Kruununnimismies Otto Tammelander syytti Lopen talvikäräjillä 4. toukokuuta 1850 topenolaista torppari Isak Erikinpoika Ryyttää eli Käckiä samasta kylästä olevan torppari Herman Emmanuelinpoika Kulmalan pahoinpitelystä. Läsnä olivat molemmat asianosaiset.
Tammelanderin mukaan Herman Kulmala oli huhtikuun 17. päivänä ollut asioilla pappilan Vuotavan torpassa, jossa samaan aikaan sattui vierailemaan myös Isak Käck eli Ryyttä poikansa Enokin kanssa. Kotiinlähdön aikaan Ryyttä ja hänen hänen poikansa yrittivät suostutella Kulmalaa tulemaan yhtä matkaa heidän kanssaan. Kun Kulmala ei heti innostunut ehdotuksesta, Enok Ryyttä oli sanonut: ”Pelkäätkös selkäsaunaa, kun et uskalla tulla kanssamme?” Lopulta Kulmala suostui miesten pyyntöön.
Kun seurue oli kulkenut kylätietä jonkin matkaa Vuotavasta, Isak Ryyttä oli ilman mitään syytä hyökännyt Kulmalan kimppuun. Kulmala oli saanut suurehkon verihaavan päähänsä ja viisi mustelmaa selkään ja käsivarsiin sekä pienempiä naarmuja kasvoihin. Isak Ryyttää vaadittiin nyt vastuuseen teostaan ja maksamaan Kulmalalle korvaus aiheutuneesta kivusta ja särystä sekä oikeudenkäyntikulut.
Herman Kulmala vahvisti Tammelanderin syytökset oikeiksi, mutta Isak Ryyttä kiisti tapahtuneen. Kulmala kutsui todistajiksi pappilan torpparin Juho Erikinpoika Vuotavan, hänen puolisonsa Eeva Kaisa Matintyttären, Vahteriston torpparin Isak Mikonpojan ja hänen vaimonsa Maija Leena Erikintyttären sekä torpan vävyn Juho Malakiaanpojan, kaikki kirkonkylästä, sekä itsellisen vaimo Helena Erikintyttären Tevännöltä. Todistajat todettiin jäävittömiksi ja hyvämaineisiksi, ja he saivat vannoa todistajanvalan. Erikseen kuultuina he kertoivat:
Juho Vuotava: että asianosaiset olivat sanottuna päivänä olleet hänen luonaan ja sitten yhdessä lähteneet, eikä heidän välillään silloin ollut mitään epäsopua. Hän lisäsi, että kun Kulmala oli ensin ollut haluton lähtemään samaa matkaa, Enok Isakinpoika oli kysynyt: ”Pelkäätkö selkäsaunaa vai mikset halua tulla kanssamme?”
Eeva Kaisa Vuotava kertoi saman kuin puolisonsa.
Maija Leena Vahteristo: että Herman Kulmala kyseisen päivän ehtoopuolella oli tullut pää ja kasvot veressä Vahteriston torppaan ja kertonut, että Isak Käck eli Ryyttä oli hakannut hänet. Todistaja lisäsi, että hän päivää myöhemmin oli löytänyt verisen kepin Vahteriston ja Vuotavan väliseltä tieltä. Isak Ryytästä hänellä ei ollut havaintoja.
Juho Malakiaanpoika kertoi saman kuin edellinen todistaja.
Isak Mikonpoika: että hän oli tavannut Herman Kulmalan tapahtuman jälkeisenä päivänä, ja Kulmala oli silloin kertonut pahoinpitelystä. Kulmalalla oli ollut isohko verihaava päässä, mustelmia kasvoissa ja niin pahaa huimausta, ettei hän pysynyt pystyssä. Isak Mikonpoika oli nähnyt parhaaksi saattaa hänet kotiin.
Leena Erikintytär ei osannut sanoa mitään asiaan liittyvää.
Isak Ryyttä kiisti edelleen pahoinpitelyn. Hän sanoi Kulmalan olleen niin humalassa, että oli kaatunut ja siinä saanut vammansa. Tämän selityksen takia kuultiin uudelleen ensimmäistä ja toista todistajaa, jotka ilmoittivat, ettei Kulmala ollut juovuksissa.
Isak Ryyttä vaati saada todistaa väitteensä, ja myös syyttäjä Tammelander halusi esittää uusia todisteita. Asia siirrettiin syyskäräjille. Kun se 4. joulukuuta oli esillä, paikalle olivat saapuneet nimismies Tammelander ja Herman Kulmala. Kulmala ilmoitti, että asia oli soviteltu hänen ja Ryytän välillä, eikä hänellä enää ole vaateita Ryyttää kohtaan. Tammelander kuitenkin halusi viran puolesta jatkaa syytettä. Asia siirrettiin seuraaville käräjille, joille sekä Kulmalan että Ryytän tuli viiden hopearuplan sakon uhalla saapua.
