuraava
Päätös:
Tämän asian on ROs ottanut tutkiakseen, ja katsoo ROs oikeaksi varoittaa ja kieltää vjaa Alarik Miinalaa,
kauppaoikeutensa menettämisen uhallatästedes sallimasta kauppapuodissaan väkijuomain nauttimista, tullen tämä varoitus ensi kerran häntä siitä syytettäissä, raskauttavana asianhaarana vaarinotettavaksi. Julistettiin.
Kauppias Daniel Halonen
Daniel Halonen syntyi 8.7.1846 Sodankylän Sattasessa vanhempiensa Aatami Heikinpoika Tepsan ja Susanna Matintytär Halosen nuorimpana lapsena. Isä-Aatamilla näkyy asiakirjoissa myös sukunimiä Vaara, Autio ja Ylitepsa.
Joulukuussa 1867 Daniel vihittiin tervolalaisen Kreeta Amanda Heikintytär Lumpuksen kanssa. Pariskunta muutti vuosina 1869–1872 syntyneiden kolmen lapsensa kanssa Kemiin pian kaupungin perustamisen jälkeen. Kemissä perheeseen syntyi vuosina 1875–1887 vielä kuusi lasta. Lasten nimet: Hela Hilma Hedvig, Hille Hilarius Hypatius, Ida Amanda, Katarina Karoliina, Kustaa Aleksander, Evi Elisa, Frans Paavo, Evi Lydia ja Auno Lytos.
Kauppias Halonen oli Kemin ensimmäisiä liikemiehiä ja pääsi rakentamaan talonsa erinomaiselle paikalle, sijaitsihan hänen hankkimansa tontti 44 torin varrella Pakkahuoneenkadun ja Kirkkopuistokadun kulmassa. Talo herätti huomiota koollaan, mutta se oli kuuluisa myös korkeassa kivijalassa sijaitsevista lukuisista pikkuliikkeistä.

Halosen talon kadunpuoleisella julkisivulla on peräti 14 ikkunaa vieretysten.
Lähde: Teerijoki Niilo 1957, Keminmaan kirja.
Halosen talossa kävi väkeä muutenkin kuin kaupankäynnin vuoksi. 1880-luvun alussa talossa istuttiin muutamaan kertaan Kemin, Tervolan ja Simon pitäjien käräjiä, ja kesäkuussa 1884 talossa yöpyi itse kenraalikuvernööri Heiden. Kaiku-lehti kertoi kenraalikuvernöörin vierailusta 25.6.1884:
Oulun läänin kunnista. Kemistä, kesäk. 21 p. Hänen ylhäisyytensä kenraalikuvernööri kreiwi Heiden on wieraillut paikkakuntaamme. – – Wäkeä oli kokoutunut paljon kaupungin likellä olewan 15:n reserwikomppanian myöskin koristetun kasarmin luo, jossa hänen ylhäisyytensä pysähtyisi, terwehti kansaa ystäwällisesti ja tarkasti asewelwollisten temppuja, jotka oliwatkin käyneet notkasti, werraten siihen lyhyeeseen aikaan, jonka tämä auran kurjesta otettu osasto on harjoitellut.
Kaiku 25.6.1884
Täältä jatkoi kreiwi matkaansa asuntoonsa kauppias Halosen taloon. Aamulla neljännestä wailla kello 7 oli hänen ylhäisyytensä ottanut wastaan wirkamiehet, puhellut useimman erittäinkin yliforstmestarin kanssa kruununmetsistä. Wielä käwi kreiwin luona muuan waimo walittamassa liikanaista kunnallistakseerausta sekä neljä miestä jostakin maan jakoasiasta. Walittajia oli tarkoin kuunneltu ja asiat herra prokuraatorin kanssa tutkittua, huomautettu ettei heidän walituksilla ollut perustusta mihinkään toimeen.
Perä-Pohjolaisessa oli 13.6.1905 uutinen Daniel Halosen kuolemasta:
Wiime perjantaita wasten yöllä waipui täällä kuolonuneen kauppias Daniel Halonen 59:llä ikäwuodellaan. Wainaja oli syntynyt Sodankylässä, mistä muutti tänne Kemiin jo silloin kun nuori kaupunkimme oli wielä aiwan alussaan. Hän oli tämän kaupungin ensimäisiä liikemiehiä ja asukkaita. Sen lisäksi on hänellä ollut kauppaliikkeet myöskin Sodankylässä ja Rowaniemellä. Lähinnä suree häntä puoliso sekä kolme tytärtä ja neljä poikaa.
Wainajan maalliset jäännökset kätkettiin maan poween kaupungin hautausmaalla tänään keskipäiwällä.
Kuolinilmoitus julkaistiin Helsingin Sanomissa 14.6.1905. Niille, jotka halusivat saattaa vainajaa hänen viimeiseen lepopaikkaansa, ilmoitettiin, että surusaatto lähtee surutalolta t. k. 13. päivänä klo 12.
Kauppias Alarik Miinala
Alarik Heikinpoika Miinala syntyi 18.9.1871 Alatorniolla Könölän kylässä. Hänen vanhempansa olivat Heikki Heikinpoika Järkkä ja Vilhelmiina Juhontytär Miinala. Alarik muutti tammikuussa 1898 Kemiin ja meni samassa kuussa naimisiin torniolaisen Elina Josefina Ruonalan kanssa.
Toukokuussa 1899 työmies Alarik Miinala ilmoitti Kemin järjestysoikeudelle rupeavansa harjoittamaan kauppaliikettä. Hän aloitti liikkeenpidon ilmeisesti Halosen talossa mutta harjoitti kauppaa myöhemmin muuallakin. Vuonna 1915 hän haki lupaa ”kahvintarjoilukopperon” rakentamiseen satamassa sijaitsevalle makasiinitontille n:o 1. Maistraatti ei kuitenkaan myöntänyt lupaa, koska se piti paikkaa liian ahtaana kahvilaliikkeen harjoittamiseen. Kaksi vuotta myöhemmin Alarik Miinala ja John Lang Raahesta myivät omistamansa makasiinitontin n:o 9 kultaseppä Frans Tiuralle ja opettaja J. Liedekselle.
Vuonna 1901 Alarik Miinala sai Rovaniemen kihlakunnanoikeudessa tuomion ensikertaisesta luvattomasta paloviinan myynnistä. Alarik itse oli tuomiosta autuaan tietämätön, kunnes hän vuoden parin kuluttua näki omassa papintodistuksessaan merkinnän sakkotuomiosta. Rikoksen oli tehnyt aivan toinen mies, Alarik Iisakinpoika [Kalevan uutisessa Matinpoika] Miinala, mutta syystä tai toisesta oikeuteen oli päätynyt Alarik Heikinpojan papintodistus. Kaleva kirjoitti 13.10.1905, että Alarik Heikinpoika oli pitkällisen taistelun jälkeen saanut maineensa puhdistetuksi. Nimismiehet K. B. Planting ja R. Hernberg tuomittiin maksamaan Alarikille vahingonkorvausta ja oikeudenkäyntikuluja yhteensä tuhat markkaa.
Kaiku-lehdessä oli 20.11.1925 uutinen Alarikin kuolemasta:

Lähteitä:
Kansalliskirjaston digitoidut aineistot. Linkit tekstissä.
KA Oulu, Ca:1 Kemin maistraatin pöytäkirjat 1899–1900.