Torppari Olli Vittaniemi Kemin Alapaakkolasta joutui syksyllä 1876 suuttumuksen valtaan. Hän ei saattanut unohtaa elokuista päivää, jona hänen seitsenvuotias Matti-poikansa käveli Koroiskylän läpi vievällä maantiellä ja joutui pahoinpitelyn uhriksi. Loismies Pekka Näätä kiskaisi tiellä kulkevaa poikaa niskavilloista ja raahasi hänet Abram Hurtigin torppaan. Torpassa Abram tarttui pojan otsatukkaan, nosti hänet ilmaan ja töytäisi lattiaan.
Inkilän talo on 200 metriä katsojan selän takana.
Sydämistynyt Olli haastoi Pekan ja Abramin oikeuteen Matti-pojan pahoinpitelystä. Poika oli Ollin mukaan tapauksen jälkeen kaksi päivää niin kipeä, ettei pystynyt liikkumaan, eikä kylkikipu ollut vieläkään lakannut. Tästä syystä Olli vaati Pekka Näädältä ja Abraham Hurtigilta korvausta Matin kärsimästä kivusta ja särystä (sveda och värk).
Asiaa puitiin vuoden 1877 talvikäräjillä, jotka pidettiin 6.–24.2. Lautiosaaressa Mikkolan talossa. Käräjiä istuivat kruununnimismies Herman Nisula yleisenä syyttäjänä, herastuomarit Kalle Niskala ja Olli Niemi sekä lautamiehet Matti Kauppi, Abram Ollitervo, Abram Viheriälä, Lars Ruikka ja Juho Fräntti.
Olli Vittaniemen nostamaa kannetta käsiteltiin käräjien viimeisenä päivänä. Ollia edusti istunnossa veli, torppari Heikki Vittaniemi. Vastaajat olivat paikalla henkilökohtaisesti, samoin kovia kokenut Ollin Matti-poika.
Vastaaja Pekka Näätä kertoi nähneensä Matti Ollinpoika Vittaniemen kyseisenä elokuun päivänä varkaissa Abram Hurtigin naurismaalla. Sen nähtyään hän oli vain tarttunut Mattia takinkauluksesta ja taluttanut pojan Hurtigin torppaan minkäänlaista väkivaltaa käyttämättä. Vastaaja Abram Hurtig puolestaan kertoi, että kun hän oli kuullut naurisvarkaudesta, hän oli tukistanut Mattia kevyesti ja läimäissyt takapuolelle. Siihen hänellä oli mielestään oikeus, varsinkin kun pojan täti, Olli Vittaniemen sisko Elsa Viippola, kehotti kurittamaan poikaa.
Kantajan edustaja pyysi todistajiksi rengit Hans Vuokilan ja Matti Tauriaisen. Vastaajat taas kutsuivat todistajaksi piika Kaisa Uusimaan. Kaikki kolme todettiin jäävittömiksi ja hyvämaineisiksi, minkä jälkeen he vannoivat todistajanvalan ja todistivat kukin vuorollaan.
Hans Vuokila todisti nähneensä, että Matti Ollinpoika oli tuotu Abram Hurtigin luo Inkilän tilalle, missä Hurtig oli antanut pojalle tukkapöllyä ja lyönyt häntä kerran takalistoon. Sen jälkeen poika oli juossut tiehensä, eikä todistaja muistanut, oliko poika itkenyt.
Matti Tauriainen todisti muuten samoin kuin Vuokila, muttei muistanut, oliko Hurtig lyönyt poikaa kerran vai kaksi. Hän lisäsi, että vastaaja Pekka Näätä oli todennut nähneensä Matin naurismaalla ja oli pitänyt kädessään naurista, jonka hän sanoi ottaneensa pojalta.
Kaisa Uusimaa todisti nähneensä Matin mainittuna päivänä Hurtigin naurismaalla. Täti Elsa Viippola oli pyytänyt Hurtigia tukistamaan poikaa, joka oli jo niin nuorena oppinut varastamaan. Hurtig oli tehnyt työtä käskettyä. Sen jälkeen poika oli pinkaissut pois eikä ollut edes itkenyt.
Oikeus otti asian lopulliseen tutkintaansa ja päätyi pitämään Matti Ollinpoika Vittaniemen osakseen saamaa kuritusta ansaittuna. Koska kuritus ei todistajien lausuntojen perusteella ollut myöskään järin kovakouraista, oikeus katsoi oikeaksi hylätä Olli Vittaniemen kanteen perusteettomana.
Matti Ollinpoika Vittaniemi syntyi 22.4.1866 Kemin Koroiskylässä Ruskon talossa. Vanhemmat olivat Olli Heikinpoika Vittaniemi ja Maria Matintytär Rusko. 1900-luvun ensimmäisessä rippikirjassa todetaan, että Matti ja hänen veljensä Oskar ovat Amerikassa. 1910-luvun rippikirjassa myös Maunu Emil -veljen kohdalla on sama maininta.
Lähde: KA Oulu, CIIIa:133 Kemin pitäjän talvikäräjät 1877.