Toukokuun 2. päivänä 1851 molemmat osapuolet olivat saapuneet käräjätaloon Sajaniemen Pälsille. Herman Kulmala ilmoitti päätyneensä Ryytän kanssa sopimukseen, jonka mukaan Ryyttä maksaa oikeudenkäyntikulut ja Kulmalalle hyvityksenä neljä hopearuplaa, joista Kulmala oli jo saanut yhden ruplan 20 kopeekkaa. Ryyttä vahvisti, että näin oli sovittu.
Tammelander totesi Ryytän todistetusti aiheuttaneen Kulmalalle isohkon verihaavan, eikä sen suhteen ollut löytynyt uusia todisteita. Oli myös osanäyttöä siitä, että Ryyttä olisi syyllistynyt tierauhan rikkomiseen. Nimismies jätti oikeuden päätettäväksi, voisiko Ryyttä puhdistusvalalla todistaa syyttömyytensä tässä asiassa. Ryyttä kiisti tierauhan rikkomisen, minkä jälkeen asianomaiset saivat poistua ja oikeus jäi pohtimaan päätöstä.
Joka lyöden karkaa toisen päälle yleisellä tiellä tahi kadulla, taikka lyöpi ja murtaa rikki matkustavaisen ajokalut, sakoitettakoon neljäkymmentä talaria rauhan rikkomisesta, ja tappelusta lain mukaan; palkitkoon myös vahingon.
Ruotsin valtakunnan laki 1734. Rikoskaari, 21 luku 7§. Vuoden 1865 painos.
Harkinnan jälkeen oikeus teki seuraavan päätöksen:
Oikeus on asian tutkittuaan päättänyt, ettei vastaaja Isak Ryytän voida katsoa syyllistyneen tierauhan rikkomiseen. Koska Ryyttä on sen kieltänyt, eikä lisätodisteita ole, oikeus ei tässä tapauksessa pidä puhdistusvalaa asianmukaisena, vaan Ryyttä vapautetaan tästä syytteestä.
Isak Ryyttä tuomitaan kuitenkin isohkon verihaavan aiheuttamisesta kymmenen taalarin eli neljän hopearuplan 80 kopeekan sakkoon kolmijakoon kruunun, kihlakunnanoikeuden ja syyttäjän kesken. Sakko voidaan varojen puutteessa korvata neljän päivän vesileipävankeudella. Mitä osapuolten tekemään sovitteluun tulee, oikeus hyväksyy sen, ja Ryytän tulee maksaa Kulmalalle vielä puuttuvat kaksi ruplaa 80 kopeekkaa.
***
Herman Emmanuelinpojan, s. 1810, vanhemmat olivat Antinniemen tytär Eeva Regina Ernestintytär ja Kaipolan torppari Immanuel (Emmanuel) Abrahaminpoika. Hermanin isoisän isä oli Ruotsista isonvihan jälkeen Suomeen siirretty rummunlyöjä, Rengon Vehmaisten Marttilan isäntä Erik Brockman.
Vuonna 1801 syntyneen Isak Ryytän Käck-nimi, suomeksi ”urhea, rohkea”, on tyypillinen sotilasnimi. Se periytyi Isakin isältä Erik Matinpojalta (1769–1836), jolla nimi esiintyy ensimmäisen kerran 1790-luvun loppupuolella. Vuonna 1806 Erikin sanotaan värväytyneen tykistöön; arvattavasti hän oli aiemmin reservissä ja sai sotilasnimen silloin. Nimi ei jäänyt pysyvästi jälkeläisten käyttöön.
Samassa kylässä asuneet Ryyttä ja Kulmala tunsivat toisensa varsin hyvin, ja perheiden välillä solmittiin avioliittokin. Marraskuun 3. päivänä 1850 Enok Isakinpoika (s. 2.4.1827) vihittiin Herman Kulmalan tytärpuolen Eeva Stiina Sundbergin (s. 10.9.1826) kanssa. Enokista tuli Kulmalan torppari Herman Emmanuelinpojan jälkeen.
Herman Kulmala kuoli keuhkokuumeeseen 58-vuotiaana 23.4.1868 ja Isak Ryyttä lavantautiin 68-vuotiaana 12.5.1869.
Blogissa on aiemmin kerrottu Isak Ryytän sisaren Cecilian vaiheista.
Lähteitä:
KA Uusi astia. Janakkalan tk:n renov. tuomiokirjat. Lopen talvikäräjät 1850, syyskäräjät 1850 ja talvikäräjät 1851.
